Kun Salon pääkirjaston pihaa lähestyvä kulkija työntää kätensä käsilaukkuun tai taskuun, voi tapahtumasarjan jatkon arvata hyvällä onnistumisprosentilla.
Nyt kaivetaan esiin kännyköitä. Rusokirsikka (Prunus sargentii) on puhjennut kukkaan ja hallitsee näkymää kirjaston ja Kärjen talon välissä.
Kauniin näkymän taltioi kännykkäkamerallaan myös Jani Tikkanen.
– Otan joka vuosi tämän saman kuvan, sanoo Tikkanen. Hän kertoo jakavansa kuvan Facebookissa ja viestiryhmissä.
Tikkasta viehättää puun värikkyys ja erottuvuus sekä se, että näky on tarjolla vain pienen hetken.
– Se pomppaa silmille, näin puun jo kaukaa. Pyöräillessä muutkin yksittäiset kirsikkapuut kiinnittävät nyt huomiota.
Harvassa ovat he, jotka eivät viehättyisi kirsikkapuiden kukinnasta.
– Hanami (japanilainen juhla, ”kukkien katseleminen”) on kiinnostava ilmiö, koska kirsikkapuiden kukintaa pidetään yleisesti hyvin kauniina lisänä kaupunkiympäristöihin. Sen lisäarvosta ollaan harvinaisen yksimielisiä, sanoo estetiikan dosentti ja kaupunkiestetiikan tutkija Sanna Lehtinen Aalto-yliopistosta.
Lehtinen arvioi kirsikkapuiden lumovoiman taustalla olevan monia tekijöitä.
– Kukinta on visuaalisesti häikäisevä ja lyhytkestoinen, eikä sitä voi täysin ennakoida. Se tuo poikkeuksellisen väriloiston rakennettuun ympäristöön tai puistoon. Kukinta ylevöittää arjen ympäristöjä, ja ehkä sitä varten kävellään vähän pidempää reittiäkin, että päästään nauttimaan näystä.
Lehtinen näkee oman arvonsa myös sillä, että kukintaa valokuvataan paljon ja kuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa.
– Moneen esteettiseen kokemukseen liittyy ilo siitä, että kokemuksen voi myös jakaa. Kuvien kautta myös ne, jotka eivät pääse liikkumaan, saavat nauttia kukinnasta.
Kaupunkiestetiikka muodostuu monista elementeistä.
Isossa perspektiivissä tärkeässä roolissa ovat muun muassa arkkitehtuurin yleispiirteet ja viheralueiden määrä. Näistä elementeistä voidaan tunnistaa esimerkiksi yksittäisiä kaupunkeja ja niiden erityispiirteitä.
Suurten linjojen lisäksi kyse on kuitenkin myös pienistä asioista.
– Jos zoomataan ihmisten yksilötason kokemuksiin, ihan yksittäiset puutkin voivat saada tosi tärkeän aseman, sanoo Lehtinen.
Hän ei ole nähnyt Salon pääkirjaston kirsikkapuuta mutta arvioi sen olevan yksittäisenä puuna esteettisesti tärkeä.
– Haaveilen siitä, että yksittäisiä kirsikkapuita voisi olla vähän siellä ja täällä, ja Salon pääkirjaston puu kuulostaa tutkijan näkökulmasta ideaalilta. Helsingissä tunnetuimmat kirsikkapuut ovat Roihuvuoressa puistossa, eivätkä ne ole samaan tapaan osana arjen ympäristöä.
Arkkitehtuurilla on iso osa kaupunkiestetiikassa, mutta se on usein pysyvää ja hankalasti muokattavaa. Puut ja muu luonto ovat sen sijaan esteettisinä elementteinä joustavampia.
– Luonto markkeeraa vuodenaikojen siirtymiä. Väliaikaisuus on aika isokin väline kaupunkiesteettisesti.
Myös Edona Veseli ihastelee kirjaston pihassa kukkivaa puuta.
Hän on noussut puuta kiertävälle penkille ottamaan valokuvia, joita hän aikoo jakaa sosiaalisessa mediassa sekä suoraan ystäville.
Mikä puussa viehättää?
– En osaa edes kuvailla sitä. Ne ovat jotenkin niin herkkiä ja kauniita, miettii Veseli.
Tutkija Sanna Lehtinen pitää jokaista pysähdystä kukkivien puiden ääressä arvokkaana.
– Hetket, jolloin kiinnitämme positiivista huomiota luonnon eri ilmenemismuotoihin, ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnin kannalta mutta myös sen kannalta, että pidämme parempaa huolta luonnosta.
