Norpat sinnittelevät yhä Saaristomerellä – ilmastonmuutos uhkaa kaventaa norppien lisääntymistä

0
Norppaemo ja sen kuutti kuvattiin avonaisella jäällä nelisen vuotta sitten Kemiönsaaren Kasnäsin lähellä. Tämä kuutti olisi tarvinnut suojaavan pesän rikkonaiselta jääalueelta.

Saaristomerellä sinnittelee vaikeissa lisääntymisolosuhteissa pieni, mutta sitkeä norppakanta vuodesta toiseen. Äskettäin ilmestyneen Hylkeet Suomen luonnossa -kirjan (Otava) tekijä ja Suomen WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka arvioi Saaristomeren norppakannan pysyneen viimeisen 20 vuoden aikana samoissa lukemissa, 200–300 yksilössä.

Saaristomeren norppakanta on jopa pienempi kuin saimaannorpan, joskin itämerennorppia elää koko merialueella noin 20 000.

– Pitkällä aikavälillä kanta on romahtanut, Halkka kuitenkin muistuttaa.

Halkka sanoo, että vielä 1930-luvulla norppia pyydettiin Saaristomerellä melkein kaksituhatta, joten norppia on elänyt siellä useita tuhansia. Nyt Saaristomeren norppia ei pyydetä, mutta kanta ei ole lähtenyt kasvuun.

Yhdeksi syyksi Halkka nimeää huonot jäätalvet, sillä norpat tarvitsevat poikaspesilleen jäätalven. Ilmastonmuutos ei lupaile hyvää norpille, sillä jäätalvet uhkaavat huveta entisestään.

Itämeren hylkeitä tutkinut Halkka totesi jo pari vuotta sitten väitöskirjassaan, että ilmastonmuutoksen vuoksi jääpeite heikkenee voimakkaasti vuosisadan loppua kohden mentäessä kolmella itämerennorpan lisääntymisalueella, Saaristomeren lisäksi Suomenlahdella sekä Riianlahdella.

Perämerellä itämerennorpilla on hiukan valoisampi tulevaisuus, joskin sielläkin jääpeite heikkenee.

Sama uhkakuva on saimaannorpan elinalueella, jossa on kokeiltu myös keinopesiä. Nyt keinopesiä kokeillaan myös Saaristomerellä, jossa toteutuksesta vastaa Turun AMK. Ensimmäiset sijoitettiin ulkosaaristoon viime vuoden loppupuolella ja alkutalvesta.

– Kokeilussa on ollut vasta muutama prototyyppi eikä niistä ole paljoa kerrottavaa, tiivistää tähänastista antia erityisasiantuntija Olli Loisa AMK:sta.

Ensimmäisistä prototyypeistä ei saatu havaintoja norpista.

Loisa sanoo, että keinopesiä aiotaan kokeilla ainakin pari seuraavaa vuotta. Pesät ovat puu-vanerirakenteisia ja niitä koettelevat Saaristomerellä kova aallokko sekä merenpinnan vaihtelut.

Jos itämerennorpat oppivat käyttämään keinopesiä, niiden lisääntymistä voitaisiin auttaa huonoina jäätalvina.

– Saimaalla keinopesissä on ollut norppia, Antti Halkka sanoo.

Norpat tarvitsevat poikasilleen suojaavan pesän, josta on suora yhteys mereen. Halkka sanookin, että on huono merkki, jos kuutin näkee jäällä. Pesäpaikkojen puutteessa norpat saattavat synnyttää myös saarille.

Ilman suojaa olevat norpan poikaset eli kuutit joutuvat helposti muiden eläinten saaliiksi. Kuutteja verottavat esimerkiksi ketut sekä merikotkat.

Halkka sanoo, että myös viime talvi oli Saaristomeren norpille heikko.

Saaristomeren pikkuinen norppakanta on joka tapauksessa sinnitellyt pitkään vaihtelevissa talviolosuhteissa.

– Ehkä norpat osaavat käyttää saaria, Halkka sanoo.

Hän ilahtui nähtyään useita norppia myös WWF:n tämän kevään uudessa luontolivessä Saaristomereltä.

Saaristomeren norppalive on toiminnassa WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvasen mukaan toukokuun loppupuolelle. Tarkkaa päivämäärää ei tiedetä, sillä se riippuu siitä, miten kauan norpat kiipeävät luodolle karvanvaihtoon.

Milloin olisi sopiva hetki katsoa livekameraa?

– Heikkotuulisella säällä, ehkä parhaita aikoja ovat aamu ja ilta, Tolvanen vinkkaa.

Kerralla voi nähdä useammankin norpan köllöttelemässä, mutta Tolvasen mukaan ei tiedetä, ovatko ne sosiaalisia vai ovatko niille sopivat rauhalliset luodot vähissä.

Saaristomeren norppaliven kuvaa välittävän kameran lisäksi norppia kuvaa toinen kamera, joka lähettää tietoa tutkijoille.

Kuvista on tarkoitus saada selville norppien yksilöllinen turkin kuviointi, joka on ikään kuin ihmisen sormenjälki. Kuvioinnin avulla norppayksilöt voidaan erottaa toisistaan.

Työtä koordinoi Turun AMK ja tähän mennessä on tunnistettu noin 70 norppayksilöä.

– Tunnistus on työlästä, Tolvanen sanoo.

Hän perustelee työtä sillä, että merinorpista tiedetään todella vähän. Tunnistamisen avulla on mahdollista saada esimerkiksi tietoa kannan koosta sekä norppien paikkauskollisuudesta.

Myöskään siitä ei tiedetä kovinkaan paljoa, miten Saaristomeren itämerennorpat jäättöminä talvina pesivät, ja miten niiden kuutit selviytyvät.

Saaristomeri on harmaahylkeiden valtakuntaa

Tuoreen hyljekirjan mukaan Saaristomeri on harmaahylkeiden pääesiintymisalueita Itämerellä. Saaristomeren ja Ahvenanmaan ympäristössä elää kevätkesällä arviolta 15 000 harmaahyljettä eli hallia.

Itämerellä elää myös kolmas hyljelaji, kirjohylje, joka ei tosin esiinny Suomen merialueella. Kirjohylkeen katsotaan kuitenkin kuuluvan Suomen lajistoon, sillä hylje nousee toisinaan Tenojokeen.

Antti Halkka esittelee kirjassaan myös Saimaan sekä Laatokan norpat. Grönlanninhylkeellekin on suotu tilaa kirjassa, sillä tämä laji on aikoinaan elänyt Itämerellä, josta se on hävinnyt noin tuhat vuotta sitten.

Itämerellä ja esimerkiksi Saaristomerellä voidaan tavata myös neljäs nisäkäslaji, joka on pyöriäinen. Myös tämän pienen valaslajin Halkka on kelpuuttanut kirjaansa, vaikka se ei olekaan hylje.

Itämeren sisäosissa on noin 500 yksilön pyöriäiskanta, joka liikkuu myös Suomen merialueella.