Teijon tehtaiden vanhan päärakennuksen edustalle on nostettu puutarharyhmiä, ja niistä jokaisessa istuu kahvittelijoita.
Alapihalla väki kiertelee käsityöläisten ja tuottajien myyntikojuja, jotka levittäytyvät vanhalle masuunialueelle. Paikalla on myös keväisen ulkoilmatapahtuman paras tunnelmanluoja ja myynninedistäjä: aurinko.
– Emme olisi ikinä osanneet ajatella, että paikasta tulisi tällainen, sanoo Marja-Maria Bäckmand ja pyyhkäisee hikikarpalon otsaltaan. Aamuneljältä alkanut leivontaurakka ja sitä seuranneet monet muut askareet ovat pitäneet hänet liikkeessä.
– Lähtökohtana oli luoda Teijolle jotain palveluja, että turistit pääsisivät edes kahville ja vessaan, lisää Juha Bäckmand.
Lauantainen Ruukki kukkii -tapahtuma on järjestetty monesti ennenkin, mutta tänä vuonna sillä on erityinen merkitys: samalla juhlistetaan Teiijon Masuunin 10-vuotisjuhlia. Taiteen ja kädentaitojen keskus avattiin toukokuussa 2012 Teijon ruukin historialliseen sydämeen.
Kun Bäckmandit hankkivat kahden muun perustajaosakkaan kanssa kiinteistön vuonna 2011, paikat olivat huonossa kunnossa.
Historiaa oli kuitenkin säästynyt: vuonna 1911 valmistuneen pääkonttorirakennuksen sisällä on ruukkiajan muistomerkkinä punatiilinen masuuni vuodelta 1801.
– Jo nuorena minua viehättivät vanhat rakennukset ja vanhat teollisuusympäristöt. Teijo on tietysti aivan poikkeuksellinen koko Suomenkin teollisuushistoriassa, sanoo Juha Bäckmand. Hän omistaa mittavan määrän vanhoja rakennuksia Teijolla ja myös puolet Teijon kartanosta.
– On palkitsevaa, kun saa nostettua vanhan rakennuksen jaloilleen. Onhan näitä vastaavia tuhoutunutkin Suomessa paljon, kun rakennukset ovat päässeet korjauskelvottomaan kuntoon.
Teijon ohella myös Mathildedal on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa, ja ruukkikylien viereinen kansallispuisto on omalta osaltaan lisännyt alueen vetovoimaa.
– Kylät tukevat toisiaan, eikä matkailija tiedä, onko Teijolla vai Mathildedalissa. Painopisteet ovat vähän erilaiset. Mathildedalissa on enemmän ravintola- ja majoituspalveluja ja täällä historiallinen miljöö, joka on säilynyt hyvin aitona, sanoo Marja-Maria Bäckmand.
Kymmenen vuotta sitten monet pyörittelivät päätään Bäckmandien suunnitelmille.
– Moni piti tätä pähkähulluna, että maalle ja teollisuusympäristöön tuodaan taidetta, sanoo Marja-Maria Bäckmand.
– Edesmennyt taiteilija Piia Lehti oli meitä tukemassa ja kannustamassa toiminnan alkaessa, sanoo Juha Bäckmand.
Nyt Teijon Masuuni on vakiinnuttanut asemansa taidekohteena, ja vuosittaiset taiteilijahaut tuottavat satamäärin hakemuksia.
– Toiminta on ollut yllättävänkin nousujohteista myös taidemyynnin osalta, sanoo Juha Bäckmand.
Rikastumaan toiminnalla ei kuitenkaan pääse, eikä se ole ollut Bäckmandien tavoitteenakaan.
– Tätä tehdään rakkaudesta lajiin ja mesenaattina. Näkökulmamme on vahvasti yhteisön palvelu, Bäckmandit sanovat.
Bäckmandit itse eivät enää asu Teijolla, vaan he ovat vuodesta 2017 lähtien asuneet Paraisilla. Siellä he omistavat vuonna 1906 rakennetun Furuvikin kartanon, joka on Paraisten kalkkiteollisuuden perintöä.
Heräteostoksia ja herkuttelua
Ruukki kukkii -tapahtumassa on tarjolla monenlaisia markkinahoukutuksia, ja Anne Lång kertoo olevansa mukavissa heräteostostunnelmissa.
Olalla keikkuu jo juuri ostettu uusi laukku, ja nyt Lång ihastelee korvakoruja.
– Kivaa, että järjestetään tapahtumia. Tulee vähän ohjelmaa, sanoo Lång.
Mukana matkassa on puoliso Marcus Lång.
– Seuraavaksi on sitten minun vuoroni löytää jotain. Täällä markkinoilla on ihan oikeita taiteilijoita, joita on kiva tukea. Ei ole kiinalaista tavaraa eikä metrilakua.
Kauniaisissa asuva pariskunta on mökkeillyt Mathildedalissa 1980-luvulta lähtien. Moni asia on muuttunut mökkiseudulla vuosikymmenien vieriessä.
– Yhteisö on kasvanut, ja on tullut uusia vakituisia asukkaita. Kylät ovat kuitenkin pysyneet pienimuotoisina, Långit pohtivat.
Marcus Lång sanoo olevansa hieman huolissaan uusimmista kaavahankkeista, joiden myötä Mathildedaliin sovitellaan muun muassa uutta kylpylää ja hotellia.
– Saisi pysyä tällaisena pienimuotoisena.
Paraisilla sijaitsevan Keskylän luomutilan Pirjo Holmén ja Jari Koskinen ovat ennenkin käyneet Teijolla myymässä tuotteitaan.
Heidän erikoisuutensa on raikas ruusukvittenmehu.
– Täytyy saada jollain heräteltyä kiinnostus. Täytyy olla erilaista kuin lähikaupassa, sanoo Jari Koskinen.
Luomutilalliset arvioivat, että heidän tuotteensa sopivat paremmin myytäksi markkinoille kuin kauppaan. Oleellisessa osassa on maistelu.
– Laatu on sellaista, että sen olemassaolosta tulee tietoiseksi vasta sitten, kun sen kohtaa, tuumaa Koskinen.
Teijolla asuva Karoliina Vaanela on tullut markkinoille pienen poikansa ja äitinsä kanssa.
– Kesällä tulee käytyä sekä täällä että Mathildedalissa, hän kertoo.
– Nämä ovat kauden ensimmäiset terassiherkuttelut, sanoo Minna-Maria Vaanela.
Kaksikko on seurannut ilahtuneina kylien kehitystä.
– Täällä on todella panostettu, niin siistit ja hienot paikat, Minna-Maria Vaanela kehuu.
