Kommentti: Kestotuote Jukola

0
Jukolan suosio pysyy vakaana vuodesta toiseen. Kuva: Lehtikuva/Roni Rekomaa

Jukolan viestin järjestäminen ei ole pikkujuttu. Urakan suuruudesta kertoo, että Mynämäen Lukkari-Jukolaa rakennettiin kahdeksan vuotta.

Tulihan siihen yksi koronavuosi tykö tähänkin, alun perin Jukolan kylän piti nousta

Mynämäen vesitornin juureen jo viime vuonna, mutta aikatauluja rustattiin koronasyistä niin, että 2020 jäi Jukola-vuotena kokonaan väliin ja jo myönnettyjen viestien järjestämistä lykättiin vuodella.

Tarina kertoo, että kun Mynämäen Suunnistajat -52 ja Liedon Parma päättivät hakea Jukolan järjestämisoikeutta kymmenkunta vuotta sitten, kilpailunjohtajaksi ajatellun Petri Paukkusen Sanna-vaimo oli kieltänyt miestään ryhtymästä moiseen puuhaan.

Angelniemen Ankkurin kasvattina Sanna, omaa sukuaan Heinonen, tuntee suunnistuksen syvimmän olemuksen ja tietää myös mitä suunnistuskilpailun, saati sitten Jukolan viestin järjestäminen ihmiseltä vaatii.

Tarinan mukaan ”Pauke” otti pestin vastaan vaimonsa vastustuksesta huolimatta.

Jotta tarinaan saadaan uskottavuutta, se on pistetty pariskunnan Siiri-tyttären suuhun. Ja koska Sanna Paukkunen on Ankkuri-kasvatti, hän on myös rehellinen ja on antanut ymmärtää, ettei tarinassa ole mitään perää.

Silti se jää varmasti elämään ja kuvaa yhdestä näkökulmasta Jukolan järjestämisen vaativuutta.

Oli miten oli, tänään Lukkari-Jukolan kilpailunjohtaja Petri Paukkunen huokaisee, kenties kulauttaa virvoittavan juoman ja jos nyt ei sano, niin ainakin ajattelee, että piru vieköön, me tehtiin se.

Ja meidän asiakkaiden puolesta hän voi näin tehdä tyytyväisenä, sillä Paukkunen järjesti onnistuneen ja monella tapaa mieliin painuvan Jukolan.

Jukola on merkillinen kestotuote, jonka vahvuus on se, ettei sille runsaan 70 vuoden aikana ole tehty mitään.

Jukolan taustayhteisö Kaukametsäläiset alkoi rakentua viime sotien aikana, ja pienten kokeilujen jälkeen se päätyi 1949 järjestämään seitsemänosuuksisen miesten suunnistusviestin, joka alkaa illalla ja päättyy aamulla.

Ensimmäisessä Jukolassa oli mukana 41 joukkuetta, joista 15 pääsi maaliin saakka. Viesti oli siis urheilullisesti vaativa, ja ehkä tämän asian säilyttäminen Jukolan keskeisenä elementtinä on antanut tapahtumalle pontta kasvaa 20 000 suunnistajan kesäjuhlaksi.

Jukola-järjestelyjen onnistuminen on varmistettu niin, että kunkin kilpailun järjestäjä raportoi tekemisensä tarkasti seuraaville järjestäjille, jotka sitten taas haluavat tehdä kaiken samalla tavalla, mutta hieman paremmin kuin edellinen järjestäjä.

Näin tulemme lähivuosina näkemään ja kokemaan samanlaiset Jukolat Porvoossa, Kauhavalla, Kotkassa ja Mikkelissä. Ja seuraavat järjestysvuorot ovat haussa, eikä hakijoista ole puutetta.

Onhan Jukolaan tullut monia muutoksia ja lisäyksiä. Tärkein ehkä se, että naisten kilpailu oli aluksi henkilökohtainen ja muutettiin 1978 kolmiosuuksiseksi viestiksi, johon muutaman vuoden jälkeen lisättiin neljäs osuus.

Reilu parikymmentä vuotta sitten alettiin sallia muidenkin kuin seurajoukkueiden mukanaolo ja tapahtuman osanottajamäärä kasvoi nopeasti.

Mutta edelleen se järjestetään alkukesällä, kestää läpi yön, kilpailijat ja yleisö majoittuvat kisapaikalla, järjestämisvuoro kiertää ympäri Suomea, ja edelleen voittajajoukkue lukee maalissa Jukolan sanoman tervehdyksenä jollekin tärkeäksi katsotulle taholle.

Jukolan sapluuna on niin vahva, että sitä ei tarvitse muuttaa. Jukola ei ole hyvä sen vuoksi, että se on niin vanha, vaan se on niin vanha siksi, että se on niin hyvä.

Kilpailunjohtaja Petri Paukkunen tunnetaan hauskana miehenä, jopa jossain määrin vääräleukana. Paukkuselta kysyttiin Jukola-viikonloppuna moneen kertaan, miksi tapahtuman nimenä nyt on Lukkari-Jukola?

Vastaus oli, että tietysti Lukkari-Jukola, koska ensinnäkin lukkarilla oli seitsemän veljen tarinassa varsin keskeinen osa ja toiseksi Jukolan järjestäminen vaatii tekijöiltään lukkarinrakkautta lajiin ja kolmanneksi olihan kilpailun maalikin Mynämäen pesäpallopyhätön kotipesässä.

Jukolan sanoma osoitettiin 100-vuotistaivaltaan juhlivalle Suomen Pesäpalloliitolle.

Kirjoittaja: Seppo Väli-Klemelä

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments