Padot ovat estäneet vaelluskalojen nousun Kiskonjoessa yli kolmesataa vuotta. Meritaimenille on nyt annettu mahdollisuus löytää uudet kalatiet Perniön Koskella. Ahvenet, salakat ja särjet löysivät kulkureitin heti, ja ihmiset juhlivat Kiskonjoen vapauttamista torstaina.
– Nyt uskaltaa hymyillä, kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen ely-keskuksesta nauroi.
Aina Rannikkoa ei ole hymyilyttänyt. Kalateiden rakentamiseksi tarvittiin kaksikymmentä vuotta ja kaksi roskiin päätynyttä suunnitelmaa. Ensimmäisen tyrmäsi Museovirasto ja toisen Koskenkosken voimalaitos.
Kolmannessa suunnitelmassa vasta saatiin sovittua, miten vaelluskalat pääsevät nousemaan Kiskonjoen latvavesiin ohi vesivoimalan ja Hålldamin säännöstelypadon.
– Tässä suunnitelmassa osattiin ottaa huomioon kaikki osapuolet, Rannikko mainitsi kiitellessään kymmeniä yhteistyökumppaneita.
Kiskonjoen varrella jännitetään enää sitä, löytävätkö lohikalat viisisataa metriä pitkän ohituskaistan, joka niitä varten on rakennettu ja kunnostettu.
Vesi on virrannut kalateissä jo viime syksystä, eikä kaikki ollut valmista vielä torstain juhlissakaan. Syynä on maailmanlaajuinen komponenttipula. Koskelle asennetaan automaattinen virtaamajärjestelmä, joka keskustelee veden kulusta Visinflow Oy:n voimalaitoksen kanssa.
Vain yksi oleellinen piirikortti puuttuu yhä.
– Jokohan siitä tilauksesta on vuosi, Rannikko laskeskeli.
Voimalaitoksen sulkupadon ohi mutkittelee luonnonpuron lailla satametrinen kalatie, jolle ohjautuu vettä vähintään sata litraa minuutissa. Taimenen nousun aikaan syksyllä vettä virtaa keskimäärin 300 litraa sekunnissa. Yläraja on 400 litraa.
Voimalaitos tarjoaa veden maksutta, mutta sopimus Varsinais-Suomen ely-keskuksen kanssa toimii myös toisinpäin.
– Jos otamme liikaa vettä, joudumme korvaamaan sen, Rannikko täsmensi.
Koskenkosken voimalaitoksen pitkään omistanut Jukka Helkama kiitteli puheenvuorossaan sitä, miten kaksi vastakkaista tavoitetta – sähköntuotanto ja kalatalous – on saatu Kiskonjoella yhdistettyä. Helkaman mielestä Kosken kalateiden toteutus käy esimerkiksi muille.
– Se on kaunis ja tuottaa iloa.
Vesivoimalaitoksen omistaa nykyään Helkaman vävy Heikki Elomaa.
Voimalan kiertävään kalatiehen yhdistyy neljänsadan metrin osuus vanhaa jokiuomaa, joka on kunnostettu paitsi kulkureitiksi myös kalojen elinpaikaksi ja lisääntymisalueeksi.
– Se oli lohduton näky. Koskessa kasvoi koivumetsä, kalastusneuvos Kari Ranta-aho muisteli näkemäänsä jo 1980-luvulta.
Kalateiden kokonaisuuteen kuuluu myös Hålldamin historiallisen säännöstelypadon ohitus pari kilometriä yläjuoksulle päin. Aikoinaan umpeen täytetty vanha sulkukanava on nyt avattu kalojen kulkureitiksi.
Kiskonjoki on vanha lohi- ja meritaimenjoki. Koskenkosken alapuolelta Latokartanonkoskesta on jo 1500-luvulta asiakirja, joissa kerrotaan lohikalastamosta häkeillä pyydetyistä lohista. Kosken ja Hålldamin kalatiet on todettu valtakunnallisesti tärkeiksi kohteiksi.
Taimenen ja lohen lisääntymiskierron lisäksi tavoite on, että myös Kiskonjoen oma taimenkanta vahvistuu. Lohikalojen runsastuminen olisi elinehto myös jokihelmisimpukalle, joka tarvitsee taimen- tai lohikantaa toukkiensa väli-isännäksi.
Kalatiet maksoivat noin 800 000 euroa, josta 180 000 euroa on tullut Euroopan unionin Freshabit Life IP -hankkeen kautta. Hanketta on rahoitettu lisäksi maa- ja metsätalousministeriön kalataloudellisista kunnostusmäärärahoista.
Samaan aikaan Kiskonjoen vesistön purojen varsilta on rauhoitettu parikymmentä kohdetta Metso-ohjelmassa. Sekin on taimenen parhaaksi.
Kalastusbiologi Leena Rannikko myönsi kymmenille kutsuvieraille torstaina, että hänen voi vielä tulla ikävä työtä Kosken kalateillä.
– Koko ajan on ollut tunne, että meillä on ollut mahdottoman hyvä tiimi.
Veteen asennettava kalalaskuri paljastaa jatkossa, milloin ensimmäinen lohi tai taimen mahdollisesti polskii patojen ohi.
