Kaikki alkoi omenasta – Rafael Saifulinin 70-vuotisjuhlanäyttely luo katsauksen sydämellisen monitaiturin uraan

0
Rafael Saifulinin juhlanäyttely on poikkileikkaus monipuolisen taiteilijan urasta vuodesta 1979 tähän päivään. Kuvat: SSS/Talvikki Salin

Taiteilija Rafael Saifulin (s. 1952) oli 5-vuotias, kun hän aloitti piirtämisen kotiseudullaan Samaran tasavallassa.

– Piirsin Volgan rannalla ohitse kulkevia ihmisiä, hän kertoo.

7-vuotiaana Saifulin koki hetken, joka vaikuttaa hänen taiteentekemiseensä vieläkin. Hän askarteli koulussa omenan, ja luokkatoverit kerääntyivät ympärille sitä ihastelemaan.

– Omena on pyöreä, ja pyöreä on aina ilon muoto. Minun sydämeni ei unohda sitä iloa, joka lasten silmistä näkyi, kun he katsoivat tekemääni omenaa.

Sittemmin Saifulin on tehnyt lukemattomia taideteoksia, joista monissa esiintyy omena. Kiskon Kivimakasiinissa avautuu lauantaina Saifulinin 70-vuotisjuhlanäyttely Monologi, jossa pieniä omenoita voi nähdä siellä täällä.

– Täällä voisi olla tehtävänä, että etsi omena, naurahtaa näyttelyn järjestävän Kisko-Seuran hallituksen jäsen, taidehistorioitsija Heidi Grahn.

Omena löytyy myös teoksesta Onni, joka on salolaisille ehkä tunnetuin Saifulinin teos. Salon kaupungintalon edessä olevan patsaan lahjoitti Salon kaupungille vuonna 2017 Jukka Helkama.

 

Saifulinin viimeisimpiin teoksiin kuuluu tämä maalaus. Sen aiheen hän näki kotinsa ikkunasta, kun muuttolinnut saapuivat liian aikaisin kylmään Suomeen.

Kolmisenkymmentä vuotta Kiskossa asunut ja työskennellyt Rafael Saifulin on rakastettu taiteilija, ja 70-vuotisjuhlanäyttelykin syntyi oikeastaan yleisön pyynnöstä. Viimeksi Saifulinilla oli Kiskon Kivimakasiinissa näyttely Minun Kiskoni vuonna 2017.

Monologi on retrospektiivinen näyttely, joka esittelee kansainvälisesti arvostetun taiteilijan teoksia koko hänen uransa varrelta. Esillä on maalauksia, keramiikkaa ja pronssiveistoksia.

Vanhin teos on vuonna 1979 valmistunut keramiikkateos, joka oli esillä Pietarissa Saifulinin debyyttinäyttelyssä. Silloin hän oli juuri valmistunut Pietarin Academy of Industrial Artsista. Saifulin näyttää, että siinäkin on mukana omena ja myös hänen poikansa.

– Tämän näyttelyn työt ovat hyvin moniulotteisia. Niitä voi katsoa kauniina teoksina tai taitavasti tehtyinä töinä tai sitten ne voi nähdä sen kautta, miten ne liittyvät Rafaeliin. Niissä näkyy hänen historiaansa ja ajatuksiaan, kiskolaisia maisemia ja henkilökohtaisia muistoja, Heidi Grahn kuvailee.

Saifulinin ajatuksia ja elämäntarinaa valottaa taiteilijan itse kirjoittama tuore kirja Monologi, jonka on suomentanut Katri Oksanen. Kirja on jo Saifulinin kolmas. Näyttelyssä myytävä Monologi-kirja sisältää seitsemän pientä tarinaa. Yksi niistä kertoo viime talvesta, joka oli hyvin kylmä. Talvi antoi aiheen myös näyttelyn tuoreimpaan maalaukseen, jossa on joutsenia pellolla.

– Muuttolinnut tulivat liian aikaisin. Näin ne ikkunastani ja kuulin, miten ne itkivät, taiteilija kertoo.

Rafael Saifulinilla on paljon tarinoita. Puhelias taiteilija kertoo niitä mielellään, ja niitä välittävät myös hänen taideteoksensa.

– Taiteessa pitää olla sydäntä. Se on tärkeintä. Ja kaiken taiteen takana pitää olla idea, hän kiteyttää.

Saifulin on juuriltaan tataari. Näyttelyssä nähdään muun muassa maalauksia, joista piti tulla osa Saifulinin animaatioelokuvaa, mutta elokuva ei koskaan toteutunut. Elokuvassa olisi kerrottu tositarina Saifulinin isoisästä, joka vuonna 1944 otti hoiviinsa orvon tytön sodan autioittamasta venäläiskylästä. Tyttö ei löydettäessä kyennyt puhumaan, mutta aikuisena hänestä tuli opettaja.

– Minun mielestäni isoisäni oli sankari, kun hän pelasti tytön, Saifulin toteaa.

Esillä on myös pieni versio pronssihevosesta, joka on viisimetrisenä esillä Tatarstanin tasavallan pääkaupungissa Kazanissa. Turun keskustassakin on Saifulinin tekemä veistos Onnenhevonen.

Saifulin osallistui Mauno Koiviston muistomerkkikilpailuun. Hän halusi teoksellaan muistuttaa, että Koivisto oli tavallinen ihminen ja poliitikon takana on aina maa.

Saifulin tunnustaa rakastavansa Suomea. Näyttelyssä nähdään muun muassa Sibelius-veistos, jonka hän oli suunnitellut Sibelius-museon eteen sekä ehdotus Mauno Koiviston muistomerkkikilpailua varten.

Kivimakasiinin kolmas kerros esittelee pelkästään yhtä projektia: Saifulin on ehdottanut Kazanin kaupungille tataarien kansallislegendasta Sak Sokista kertovan veistoksen pystyttämistä. Korkeutta sillä olisi seitsemän metriä. Vielä kaupungilta ei ole tullut hankkeelle vahvistusta.

– 70 prosentin hyväksyntä, taiteilija sanoo luottavaisena.

Mutta 70 vuotta, se on pitkä aika, Saifulin miettii.

– Nuorena ajattelin, että taiteilijat kuolevat nuorina ja minä elän 40-vuotiaaksi. Mutta nyt, katso: minä elän, hän nauraa.

Rafael Saifulinin 70-vuotisjuhlanäyttely Monologi Kiskon Kivimakasiinissa (Toijantie 14, Kisko) 11.6.–10.7. Avoinna ti–su klo 13–17.