Raparperin aika – ryytimaan reunalla odotellaan vesi kielellä ensimmäistä kiisseliä

0
Raparperi herää aikaisin.

Raparperi on kasvimaan herätyskello, joka maasta punkeavine, punaisine silmuineen havahduttaa puutarhan kevättöihin. Monivuotisen tatarkasvin kasvatus on vaivatonta, kunhan sille vain löytyy tontilta riittävän tilava ja arvokas paikka.

Hyvällä paikalla rauhassa kasvaessaan raparperi voi elää ja tuotta satoa kymmeniä vuosia. Ensimmäiset varret saadaan jo toukokuussa, kun muut kasvit vasta itävät kylvöriveissään, jos ovat edes maahan vielä tarjenneet.

Oma raparperini on peräisin erään autiotalon pihapiiristä ollen epäilemättä jotakin ikivanhaa lajiketta. Umpimähkään kokeilin sille ainakin kolmea kasvupaikkaa, kunnes oli pakko taipua sen vaatimuksiin: paraatipaikka kasvimaan päädystä, jossa riittää aurinkoa ja ravinteita. Raparperi tietää arvonsa ja sille kelpaa vain paras.

Raparperi tarvitsee tuhdin lannoituksen, joten sille kaivettiin kunnon kuoppa, joka lähes täytettiin hyvin palaneella karjanlannalla. Sen päälle lisättiin puutarhamultaa niin, että syntyi riittävä kumpare, sillä raparperi inhoaa seisovaa vettä.

Lantapatterin päällä riittävästi kasteltuna se leppyi ja alkoi palkita mitä runsaimmalla kasvustolla. Kunnolla juurruttuaan se ei tarvitse moneen vuoteen juuri muuta, ainoastaan komeiden kukkavarsien katkaisun. Kukinta ja siementen valmistus verottaisivat ikävästi loppukesän ja seuraavan vuoden satoa.

Hylätyn ja hoidon puutteessa taantuneen raparperin voi elvyttää myös kasvupaikallaan. Ruohottunut alusta kitketään mullokselle ja lannoitetaan hyvin.

Perimätiedon mukaan raparperi arvostaa erityisesti makkilantaa, siis huussin tuotosta, jonka pitää olla ainakin vuoden, kernaasti kaksi vuotta rauhassa muhinutta. Kesämökilläni nälkäkuolemaa tehnyt raparperivanhus piristyi tällä tavoin autettuna niin, että antoi jo seuraavana vuonna varsia mökkiherkkujen kokkailuun.

Kevään ensimmäisissä raparperinvarsissa maistuu alkava kesä. Ensimmäinen kiisseli ja piirakka ulkosalla nautittuna vievät kielen mennessään.

Kausiherkkujen reseptiikassa raparperi taipuu jopa grilliin ja suolaisiin ruokiin. Siitä saa oivallisia hillokkeita sekä helppotekoista mehua, joka on tietysti hyvää sellaisenaankin, mutta myös raikas pohja alkukesän juhlien booliin. Tuoretta minttua vielä koristeeksi ja makupariksi, yksinkertaista ja aitoa suun huvitusta.

Juhannuksen jälkeen raparperi muuttuu puisevammaksi ja makukin vanhenee. Tai sitten siitä vain saa jo kyllikseen, ja kasvusto ruvetkoon toimittamaan näyttävän koristekasvin virkaa. Sitä ennen raparperia kannattaa pakastaa paloina sopiviin annospusseihin talvi-iltojen piristeeksi.

aparperi on terveellistä ja vähäkalorista, siinä on monia vitamiineja, kaliumia ja antioksidantteja. Sitä ei saa syödä raakana eikä tolkuttomasti, ja sen kanssa olisi hyvä nauttia hieman jotakin maitotuotetta, jotta raparperin sisältämä oksaalihappo ei verottaisi elimistön kalsiumia.

Ryytimaan reunalla –sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.