Avomaankurkkua on ilo hoidella, sillä omat kurkut maistuvat parhailta sekä tuoreina että säilöttyinä. Pitkään ostin taimet torihintaan viisveisaten rahasta, sillä olin lopen kyllästynyt toivottomaan esikasvatukseen, joka ei onnistunut juuri koskaan. Taimeni kuolivat joko pian noustuaan tai viimeistään penkkiin siirron jälkeen.
Diagnoosiksi päättelin, että tavallisella ikkunalla valo harvoin riittää auringon siirtyessä pian toisaalle. Huoneenlämpö ja rajallinen valo kasvattavat taimista hinteliä hujoppeja, joilta elämä ulkoilmassa on liikaa vaadittu.
Sitten sain lahjoituksena turhanpanttina olleen minikasvihuoneen, ja päätin yrittää vielä kerran. Ihmettelen nyt, miksi en ollut aiemmin tullut kokeilleeksi tuota loistavaa keksintöä. Se on laakea 40 x 80 cm kokoinen muovilaatikko, jonka päälle nostetaan pleksikehikko, jonka päälle tulee vielä säädettävillä ilmarei’illä varustettu läpinäkyvä kansi.
Kurkuntaimille riittää varsin lyhyt esikasvatus toukokuussa, sillä pienet taimet kestävät istutuksen suuria paremmin. Itämisen jälkeen minikasvihuoneen voi nostaa päiväksi ulos kevään aurinkoon, kun lämpötilakin on jo riittävä ja nousee vielä kasvihuoneen sisällä mukavaksi. Illalla tuo lastenkamari nostetaan sisälle suojaan yön kylmyydeltä. Kurkkujen alut kasvavat nyt vantteriksi, kun valoa on yllin kyllin, mutta lämpöä vain kohtuudella.
Ulos istutettavat taimet on hyvä karaista ennen avomaalle siirtoa, mikä käy minikasvihuoneessa kätevästi. Sopivalla säällä jätetään ensin pois kansi, seinät suojaavat vielä tuulelta. Sitten poistetaan seinäkehikkokin, ensin lyhyeksi aikaa ja vähitellen koko päiväksi.
Maan lämmettyä tarpeeksi taimet istutetaan kalkittuun ja hyvin lannoitettuun kohopenkkiin, jossa saa mieluusti olla paljon orgaanista ainetta, kuten kompostia. Kunnon tarjoomuksia ja kastelua saaneet kurkut tekevät runsaasti makeita hedelmiä, joita on tarpeetonta kuoria.
Penkki suojataan vielä kasvuharsolla kukintaan asti. Minä teen metallikaarien avulla harsosta tunnelin, jonka suojassa kurkku viihtyy ja levittäytyy vapaasti. Pidän harsoa muovia parempana, koska se sallii sateen kastelun ja puutarhurille vapaailtoja.
Minikasvihuoneessa voi esikasvattaa muitakin vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia. Avomaankurkuilla on vierustoverinaan lehtikaalia, joka kasvaa laatikon suojassa riittävän suureksi kestämään kaalintaimille persojen kirppojen kiusaa. Taimet voi avomaalla suojata myös kasvuharsolla tai tuholaisverkolla, sillä kaaliperhonenkin jatkaa runsasta sukuaan munimalla komeille lehdille tarjoten siten toukilleen notkuvan ruokapöydän.
Lehtikaali on upea voimavihannes, jota voi piilottaa lähes kaikkiin ruokiin ja joka antaa satoa aina lumentuloon asti. Trendikäs kotikokki taikoo siitä vaikka peston, smoothien tai sipsejä. Ylituotantokaan ei ole ongelma, sillä lehtikaalia voi hyvin pakastaa tai kuivata.
