Tutkijat etsivät myrkkypäästöjen lähteitä Kiskossa – hylätty kaivos vuotaa ympäristöön raskasmetalleja

2
Kaivosalueelta on arvioitu valuneen Orijärveen noin 800 tonnia kuparia, 5 400 tonnia sinkkiä ja 300 tonnia lyijyä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Mustasta muoviputkesta liruu vettä hapettuneen raudan kellanruskeaksi värjäämälle rikastushiekalle. Ympäristötutkija Matias Viitasalo uittaa norossa laitetta, joka mittaa veden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia.

– Tämä on välillä salapoliisityötä, Viitasalo naurahtaa.

Kolmen asiantuntijan ryhmä kierteli Orijärven kaivosalueella viime viikolla ja valmistautui puolitoista vuotta kestävään tutkimukseen. Tarkoitus on selvittää hylätyn kuparikaivoksen päästöt ja löytää maastosta kohdat, joista se eniten vuotaa myrkyllisiä raskasmetalleja läheiseen Orijärveen.

– Kokonaiskuormitus tulee useista pisteistä. Tarkennamme kuormitusarvioita ja selvitämme, mikä osuus mistäkin lähteestä tulee, Envineer Oy:n  toimitusjohtaja Niko Karjalainen kertoo.

Lähiaikoina alueelle pystytetään kiinteitä virtaamamittareita kertomaan kaivoksella valuvan veden liikkeistä eri vuodenaikoina.

Orijärven kuparikaivos suljettiin vuonna 1955 tavalla, joka ei vastaa nykyvaatimuksia. Kaivostoiminta on alkanut 1700-luvulla, jonka jälkeen Orijärveen on arvioitu valuneen noin 800 tonnia kuparia, 5 400 tonnia sinkkiä ja 300 tonnia lyijyä.
Kaivos on luokiteltu kaivannaisjätealueeksi, joka voi aiheuttaa vakavaa haittaa ympäristölle ja uhata ihmisten terveyttä.

”Kaivosalueella on sulfidimineraaleja sisältäviä sivukivikasoja ja rikastushiekka-alueita, joita ei ole peitetty. Niiden on arvioitu tuottavan happamia metallipitoisia valumavesiä suotuisissa olosuhteissa vielä vuosikymmeniä”, Geologian tutkimuskeskus raportoi viime vuonna.
Orijärven vesieliöstö kärsii etenkin sinkkipäästöistä. Nykytietämyksen mukaan järvi- ja pohjavesi ei aiheuta merkityksellistä riskiä ihmisille. Orijärvi on Fiskarsinjoen latvavesiä.

Edessä puolentoista vuoden tutkimustyö. Ympäristökonsultit Niko Karjalainen (vas.), Matias Viitasalo ja Anna Karjalainen ottivat ensimmäiset näytteet Orijärven hylätyltä kaivoasalueelta viime viikolla. SSS/Lasse Kylänpää

Ympäristökonsultointiin erikoistunut Envineerin kolmikko Niko Karjalainen, Matias Viitasalo ja Anna Karjalainen aloitti työnsä tekemällä kenttämittauksia ja ottamalla vesinäytteitä. Tarkkailtavat kohteet noin parinkymmenen hehtaarin alueella täsmentyvät tutkimuksen edetessä.

– Me emme hoida oireita. Me etsimme juurisyitä ja sitä, mitä itse sylttytehtaalle olisi tehtävissä ympäristökuormituksen vähentämiseksi, Niko Karjalainen sanoo.

Kaivosalue on jaettu osavaluma-alueittain lohkoihin, joissa tutkitaan pinta- ja pohjavesiä, sedimenttejä, maaperää, eliöstöä ja ilmanlaatua. Loppuraportti sisältää paitsi pahimmat valumakohdat myös kunnostamissuunnitelman, miten Orijärven kuormittuminen voitaisiin estää.

Tutkimuksen on tilannut Pirkanmaan ely-keskus, jolle ympäristöministeriö on keskittänyt hylättyjen kaivosjätealueiden kartoittamisen. Orijärvi on Suomessa kiireesti tutkittavien kaivosten kärkipäässä.

Täsmätieto rikastushiekka-alueen ja sivukivialueen suurimmista riskeistä voisi jatkossa säästää rahaa. Projektipäällikkö Kari Pyötsiä Pirkanmaan ely-keskuksesta sanoo, että Orijärven kaivoksen mahdollinen kunnostaminen maksaisi joka tapauksessa miljoonia euroa.
– Aina puhutaan miljoonista. Hankkeet ovat kalliita ja rahaa on vähän, mutta liikkeelle voitaisiin lähteä pahiten riskejä aiheuttavasta lohkosta.

EU:n kaivannaisjätedirektiivi vuodelta 2006 edellyttää, että jäsenvaltiot laativat ja päivittävät luetteloa hylätyistä kaivosalueista, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa ympäristölle ja uhata ihmisten terveyttä.

Suomessa listalla on 31 kohdetta, joista yli puolet vaatii jatkotoimenpiteitä. Salossa luetteloon on Orijärven lisäksi nostettu Aijalan ja Metsämontun kaivokset Kiskossa.
– Metsämontun mahdollisista ympäristöriskeistä ei ole oikeastaan olemassa taustatietoa, ja sen tilaa aletaan selvittää syksyllä, Pyötsiä kertoo.
Pinta- ja pohjavesistä otetaan Pyötsiän mukaan säännöllisesti näytteitä kahden vuoden ajan.
– Sen jälkeen teemme ratkaisun, pitääkö siellä tehdä laajempi selvitys niin kuin nyt Orijärvellä.

Orijärven kuparikaivos Kiskossa suljettiin vuonna 1955 tavalla, joka ei vastaa nykyvaatimuksia. Kaivostoiminta alueella on alkanut jo 1700-luvulla. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Aijalan vanhan kaivoksen rikastushiekka-alueella asiat eivät ole edenneet viranomaisten toivomalla tavalla. Siellä maanomistaja vastustaa mahdollisten ympäristöriskien selvittämistä.
Outokumpu Oy myi Aijalan kaivosalueen rakennuksineen helsinkiläiselle Mikko Pietilälle vuonna 1978. Pietilän suku omistaa alueen edelleen, vain yhtiön nimi on muuttunut. Kiskon Sortti Oy vaihtui ensin Kiinteistö Oy Kiskon Tyrnyksi. Nykyään yhtiön nimi on rekisteritietojen mukaan Aijala Invest Oy, jonka rinnakkaisnimiä ovat Aijala Invest Ab ja Aijala Invest Ltd.

”Yhtiö ei ole millään tavoin toiminnallaan kuormittanut tai lisännyt maaperän pilaantumista”, Aijala Invest Oy vastasi Varsinais-Suomen ely-keskuksen selvityspyyntöön helmikuussa. Yhtiön mukaan se ei ole vastuussa kaivosalueen pinta- ja pohjavesien seurannasta, vaan ”sen saa tehdä muut instanssit”.

Nyt maanomistajan aika on käymässä vähiin. Ely-keskus on antanut kehotuksen, johon se odottaa kirjallista vastausta tämän viikon loppuun mennessä.
– Häntä on kehotettu toimittamaan meille suunnitelma siitä, miten hän aikoo nyt ja vastaisuudessa seurata kaivannaisjätealueen pinta- ja pohjavesivaikutuksia. Jos suunnitelmaa ei tule, meidän on ryhdyttävä hallintopakkomenettelyyn, ylitarkastaja Esa Wihlman toteaa.

Omistaja on vedonnut rikastusjätteen hyödyntämiseen, josta hän on haikaillut ainakin vuodesta 2006 lähtien. Noin kahdeksantoista hehtaarin alueelle on aikoinaan läjitetty kaksi miljoonaa tonnia rikastamossa syntynyttä jätettä, jonka seassa on muun muassa kuparia, sinkkiä, lyijyä ja rikkiä, omistajan mukaan kultaa ja hopeaakin.

Lounais-Suomen ympäristökeskus ilmoitti jo aikanaan, ettei metallipitoista jätehiekkaa saa kaivaa tai siirtää ennen kuin toiminnalle on saatu lainvoimainen ympäristölupa.

Lahtelainen Terho Kääriäinen haki Aijalan jätekentälle malminetsintälupaa turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista seitsemän vuotta sitten, mutta päätyi peruuttamaan hakemuksensa. Syitä oli hänen mukaansa useita.

Kääriäinen oli esittänyt tutkimustensa vakuudeksi 1 000 euroa. Salon kaupunki piti summaa riittämättömänä. Lausunnossaan kaupunginhallitus vertasi sitä ”mahdollisesta jälkitöiden laiminlyömisestä aiheutuvien kunnostustöiden kustannuksiin”.

Kaivosalueen omistajan hanke ei ole edennyt puheita pitemmälle.

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Yksi kysymys
6 kuukautta sitten

Rantamökkejä on ollut myynnissä ja myyty Kiskosta viime vuosina paljon. Mikähän on hylätyn kaivoksen vaikutus paikallisiin vesistöihin ja uimavesiin?

Keijo K.
6 kuukautta sitten

”Vastustaa mahdollisten ympäristöriskien selvittämistä”, voisi olla myös toisen asian lause. Tuulivoiman aiheuttamien melujen mittauksissa havaittavissa samaa.

Ihmetystä herättää kaupungin nuiva suhtautuminen mittauksiin. Onko kaupungilla jonkinlainen korvausvelvollisuuden pelko, jos jossain vaiheessa kuitenkin joudutaan tekemään luotettavat mittaukset? Kenen etu ongelmien pimittämisessä on se suurin asia?