Pula ammattitaitoisista kokeista raastaa seudulla toimivia ravintoloita. Muurla Design Marketing Oy etsii Muurlan Lasin kahvila-ravintolan keittiöön yhtä vakituista, ammattitaitosta kokkia ja yhtä kesäkokkia lounaiden ja listaruokien valmistukseen.
– Ei ole tärpännyt. Tilanne on katastrofaalinen, ravintolapäällikkö Marjo Laakko sanoo.
– Lennosta palkataan, jos hyvä saadaan, hän vakuuttaa.
Laakko ei vielä osaa sanoa, täytyykö Muurlan Lasin supistaa kesän aukioloaikojaan kokkipulan takia.
– Ainakaan aukioloaikojen pidentäminen ei näytä onnistuvan, vaikka omistaja sitä toivoi.
Laakko toteaa korona-ajan lomautusten työntäneen ravintolatyöntekijät hakemaan muita töitä. Moni on jäänyt uudelle alalle, jos työpaikka on löytynyt. Ravintolan keittiöön ei haluta enää palata.
– Huonot liksat, pitkät päivät ja ikävä työ, Laakko tietää muualle hakeutumisen syistä.
– Lomatkin pidetään talvisin, kun kesällä ei ehditä.
Rikalanmäen ravintolaan haetaan sekä kokkia että a la carte -kokkia.
– Tarvitsisimme kaksi hyvää tekijää. Joitain hakijoita on aina, mutta nyt ei hampurilaisten valmistaja riitä, ravintolapäällikkö Eija Halkilahti toteaa.
– Hyvää, työtöntä kokkia ei tällä hetkellä ole. Sellainen palkataan heti, kun astuu ovesta sisään.
Rikalanmäki on joutunut sopeuttamaan aukioloaikojaan vähäiseen työvoimaan. Ravintola on kiinni maanantai- ja tiistai-iltaisin. Se on avoinna keskiviikosta lauantaihin iltayhdeksään. Sunnuntaisin venytetään aukioloa ryhmien saapuessa.
– Elämme parhaillaan kesäjuhlien kiireisintä aikaa. Viikonloppuna meillä oli kuudet juhlat. Siinä olikin tekemistä, että sai riittävästi henkilökuntaa paikalle!
Halkilahti toteaa olevan haastavaa järjestää kokeille edes yksi vapaa viikonloppu kesässä.
Suur-Seudun Osuuskauppa hakee Perniön ABC:lle vakituista kokkia. Liikennemyymäläpäällikkö Minna Aitio kuvaa tilannetta vaikeaksi.
– Paikka täytetään heti, kun sopiva löytyy, hän sanoo.
– Saamme haastatteluun ulkomailta Suomeen kesämökille tulevan jääkiekkoilijan, jota kiinnostaa keittiötyö ja joka on Yhdysvalloissa työskennellyt ravintolassa. Toivotaan, että tärppää.
Matildankartanoon haettiin viime kesänä neljää kokkia ja saatiin kolme. Täksi kesäksi heitä olisi niin ikään tarvittu neljä, mutta palkatuksi on saatu yksi kokkiopiskelija ja yksi ukrainalainen kokki. Tämä on työskennellyt kahdeksan vuotta italialaisravintolan keittiössä Kiovassa.
– Hän on erittäin pätevä ja ahkera ihminen, mutta kielimuuri vaikeuttaa. Kun ruokalista on suppea, joudutaan ainesosia vaihtamaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Suomalaisillekin on hankalaa muistaa vaihtaa tomaatti paprikaksi tai toisinpäin, yrittäjä Elina Rantamäki toteaa.
– Rekrytointifirmakin nosti kädet pystyyn mahdottoman tehtävän edessä. Lapin työvoimatoimistosta kerrottiin, että siellä talvisin töissä olevat menevät kesäksi Hankoon, saaristoon ja Turkuun. Salon seutua ei vielä tunneta kausityöpaikkana.
Rantamäki huomauttaa, että sesonkityö syrjäisessä ruukkikylässä ei välttämättä innosta kaikkia.
– Turustakin on liian pitkä matka käydä täällä näillä polttoaineen hinnoilla. Täällä ei ole pieniä ja huokeita asuntoja, joissa majoittua. Jos kylää halutaan kehittää, täytyy kaavoittaa asuinrakentamista.
Kokkipulan takia ruokalistaa on yksinkertaistettu ja aukioloaikoja supistettu. Matildankartano pitää näillä näkymin ovensa kiinni maanantaisin, eikä voi olla avoinna iltaisin, vaikka puutarha kylpee kultaisena heinäkuun auringossa.
– Illat ovat kiinni lukuun ottamatta juhannusta ja 170-vuotisjuhliamme.
Rantamäki muistuttaa, että sesonkipaikassa tehdään kesän aikana tili koko vuodeksi. Siksi ravintolan pitäisi olla avoinna mahdollisimman paljon.
– Nyt pitää luovia ja olla luova.
Yrittäjän ilonaiheena on ystävien tuttu, joka on lupautunut auttamaan pariksi viikoksi.
– Tammelan koulun rehtori on aiemmin työskennellyt kokkina. Hän on lisäksi Marttojen puheenjohtaja ja tuo mukanaan vinon pinon ideoita!
Rantamäki toivoo saavansa kiireapua myös kokkina vuosia työskennelleestä asiakkaasta, joka opiskelee parhaillaan toiseen ammattiin.
Kokkien lisäksi pulaa on ammattitaitoisista hapanjuurileipureista. Viime kesäksi Matildankartano sai heitä kaksi, mutta täksi kesäksi vain yhden.
Rantamäki sanoo, ettei ravintola-ala houkuttele opiskelijoitakaan enää. Hän uskoo, että suomalaiset ravintolat voivat saada Ukrainasta tulleista hyviä työntekijöitä.
– Heillä on hyvä asenne, työmoraali ja tekemisen meininki. Kaikki eivät lähde takaisin kotimaahansa, vaan asettuvat tänne, jos saavat täällä mahdollisuuden rakentaa hyvän elämän.
Työvoimatoimiston sivuilta löytyy runsaasti keittiöalan erilaisia työpaikkoja seudulta. Tarvetta on niin Salossa, Somerolla ja Kemiönsaaressa kuin Paimiossakin. Pelkästään Salossa on avoinna 13 kokin paikkaa. Lisäksi monissa paikoissa etsitään tarjoilijoita ja muita ravintolatyöntekijöitä.
Kotikokkina ammattipapereilla
Kokiksi kymmenkunta vuotta sitten Salon aikuisopistosta valmistunut mies myöntää, että ravintolan keittiö ei houkuta.
– Palkkaus on surkea suhteessa työn vaatimuksiin. Työajat ovat ikävät, työ on raskasta ja kiire on kova, hän toteaa.
– Lounaalle ei voi panna kovin korkeaa hintaa, mutta sitten kun tuloista on maksettu raaka-aineet ja kiinteistökulut, ei kokin palkkaan jää enää rahaa.
Metallialalla työskennellyt mies hakeutui koulutukseen, kun jäi työttömäksi viisikymppisenä. Kokin paperit tulivat, mutta kokkina hän ei ole työskennellyt päivääkään harjoitteluaikojen jälkeen.
– Koulussa oppi paljon ja kiinnostus ruoanlaittoon kasvoi. Sen jälkeen on tullut kokeiltua paljon uusia reseptejä, sovellettua monia ja kehiteltyä omia. Sosiaalisessa mediassa on varmaankin 400 kuvaa tekemistä ruoka-annoksista, hän hymähtää.
Huonot liksat, pitkät päivät ja ikävä työ – kumma, ettei kokkeja löydy.
Työajat silloin, kun muut ovat vapaalla illastamassa ja viihtymässä. Joidenkin täytyy olla tekemässä, että toiset voivat syödä ja nauttia.