Björkbodan koulu oli ollut kolme vuotta myynnissä, kun Sari Kippilän puoliso bongasi ilmoituksen huutokaupasta.
Vuonna 1911 rakennetussa talossa varsinainen koulutoiminta oli päättynyt jo vuonna 2010. Sen jälkeen koulu oli ollut yksityisomistuksessa, ja siellä oli järjestetty Kemiönsaaren Aikuisopiston kursseja.
– Nähtyämme talon ilmoituksen päätin huutaa sitä saman viikon sunnuntaina, talon nykyinen omistaja Sari Kippilä kertoo.
Huutokauppa ehti päättyä, mutta viimeinen tarjous oli alihintainen. Kippilä soitti välittäjälle.
– Välittäjä oli ärsyyntynyt. Hän ei halunnut tulla näyttämään taloa, jota oli kaupannut niin pitkään ja pitänyt hiljattain näytön.
Tarjous jäi sillä hetkellä tekemättä.
Kippilä tunsi talon alakertaa lukuun ottamatta, sillä hän oli ollut koulussa pitämässä Aikuisopiston yrttikurssia.
– Ajelimme sitten marraskuun viimeisenä päivänä mieheni kanssa lähistöllä, ja päädyimme koulun pihaan. Talonmies tarjoutui näyttämään taloa.
Kippilä otti ratkaisevan askeleen samana päivänä. Hän päätti noudattaa omaa elämänsä filosofiaa ja teki tarjouksen talosta.
– Ne asiat mitä haluaa tehdä, kannattaa tehdä nyt.
Tarjous oli hieman alakanttiin, mutta Kippilän ajatus julkisen kulttuuritilan perustamisesta puolsi kauppoja.
Idea kulttuuritalon perustamisesta ei ollut Kippilälle vieras. Hän oli jo aiemmin suunnitellut yhteistyökumppaneiden kanssa Björkbodan entiselle Abloyn lukkotehtaalle näyttelytoimintaa.
– Sitten korona iski, emmekä päässeet toteuttamaan ajatuksiamme.
Innostus kulttuuritalon perustamisesta liittyi myös puhtaasti tarpeeseen.
– Kunnassamme ei oikein ole näyttelytilaa. Lähinnä toissijaisia seiniä muiden rakennusten yhteydessä, kertoo Kulturhus Björkbodan toteutuksessa tiiviisti mukana ollut Marianne Jokinen.
Kippilä on itse moniosaaja. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on artesaanikutoja. Myöhemmin hän on pitänyt kahvilaa, ja tällä hetkellä hän työskentelee Sagalundissa museopuutarhurina.
– En tee kokopäiväistä työviikkoa, sillä tässäkin riittää paljon hommaa, hän naurahtaa koulutaloon viitaten.
Loppukeväästä lähtien Kulturhus Björkbodassa on järjestetty monipuolista kulttuuri- ja kurssitoimintaa. Kippilä korostaa, ettei hän ole suunnitellut ja toteuttanut toimintaa yksin.
– Takana on Osuuskunta Vinde, joka vastaa taloudellisesti toiminnan pyörittämisestä, ja suuri joukko aktiivisia vapaaehtoisia.
Kippilä on kuitenkin itse vastuussa talon ylläpitokustannuksista. Hänen puolisonsa Tuomo Tammenpää on ollut luomassa Kulturhus Björkbodan mainonnan visuaalista ilmettä ja nettisivuja. Kuraattori Lisa Roberts vastaa taidenäyttelyiden toteutuksesta. Marianne Jokinen, Satu Zwerver, Paula Puikkolaakso ja Maria Pick ovat auttaneet talkootyönä niin talon siivouksessa kuin suunnittelutöissäkin. Etenkin Jokinen on myös innokas kurssien järjestäjä.
Kaikesta kielii, että Kippilän kanssa on mukava tehdä yhteistyötä.
– Kukaan ei täytä tämän kokoista taloa yksin. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi, hän hymyilee.
Kun Kippilä tajusi saaneensa talon, hienoinen paniikki iski.
– Kirjoitin Facebook-postauksen, jonka sisältö oli suunnilleen: ”apua tulkaa auttamaan”, hän naurahtaa.
Suurin osa akuuteista töistä oli talon siivousta ja galleriatilan kunnostusta. Lähivuosina ajankohtaisia toimenpiteitä ovat putkiremontti ja uuden lämmitysmuodon pohdinta.
Kuraattori Roberts on Kippilän vanha ystävä, ja hänet oli helppo saada mukaan järjestämään taiteilijoiden näyttelyitä taloon.
– Lisalla on kansainvälisiä kontakteja, ja hän on taitava alallaan. Pian taiteiljoiden hakemuksia alkoikin tulla yllättävän paljon.
Ensimmäinen taidenäyttely rakentui näyttävästi Niclas Wariuksen nykyvalokuvista ja Jukka Lehtisen veistoksista.
Toisessa huonetilassa on Taidekeskus Into ry:n näyttely. Heinäkuun alussa aukeaa Kristiina Uusitalon taidenäyttely. Käynnissä on monipuolista kurssitarjontaa ja tulossa on nuorten bänditapahtuma sekä festarit.
Kulturhus Björkbodan nettisivuilla lukee, että kulttuuri on kaikkea. Siitä Kippiläkin on halunnut lähteä liikkeelle.
– Olen ollut avoin ihan kaikelle. Ihmisillä on todella kiinnostavia pohdintoja, ja niistä onkin lähtenyt kehkeytymään vaikka mitä.
Tärkeä näkökulma on myös Kemiönsaaren pieni asukasmäärä.
– Tämän kokoisella alueella kulttuuritarjontaa ei voi rajata liikaa.
Jokisen mielestä Kippilän persoona on syy ideoiden runsauteen.
– Hän on kuin aurinko, jolle on helppo tulla esittämään ajatuksia.
Tilojen suhteen Kippilä on alusta saakka miettinyt helppoa muokattavuutta.
– Siten on helppo järjestää monenlaisia näyttelyitä ja tapahtumia.
Vaikka talossa on jo valmiita näyttely- ja kurssitiloja sekä paikallisia käsityötuotteita myyvä kauppa, kaikki ei ole valmista.
– Haluaisimme panostaa puutarhaan ja saada tänne kahvilatoimintaa. Tällä hetkellä on pidetty lähinnä pop up -kahviloita. Jos joku innostuu vetämään, paikka on auki, Kippilä vinkkaa.
Tulevaisuudessa Kippilä toivoo, että Kulturhus Björkboda olisi yhteisöllinen kohtaamispaikka.
– Minusta olisi hienoa, jos täällä olisi aktiivista liikettä, yhteisöllistä toimintaa ja energiaa.
Sen enempää Kippilä ei enää toivo.
– Olen nyt jo saanut paljon enemmän kuin mitä uskalsin haaveillakaan.
