Kulissit kaatuvat juhannusjuhlissa

Sara Osman: Kaikki mitä jäi sanomatta. Like, 2022.

Mitä ihmiset todella ajattelevat toisistaan ja tilanteesta, kun he kokoontuvat ystäväporukalla?

Ruotsalaisen Sara Osmanin esikoisromaani Kaikki mitä jäi sanomatta tekee näkyväksi sisäiset pohdinnat ja räiskii kaiken kaunistelematta ilmoille.

Tapahtumien keskiössä on kolme tukholmalaista nuorta naista: surujaan päihteisiin hukuttava Amanda, sosiaalisen median kuplaansa rakentava Caroline ja maahanmuuttajataustainen lakinainen Sofia.

Kirja tekee pistävän tarkkoja huomioita 2020-luvun työelämästä, paineista, pinnallisuudesta ja rasismista. Myös äitien ja tyttärien suhteita läpivalaistaan armottomasti.

Kirjan yksinkertainen kieli ei maalaile mitään vaan tikkaa eteen päin ja pitää otteessaan. Viimeisen sivun jäkeen ei voi olla ajattelematta: kuinka monelta väärinkäsitykseltä ja tragedialta voitaisiinkaan välttyä, kun vaikeistakin asioista puhuttaisiin avoimesti ääneen.

SSS | Suvi Kulla

 

Liian kamalaa uskottavaksi

Jack Fairweather: Mies joka murtautui Auschwitziin. WSOY, 2021.

Saksa jyräsi Puolan tankeillaan 1939, ja puolalainen tilanomistaja Witold Pilecki päätyi vastarintaliikkeeseen.

Valloittaja perusti Auschwitziin keskitysleirin, jonne alettiin rahdata ihmisiä. Vastarintaliike päätti soluttaa miehensä leirille saadakseen tietoja ja perustaakseen vastarintasolun, joka ryhtyy tilaisuuden tullen kapinaan.

Kapinasta ei koskaan tullut mitään, mutta itsemurhatehtävän ottaneen Witold Pileckin raportit kulkivat mielikuvituksellisilla tavoilla länsiliittoutuneille asti.

Kertomukset kaasukammioista, polttouuneista ja massamurhista olivat niin hirvittäviä, etteivät vastaanottajat suostuneet uskomaan niitä pitkiin aikoihin.

Uskomaton oli myös yksilön selviytymistarina keskitysleirin helvetissä. Pahuuden kuvausta on paikoin vaikea lukea.

Witold Pilecki ehti kirjoittaa muistelmansa ennen traagista loppuaan. Puoli vuosisataa myöhemmin hänestä tuli kansallissankari, kun kommunistihallinto kaatui.

SSS | Vesa Käiväräinen

 

Kapteenin kostoretki

Herman Melville: Moby Dick eli valkoinen valas.

Klassikoista löytyy juuri nyt erityisen ajankohtainen teos. Vuonna 1851 kirjoitettu kirja on kunnon klassikon tapaan kestänyt aikaa. Siitä voi yhä löytää uusia merkityksiä. Herman Melvillen noin 650-sivuinen Moby Dick eli valkoinen valas kertoo valaanpyyntialuksen kapteeni Ahabista, jolle valtavan valkoisen kaskelotin pyydystäminen on pakkomielle. Valas on vienyt hänen toisen jalkansa. Ahab janoaa kostoa. Hän on diktaattori, jolle miehistö on vain työkalu kyltymättömässä hyökkäyksessä.

– Purjehdin vaikka kymmenen kertaa mittaamattoman maapallon ympäri – niin, ja sukellan suoraan sen lävitse, mutta minä tapan vielä tuon otuksen!, Ahab ärjyy loppukohtauksessa.

Perämies Starbuck koettaa pysäyttää kapteenin. Hän näkee, että valas voi tuhota koko laivan:

– Ikimaailmassa et saa sitä pyydystetyksi, mies parka… Jeesuksen nimessä, tämä riittää jo, tämä on pahempaa kuin paholaisen hulluus.

Edessä on väistämätön ja tuhoisa kohtaaminen. Kuinka 171 vuotta vanha teos voikin olla niin ajan hermolla.

SSS | Jarkko Turpeinen

 

Äänikirja, jossa on myös musiikkia

Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta. Johnny Kniga, 2022.

Muusikko Mikko Kuustonen on vienyt äänikirjan uudelle tasolle: Omaelämäkerta pitää sisällään myös musiikkia ja äänimaisemia.

Uusi muoto hyödyntää äänikirjan mahdollisuudet oivasti, mutta kirja olisi kiinnostava ja koskettava myös ilman musiikkielementtejä.

Teos sisältää paljon musiikkimaailmaan sijoittuvia tapahtumia, joiden nimi- ja bändiluettelot puuduttavat välillä. Kiinnostavinta antia ovatkin ammatilliset asiat ylittävät pohdinnat.

Kuustonen perkaa suhdettaan vanhempiinsa, ruotii omaa vanhemmuuttaan, kertoo luovan työn karikoista ja onnistumisista, punnitsee ajatuksiaan merkityksellisen elämän aineksista. Samaistumispintaa on tarjolla rutkasti myös heille, joita rytmimusiikki ei kiinnosta.

Myös Salo vilahtaa muutamaan otteeseen kirjassa. Aivan kirjan alkumetreillä Kuustonen kertoo lapsuudestaan Outokumpu Oy:n Kotalahden kaivoskylässä, jossa hänen perheensä asui pienkerrostalossa. Talon nimi oli Kiskola – se oli nimetty Aijalan kaivokselta Kiskosta muuttaneiden perheiden mukaan.

SSS | Suvi Kulla

 

Mukavissa murhatunnelmissa

Richard Osman: Torstain murhakerho, Mies joka kuoli kahdesti. Otava 2021, 2022.

Ron, Elizabeth, Joyce ja Ron ovat ystävänelikko, jonka harrastuksena on selvitellä pimeäksi jääneitä henkirikoksia. Kun heidän eteensä tupsahtaa aito murha, eläkeläistiimi pääsee tositoimiin.

Brittikoomikko Richard Osmanin tausta näkyy letkeästi etenevässä tarinoinnissa, jota höystää hykerryttävä huumori. Vaikka molemmissa kirjoissa tapetaan ihmisiä, tunnelma on leppoisa. Raakuuksilla ei mässäillä, eikä seniorikansalaisten tutkimat tapaukset jää kummittelemaan painajaisuniin.

Osmanin teokset ilmestyivät suomeksi ripeään tahtiin: esikoinen vuosi sitten ja jatko-osa tämän vuoden tammikuussa. Kirjat kannattaa lukea aikajärjestyksestä, sillä Mies joka kuoli kahdesti jatkaa suoraan siitä, mihin Torstain murhakerho päättyi.

Brittilehtien tietojen mukaan Osman olisi palaamassa ikääntyneiden etsivien pariin vielä kolmannen kerran.

 

Artikkeli on julkaistu alun perin SSS:n Suvilehdessä 2.6.2022. Suvilehden voit lukea kokonaisuudessaan täältä