
Koronasulut ja tukihakemusten hylkääminen ovat koitumassa kaupunkiolohuone Ihme ja Kumman kohtaloksi.
– Henkilöstöä sairastui ja jouduimme lomauttamaan ihmisiä viime elokuussa, kun yhteiskunta suljettiin jälleen. Sen jälkeen alkoi vaikea aika, kertoo puheenjohtaja Jorma Nurminen.
– Pidimme kaupunkiolohuonetta aina muutaman kuukauden auki. Vuorotellen paikka oli taas laitettava kiinni pariksi kuukaudeksi sulkujen vuoksi.
Ihme ja Kumma on hakenut tukia muun muassa Aluehallintovirastolta. Nurmisen mukaan tukia ei kuitenkaan myönnetty. Tukihakemusten lisäksi maksusuunnitelmat ovat kariutuneet.
– Emme saaneet myöskään tuloja normaalin mukaisesti. Jo ennestään olimme joutuneet tekemään esimerkiksi verojen maksusuunnitelmia, mutta nyt niiden toteuttamisesta on tullut mahdotonta.
Lisäksi työeläkemaksut kerääntyivät. Yleishyödyllisenä voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä Ihme ja Kumma ei Nurmisen mukaan saa ulkopuolisilta merkittävää apua juuri mistään.
Hän kertoo, että viimeisen vuoden aikana kaikki toiminta laitettiin ajoittain tauolle.
– Ei meidän ole kannattanut pitää paikkaa enää auki. Jos aikaisemmin päivämyyntimme on ollut noin 200 euroa, nyt se on heikoimmillaan ehkä 12 euroa, hän havainnollistaa.
– Ongelmaksi muodostuivat myös laskut, joita kerääntyy tietenkin koko ajan lisää, rahastonhoitaja Armi Julkunen tähdentää.
Työeläkevakuutusyhtiö Elo on jättänyt Ihme ja Kumman konkurssihakemuksen käräjäoikeuteen.
Yhdistyksen Kahvila, Jonila, Kirppis, Toimisto- ja kotisiivouspalvelu, Hymyhuulet, Pieni tietokonehuolto sekä Radio Ihme ja Kumma ovat lopettamassa toimintansa.
Ihme ja Kumma on mukana Euroopan unionin sosiaalirahaston rahoittamassa opinnollistamishankkeessa. Nuoret ovat harjoitelleet työtä tekemällä opintojen osia tai kokonaista tutkintoa. Tavoitteena on ollut parantaa heidän työllistymistään.
Nurminen sanoo, että opiskelevien nuorten työllistäminen opintojen hyväksi on vienyt paljon resursseja.
Esimerkiksi kokiksi itsensä lukenut, Ihme ja Kummassa viimeiset puoli vuotta kakkujen leipomista harjoitellut Olivia Juusti on työskennellyt viidestä kuuteen päivään viikossa jatkuvasti.
– Pidimme kaikesta huolimatta opiskelevia nuoria töissä koko ajan ja maksoimme palkkaa, jotta he pystyivät elämään. Näin opiskeluun ei myöskään tullut katkoksia, Nurminen kertoo.
Erityisnuorten työllistyminen vastaisuudessa tulee olemaan suuri haaste. Juusti pohtii, kuinka itsensä elättäminen oikein onnistuu.
– Suurin osa meistä asuu itsenäisesti vuokralla. Miten pystymme tulevaisuudessa maksamaan vuokrat ja laskut, hän ihmettelee.
Nurmisen mukaan on harmillista, että erityisnuorilta motivaatiota löytyy, mutta edes mahdollisuutta jatko-opiskeluun tai työllistymiseen ei anneta. Suuria toiveita kuntakokeilun kautta työllistymiseen ei ole.
– Työsopimusten saaminen on tässä ajassa entistä vaikeampaa. Synnynnäisiä rajoitteita omaavaa henkilöä ei oikein mielletä edes osatyökykyiseksi, hän sanoo.
– Olen hyvin pettynyt uuteen kaupunginhallitukseen. Heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa yhdenvertaisuuden toteutumiseen, Julkunen sanoo.
Erityisnuoret luokitellaan helposti työmarkkinoiden ulkopuoliseksi työvoimaksi.
Nurminen ja Julkunen etsivät ja miettivät nyt kuumeisesti nuorille joitakin mahdollisuuksia työelämän jatkumiselle.
– Olemme yhdessä pohtineet mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen. Useampi nuorista voisi hankkimillaan tiedoilla ja taidoilla työskennellä sivutoimisena yrittäjänä kevytyrittäjyyden keinoin, Nurminen sanoo.
Tämä on mahdollisuus, jonka toteutumista he selvittelevät parhaillaan.
– Kaikilla meidän nuorilla ei ole yhtä hyvä tilanne tai mahdollisuuksia edes tällaiseen ratkaisuun. Monelle tämä tulee todennäköisesti olemaan heidän elämänsä ensimmäinen ja viimeinen työpaikka.
Nurminen sanoo, että jatkossa he auttavat Julkusen kanssa nuoria sen verran kuin omalla ajallaan pystyvät.
Olisskohan Salon kaupungilla näytön paikka? Jättäisi vaikkapa yhden konsultin tilaamatta, sillä rahalla todella hyödyllinen hanke voisi jatkua.
Kannattaako sitä Ihkun väen julkisesti arvostella kaupunginhallitusta? Kyllä kaupunki ja osa kunnallispolitiikassa olevista ihmisistä on varmasti paljon aikanaan tehnyt tämän yhdistyksen hyväksi. Nyt on peli menetetty ja ei voi mitään.
Samaa mieltä.
Naurettavaa tosiaan, että kaiken maailman hallintohommiin, byrokratian lisäämiseen yms, hömpän pömppään kyllä löytyy aina rahaa ja resursseja ilman vaivaa, mutta sitten, kun on oikeasti tärkeä aihe kyseessä, kuten esimerkiksi tämä Ihme ja Kumma, niin johan tulee tekosyitä, ettei nyt vaan voi millään irrottaa yhtäkään senttiä rahaa tukemiseen.
Näinkö kaupunki pitää nuoristaan huolen, ettei voi muka auttaa. Näillä nuorilla on muutenkin vaikeaa, ja nyt vielä tämä konkurssi.
Olisin odottanut kaupungin tekevän jotain positiivista Ihme ja Kummalle, esimerkiksi avustusten ja muiden vastaavien myöntämistä, tämähän on ainutlaatuinen projekti Suomessa. Alfa-tv:kin toi julkisuutta tekemällä ohjelmasarjan heistä.
Harmittaa ihan vietävästi, ettei näin hienolle toiminnalle saatu tukea.
Todella surullista, ettei näin hieno ja arvokas toiminta ole saanut pysyvää rahoitusta.
Omalta osaltani olisin halunnut, että Salon Tunnin juna -hankkeeseen pumppaamat miljoonat olisi sijoitettu esimerkiksi juuri Ihme ja kumma -yhdistyksen ja vastaavien yleishyödyllisten hankkeiden pysyväisrahoitukseen.
Kaupungille ja kovaa älämölöä pitäville muutamille henkilöille on tärkeämpää saada älytön, turha ja kallis hanke aikaiseksi.
Oikein Allan, asia on juurikin näin.
Olivatko herrat itse kyseisen kahvilan vakioasiakkaita? Sillä tavalla sitä tuetaan yrittäjää. Jälkiviisaus on naurettavaa!
Jäsenenä Ihkussa ja myös asiakkaana, tiedoksi herra Markolle.
Kiitos hienosta tittelistä, muista kumartaa kans!
Eipä kiittämistä, kumarran jos tarvetta löytyy.
Ei mikään kahvila pysy pystyssä muutamilla herroilla. Ollaanpa asiallisia. Maksan veroni ja olen äänestänyt, joten minulla on täysi oikeus kritisoida kunnan toimia.
Miksi se ei anna avustusta, kun kaikki urheiluseurat saa kentät ja rahalliset tuet? Miksi?
Etkö tiedä yhdistyksen ja yrityksen eroa?
Etkö osaa vastata kuin kysymyksellä. Sellaiset ihmiset, kun puuttuvat toisten kirjoituksissa esimerkiksi kirjoitusvirheisiin, yrittävät hiljentää puhujan tai vaihtaa puheenaihetta sadakseen huomion pois itsestä tai itselle epämiellyttävästä aiheesta. Kummasta on kysymys,kun et pysy aiheessa? Eiköhän niitä kahvilanpitäjiä voi sanoa yrittäjiksi.
Kuule en ole ollut kahvilan asiakas. Olen kuitenkin yrittänyt auttaa muulla tavalla. Muu auttamistapa ei kuitenkaan kuulu sinulle eikä julkisuuteen. Mitä itse olet tehnyt heidän hyväkseen?
Täytyy ihmetellä, että joku jaksaa jatkuvasti, linjalla: ”asiasta en mitään tiedä, periaatteesta kuitenkin vastaan panen”.