Kasvit aiheuttavat Suomessa harvoin vakavia myrkytyksiä, mutta riski on kuitenkin olemassa. Siksi on syytä olla tarkkana, mitä poimii syötäväksi, ja mitä kasveja on lasten ulottuvilla.
Ammattiopisto Livian luontotiimin vetäjä, lehtori Taina Kummunsalo ja vihertiimin lehtori Maarit Haapamäki neuvovat, mihin pihapiirissä kannattaa kiinnittää huomiota. Tavallisimmin ongelmia aiheuttavat marjat, joita lapset innostuvat maistamaan.
– Rusokuusaman myrkylliset oranssinpunaiset marjat voi sekoittaa punaherukkaan, ja tuhkapensaan myrkylliset marjat muistuttavat marja-aronian tummansinisiä marjoja, Haapamäki kertoo.
Liviaan on tullut marjoista kyselyjä esimerkiksi päiväkodeista. Haapamäellä on omaakin kokemusta siitä, kuinka nopeasti lapsi ehtii pistää marjan suuhunsa.
– Omalle lapselleni on sattunut kaksi tapausta. Laitoin kaksivuotiaan rattaat aidan viereen siksi aikaa kun avasin porttia, ja lapsi ehti syödä marjoja tuhkapensaasta. Viisivuotiaana hän söi kiellosta huolimatta rusokuusamasta, joka oli uuden kotimme pihassa punaherukoiden rivissä.
Molemmilla kerroilla selvittiin onneksi säikähdyksellä. Noin kymmenestä marjasta ei yleensä ole vielä vaaraa. Aina kannattaa silti ottaa yhteyttä Myrkytystietokeskukseen.
Pensaiden tunnistamisessa on oltava huolellinen, sillä joskus ne leviävät yllättäviin paikkoihin:
– Kun linnut syövät tuhkapensaan marjoja ja levittävät siemeniä, tuhkapensas voi kasvaa aronian joukkoon.
Lapsia on syytä varoittaa myös esimerkiksi marjakuusesta ja hernepensaasta, joka tekee herneenpalkoja muistuttavia palkoja. Joskus pihapiirissä voi kasvaa myös myrkyllinen lehtojen kasvi näsiä, jonka marjat ovat punaisia.
Villivihanneksien ja -yrttien keruu on toinen riskialtis tilanne.
– Olen hiukan huolissani villivihannesinnostuksesta. Korostan lajituntemuksen opettelua ennen kuin kerää lautaselle luonnonyrttejä, Taina Kummunsalo sanoo.
Hän suosittelee alan kurssien käymistä. Tarkkana kannattaa olla silloinkin, kun kuvittelee että kasvi on helppo ja tuttu.
– Kielon lehtiä oli Ruotsissa oli kerätty luullen niitä karhunlaukaksi. Niistä oli tehty keittoa, josta tuli myrkytysoireita.
Hankalia tunnistettavia ovat varsinkin sarjakukkaiset putkikasvit, joiden joukossa on esimerkiksi koiranputkea muistuttava myrkkykatko.
Tunnistusta vaikeuttaa sekin, että monet villivihannekset ovat parhaimmillaan nuorina, mutta silloin kaikki kasville ominaiset piirteet eivät ole ehtineet kehittyä.
Maarit Haapamäki kehottaa malttiin erityisesti uudella koti- tai mökkipihalla:
– Monien kasvien ensimmäiset sirkkalehdet muistuttavat toisiaan. Ensimmäisenä kesänä kannattaa katsoa, mitä kasveista kehittyy, ja poimia syötäväksi vasta seuraavana vuonna, kun on varma lajitunnistuksesta.
Vanhojen pihojen kasvien joukossa voi olla sellaisiakin yllätyksiä, jotka eivät näyttäydy ensimmäisenä vuonna.
– Jos maata möyhitään, maaperän siemenpankista voi putkahtaa hulluruoho tai hullukaali, jotka ovat kaikilta osiltaan myrkyllisiä. Molemmat ovat näyttäviä ja kiinnittävät yleensä huomion, eikä niillä ole näköislajeja, joihin sekoittaa, Kummunsalo kertoo.
Hulluruohoa ja hullukaalia on aikoinaan käytetty lääkinnällisesti. Vanha rohdoskasvi on myös sormustinkukka, joka myrkyllisyydestään huolimatta on edelleen yleinen koristekasvi.
Nykyään suosituista koristekasveista myrkyllisimpiin kuuluvat sormustinkukan ohella ukonhattu, risiini ja kultasade.
Haapamäki huomauttaa, että suuri osa perennoista on ainakin lievästi haitallisia syötynä, mutta harvoin kukaan syö niitä.
– Jos on pieniä lapsia, myrkkykasveja on järkevää hävittää, mutta kasvit tuntevien aikuisten pihalla niistä ei ole haittaa, Kummunsalo sanoo.
Kummallakaan Livian opettajista ei ole tiedossa tapauksia, joissa pihalla ulkoileva lemmikki kuten kissa tai koira olisi saanut kasvimyrkytyksen.
– Koirat syövät jonkin verran heinää ja oksentavat helposti, mutta myrkyllisyydestä siinä ei välttämättä ole kyse, Haapamäki sanoo.
Myrkyllisistä kasveista pääsee halutessaan eroon samoin kuin yleensä muistakin kasveista. Esimerkiksi hulluruoho ja hullukaali lähtevät kitkemällä, ja pensaat voi kaivaa pois ja istuttaa tilalle muuta, Haapamäki ja Kummunsalo neuvovat.
Hankalin hävitettävä on jättiputki, joka vaatii suuren juurakon kaivamista maasta ja vielä seuraavina vuosina siementaimien torjumista.
Jättiputken myrkyllisyys on sen kasvinesteessä, joka aiheuttaa valoaltistusta, eli yhdessä auringonvalon kanssa siitä saa palovammoja. Siksi sitä käsiteltäessä on suojauduttava hyvin.
Yksi Suomen luonnon myrkyllisimmistä kasveista saattaa ilmestyä rantatontille vettä pitkin.
– Myrkkykeiso on vesirajassa kasvava sarjakukkainen putkikasvi, joka levittäytyy kelluvien, lokeroisten juurakoiden avulla. Karjan myrkytyksiä on tapahtunut, joten se ei ilmeisesti maistu pahalle, Taina Kummunsalo kertoo.
– Muutama vuosi sitten myrkkykeison juurakkoa oli luultu selleriksi. Siitä tehty ruoka vei sairaalahoitoon.
Kummunsalo arvelee, että koirakin saattaisi ottaa juurakon suuhunsa, joten rannoilla koiraa ulkoiluttaessa asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Salon seudulla myrkkykeisoa on kellunut rannoille ainakin Paimionjoen vesistössä.
Aina kasvit eivät jakaudu selkeästi myrkyllisiin ja hyötykasveihin, vaan hyötykasvikin voi väärin käsiteltynä olla vaarallinen.
Kummunsalo kertoo, että viimeisimmän Suomessa kuolemaan johtaneen kasvimyrkytyksen aiheutti 1960-luvulla raparperi.
– Raparperissa on oksaalihappoa samoin kuin joissakin villivihanneksissa, kuten käenkaalissa ja suolaheinissä. Se on haitallista ihmiselle suurina määrinä, hän varoittaa.
Myrkytykseen johti tilanne, jossa lapset olivat syöneet raparperinlehtiä. Lehdissä oksaalihappoa on enemmän kuin lehtiruodissa, joka on raparperin käytettävä osa. Lehtiruotejakin kannattaa syödä vain kohtuullisesti ja kypsennettynä.
Varaa kotiin lääkehiiltä
Yleisimpiä oireita kasvimyrkytyksissä ovat suolisto-oireet tai paikalliset ärsytysoireet. Jos on nielty myrkytysvaaran aiheuttavaa kasvia, lääkehiili toimii ensiapuna. Nopeasti annettuna se estää myrkyn imeytymistä mahalaukusta. Jos kyse on paikallisesta ärsytyksestä, huuhdotaan tarpeen mukaan iho, silmät tai suu.
Vakavat kasvimyrkytykset ovat Suomessa nykyään harvinaisia, yleisempiä ovat sienimyrkytykset. Vakaviin myrkytyksiin voi liittyä monenlaisia oireita.
Myrkytystietokeskus neuvoo puhelimitse myrkytystä epäiltäessä, p. 0800 147 111. Hätätilanteessa soita 112.
Ennen kuin soitat Myrkytystietokeskukseen, pyri tunnistamaan kyseessä oleva kasvi ja selvittämään myös, milloin ja kuinka paljon kasvia on syöty. Näin on helpompi antaa oikeat hoito-ohjeet.
Myrkytystietokeskuksen hakupalvelussa on listattu myrkylliset kasvit, sienet ja muut aineet.
Hyvä, informatviivinen juttu. Kannattaa katsoa vielä jostain, vaikka salkkarin sivuilta, miltä myrkkykeison juurakko näyttää, useimmiten se on kiinnostuksen kohde. Ainakin koiralle.