Vuoristoradan päätepysäkki – hopea oli sekä valmennuksen että kapteeniston mielestä Vilppaalle voitettu mitali

0
Vilppaan hopeatusina seurasi Karhun kultajuhlia ilmeettömänä. (Kuvat: Lehtikuva/Ville Vuorinen)

Satoja ihmisiä ponnistaa ylös Kauhajoen liikuntahallin suhteellisen epämukavilta istuimiltaan Karhubasketin ja Vilppaan viidennen loppuottelun kolmannella neljänneksellä. Lee Skinnerin upottama kolmen pisteen heitto oli jälkikäteen katsottuna lopun alkua Karhubasketin mestaruuden sinetöineessä 90–67-voitossa.

Siihen asti Vilpas oli tullut useamman kerran tasoihin hieman yli puolenkymmenen pisteen takaa. Nyt ero kasvoi siihen asti suurimmaksi, 50–43:een.

Arviolta tuhat henkilöä nousee samaisen neljänneksen loppuhetkillä. Syy: finaalisarjan erinomaisen pelintekijän Severi Kaukiaisen tekemät kolme pistettä, jotka kuorruttuvat vastustajan virheen jälkeisellä vapaaheitolla. 66–51, lopun loppusuora.

Älämölö kasvaa kasvamistaan. Kainalot olivat hikiset pelaajien lisäksi katsojilla: keväiseen ahtaan hallin pätsiin oli ahtautunut yli 1 700 katsojaa.

Karhubasket vie päätösneljänneksen alun 7–0. Lopun loppu, hyvää kesälomaa molemmille joukkueille. Sukkaa irti, oranssi meri luultavimmin viimeistä kertaa näissä merkeissä liikuntahallin parketilla. Muiden joukkueiden kannalta jo turhan tutuksi tullutta meininkiä siis.

Todetaan lomien alkajaisiksi vielä Kaukiaisen maagisuus päätöskympin alussa. Ja yleisön villiintyminen, kun oma kasvatti Joona Hakamaa puolusti Juho Nenosen menetykseen Vilppaan omalla kenttäpuoliskolla. Hakamaa sai palkintojenjaossa kaikista suurimmat suosionosoitukset.

– Pitää uskoa itseensä, se on pääasia. Harjoittelussa tärkeintä on usein laatu, ei välttämättä aina määrä. Ei se tule välttämättä vuodessakaan, mutta maali häämöttää, kun tekee tarpeeksi töitä, Hakamaa luonnehti kehitysprosessiaan.

Karhubasketin kannattajat valtasivat parketin pian seremonioiden jälkeen.

Korisliigan päävalmentajat tuppaavat analysoimaan asioita poikkeuksetta erittäin laadukkaasti. Sama pätee tässä tapauksessa myös kapteenistoon. Mikko Koivisto paketoi Sami Toiviaisen lisäksi kautta taas tavalla, jossa kysymyksiin tuli vastaukset jo ennen kysymistä.

Teema 1: vuoristorata.

– Meistä mietittiin vuoristoradassa välillä, että olemmeko edes playoff-joukkue. Yhtäkkiä pelasimme liigan parasta koripalloa, kun puolet pelaajista puuttui, Koivisto kertasi.

Teema 2: finaalivastustajan tasokkuus.

– Kauhajoki oli koko kauden edellä muita ja näytti finaalisarjassakin tämän. Olisimme voineet toteuttaa peliämme paremmin, mutta paljon oli Karhun hyvyyttä.

Teema 3: voiko hopea olla positiivinen asia?

– Tämä oli meiltä maksimisuoritus, Koivisto myönsi.

– Tänä vuonna Salon Vilpas voitti hopeamitalin, vahvisti Toiviainen.

Vilppaan joukkueen rakentaminen ei mennyt missään nimessä täydellisesti, vaan ryhmä oli suoritustasoltaan hyvin epätasainen ja -vakaa.

Viimeisessäkin loppuottelussa asiat kulminoituivat jälleen syöttöihin ja menetyksiin. Karhubasket jakoi lähes tuplasti enemmän syöttöjä ja teki alle kolmasosan salolaisten menetysmäärästä.

Mitä oppeja tästä kaudesta kertyi jatkoon, päävalmentaja Sami Toiviainen?

– Jos saadaan sopiva tai sopivia suomalaisia, niin meidän ei välttämättä tarvitsisi hankkia kahta isoa ulkomaalaispelaajaa. Silloin saisimme joukkueeseen lisää liikkuvuutta ja urheilullisuutta. Paljon riippuu tietysti siitäkin, mitä Perttu Blomgren tekee.

Kasvutarinoitakin kauteen mahtui, merkittävimpänä heistä Euroopan kenttien tulokkaat Brian ja Bryan, Fobbs ja Griffin.

– Molemmat olivat ensimmäistä kertaa poissa omista ympyröistä. He ovat kasvaneet ihmisinä ja oppineet pitämään huolta itsestään, Toiviainen totesi.

– Kummallekin on tällä hetkellä kysyntää Saksan ja Ranskan pääsarjoista. Se kertoo heidän kehittymisestään ja myös siitä, että Vilppaassa osataan tehdä asioita oikein, hän jatkoi.

Finaaleista teki hienot se, että ne pelattiin kokonaisuudessaan täysillä kokoonpanoilla.

– Itselle osui samaan kauteen kaksi uran vaikeinta loukkaantumista ja olin melkein neljä kuukautta poissa. Oli pitkiä aamuja ja iltoja. Onneksi pääsin pudotuspeleihin ja yritin auttaa joukkuetta, totesi kolme tärkeää kolmosta keskiviikkona upottanut Henri Kantonen.

Karhubasketin päävalmentaja Janne Koskimies on nyt mestarivalmentaja.

Korisliigan 5. finaali: Karhubasket–Vilpas 90–67 (22–22, 17–16, 27–15, 24–14)

Otteluvoitot 4–1, Karhubasket on Suomen mestari.

Karhubasketin pisteet/levypallot: Cameron Jones 25/0, Simeon Carter 16/5/3 torjuntaa, Severi Kaukiainen 15/3/8 syöttöä, Lee Skinner 11/4/5 syöttöä, Rene Rougeau 9/3, Henri Kantonen 9/3, Miikka Marttinen 3/2, Joona Hakamaa 2/5.

Vilpas: Jeremiah Wood 13/7, Brian Fobbs 11/5, Mikko Koivisto 11/3, Bryan Griffin 9/8/3 torjuntaa, Juho Nenonen 7/5, Roope Ahonen 5/1, Riku Laine 5/4, Marcus LoVett 4/2, Perttu Blomgren 2/1, Trey Niemi 0/1.

Erotuomarit: Ville Selkee, Ari Mikkola, Jaakko Kaunisto.

Yleisöä: 1 723.

Levypallot: 35–40
Syötöt: 23–12
Menetykset: 6–20

Erotuomarit: Ville Selkee, Ari Mikkola, Jaakko Kaunisto.

Yleisöä: 1 723.

OHO!

Vilppaalle merkittiin kaikissa viidessä finaalissa (vain) 12 koriin johtanutta syöttöä ja 60 syötön rinnalla yhteensä 80 menetystä.
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments