Onnelliset englantilaiseen tapaan – uusi Downton Abbey -elokuva onnistuu edeltäjäänsä paremmin

0
Downton Abbey: Uusi aikakausi tarjoilee kärrykaupalla silmäkarkkia. Huolettoman kartanoelämän vastapainoksi elokuvan tarinassa on myös totisempia sävyjä. Rooleissa nähdäänt muun muassa Harry Hadden-Paton (Bertie Pelham), Laura Carmichael (Lady Edith), Tuppence Middleton (Lucy Smith) ja Allen Leech (Tom Branson). Kuva: Ben Blackall

DOWNTON ABBEY: UUSI AIKAKAUSI (Downton Abbey: A New Era, Iso-Britannia 2022). Ohjaus: Simon Curtis. Käsikirjoitus: Julian Fellowes. Kuvaus: Andrew Dunn. Leikkaus: Adam Recht. Musiikki: John Lunn. Näyttelijät: Michelle Dockery, Hugh Bonneville, Allen Leech, Laura Haddock, Dominic West, Maggie Smith.

Downton Abbeyn kaltaisten televisiosarjojen ja elokuvien tekijät ovat mahdottomassa paikassa, sillä 40 vuoden takainen Brideshead Revisited, suomalaisittain Mennyt maailma , on ja pysyy aihepiirin definitiivisenä tulkintana.

Kaikki muu on lähtökohtaisesti vain referenssiteoksen laimennettua versiota ja parhaimmillaankin sen uudelleenlämmittelyä.

Robert Altman toi brittiläisen kahden kerroksen väen kulttuurihistoriaan tyystin ulkopuolisen näkökulman ja siitä syytä hänen elokuvansa Gosford Park (1994) oli poikkeuksellisen onnistunut versiointi kartanoelämän huolettomasta kauneudesta. Altman liitti Gosford Parkin tarinaan myös elokuvavälineen oman tarinan – aivan kuten Downton Abbey: Uusi aikakausikin.

Samalla Julian Fellowesin luomasta tavattoman suositusta tv-sarjasta valkokankaalle siirtynyt Downton Abbey itsenäistyy. Sen ensimmäinen elokuvaversio kolme vuotta sitten oli pelkkä tv-sarjan sivuvirtaus. Uusi aikakausi symboloi nimensä mukaisesti uuden ajan alkua.

Gosford Parkin tavoin elokuvan varhainen kulttuurihistoria kytkeytyy kauniisti Fellowesin kirjoittamaan tarinaan. Lady Violetin (Maggie Smith) emännöimä linna on rapistumassa. Sadevesi vuotaa katon läpi ullakolle, mutta käteinen on tiukassa. Elokuvatuotantoryhmä haluaa vuokrata linnan kuukaudeksi kuvauksiinsa ja se ratkaisee remonttihuolet. Osa suvusta matkustaa Rivieralle huvittelemaan, kuolemansairas Violet ja pojantytär Lady Mary (Michelle Dockery) jäävät kotiin seuraamaan mykkäelokuvan valmistumista.

Fellowes sijoittaa tarinan hauskasti mykkäelokuvan ja äänielokuvan saumakohtaan. Vanhat tähdet ovat vaihtumassa uusiin, valkokangasta hallinneet naamanvääntelijät siirtyvät sivuun ja tilalle tulevat oikeat, replikointiin kykenevät näyttelijät.

Avioliitossaan pettynyt Lady Mary kokee filmaustöiden aikana elämänsä romanssin ja löytää itsestään yllättäviä piileviä kykyjä. Pidättyväisyys on kuitenkin 1920-luvun lopun Downton Abbeyn vallitseva mielentila, joka estää kaiken romanttisen haihattelun.

Tai niin kuin Julian Fellowes asian elokuvansa dialogissa muotoilee: ollaan onnellisia, englantilaiseen tapaan. Se tarkoittaa tunteiden tukahduttamista ja salaisuuksista vaikenemista jotta aviopuolisoiden ja sukulaisten keskinäinen luottamus säilyisi.

Joku täyttymystään vaille jäänyt romanssi on vähäinen uhraus korkeamman tavoitteen saavuttamiseksi. Kovin suurta ennustajantaitoa ei silti tarvitse osoittaa arvatakseen, että tulevaisuudessa Julian Fellowes palaa Lady Maryn hiipuvaan avioliittoon ja iloisen 1920-luvun vaihtumiseen synkemmäksi vuosikymmeneksi.