Muinaismuistot kutsuvat: patikkareitti vie jykevien kallioiden yli Lehmijärven raikkauteen

0
Retkeilyreitti Salon keskustasta Lehmijärvelle kiemurtelee halki kauniiden maalaismaisemien ja metsien. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kirsikkapuut kukkivat pyörätien varsilla. Linnut virittelevät aamukonserttiaan alkukesän vehreydessä.
Ensimmäiset kilometrit Salon keskustasta alkavalla retkeilyreitillä kohti Lehmijärveä eivät varsinaisia luontoelämyksiä tarjoile, vaan matka taittuu kaupunkimaisemissa ja asuinalueita sivuavilla pyöräteillä.
Piipahdan Uskelan kirkon kirkkomaalla ja Alhaisten uhrikalliolla. Ne osuvat mukavasti matkan varrelle.
Olen lähtenyt patikoimaan Urheilupuiston pysäköintipaikalta, mutta matkaan pääsee lähtemään myös Salon Kansalaisopiston pysäköintipaikalta Ylhäisistä, Viitankruunun lähtöpaikalta ja Helisnummen partiolaavulta.
Alkupään lähtöpaikat sopivat ehkä paremmin pyöräilijöille. Patikoiden liikkuva retkeilijä saa mieluisamman kokemuksen aloittamalla retken esimerkiksi Viitankruunulta.

MAT5KA TAITTUU kohti Helisnummen kappelia, jonka nurkalta alkavat ensimmäiset varsinaiset polkuosuudet. Polku nousee kauniin kukkulan yli ja palaa takaisin hiekkatielle.
Risteyksestä on mahdollista tehdä pisto Salon ehkä näyttävimmälle muinaisjäännösalueelle, Viitankruunun muinaishaudoille. Viitanmäen maisemakukkulalla kohoaa kaksi kookasta, pronssikautista hautaröykkiötä sekä muutama pienempi röykkiö. Alueella on myös aivan hiljattain valmistunut laavu ja tulipaikka.
Pistosta Viitankruunulle kertyy matkaa noin neljä kilometriä, joten se sopii parhaiten pyöräilijöille tai lisämatkaa kaipaavalle kävelijälle.

Rosvoluola kuuluu seudun hienoimpiin. Kuva: Tuomo Kesäläinen.

POLUT SUKELTAVAT Tampaltankruunun metsiin, jossa vallitsee tyyni rauha. Aamun kajossa kulkeva retkeilijä kohtaa täällä lähes poikkeuksetta metsän eläimiä, kuten peuroja, jäniksiä ja kettuja. Polkua reunustavilta kukkuloilta avautuu kauniita näköaloja, ja niiden lakialueilla on esihistoriallisia hautoja.
Tämän polkuosuuden varrella sijaitsee myös yksi Salon hienoimmista luolista – tarunhohtoinen Rosvoluola. Muistitietojen mukaan luola on toiminut pirtutrokareitten majapaikkana Suomen kieltolain aikaan 1920–1930-luvulla. Luolalle johtaa polkuja, mutta minkäänlaisia opasteita paikalle ei ole.
Kukkuloiden ylittäminen, luolassa könyäminen ja useamman kilometrin kävely alkavat tuntua jaloissa. Siksi pian edessä siintävä Helisnummen partiolaavu onkin ilahduttava ja tervetullut tuttavuus. Keidas korpien keskellä.
Pian elvyttävä savun tuoksu tulviikin jo sieraimiin. Liekit nuolevat nokipannun pohjaa, ja ritilällä tirisevät eväät kohottavat mielialaa ja antavat voimaa loppumatkan haasteisiin.
Kulkijoiden on hyvä huomioida, että tulenteko reitin varren on sallittu ainoastaan virallisilla tulipaikoilla, ja silloinkin on syytä tarkistaa voimassa olevat metsä- ja ruohikkopalovaroitukset.

MAISEMAT MUUTTUVAT metsäisemmiksi. Luonto ottaa kulkijan syleilyynsä ja kuljettaa kevyesti yli kukkuloiden. Toki osansa saattaa olla myös evästauon tuomalla lisäenergialla. Osuudella ei ole juuri yksittäisiä nähtävyyksiä, näköalapaikkoja tai taukopaikkoja.
Pelimäen ympäristössä maisema alkaa muuttua hiekkaisemmaksi ja harjumainen luonto valtaa alaa. Ympärillä levittäytyy kaunista kangasmetsää.
Pelimäen kupeessa, pienellä kalliokukkulalla sijaitsee kaksi kaunista pronssikautista muinaishautaa, joiden luona on helppo piipahtaa. Myös reitin toisella puolella piileskelee salaisuus. Rinteen suojissa, vehreän notkon pohjalla pulppuaa kaksi luonnonsuojelualueen suojaamaa, kirkasvetistä lähdettä.
Muinaishaudoille tai lähteille ei ole opasteita, mutta niille on helppo löytää maastokartan avulla.

HIEMAN ENNEN taipaleen päätepistettä, polun kupeessa sijaitsee matkan suurin luonnonihme, mahtava ja laajalle alueelle pitkin Varikattilanmäen rinteitä levittäytyvä pirunpelto eli muinainen rantakivikko.
Varikattilan pirunpelto muodostui paikalle noin 10 000 vuotta sitten päättyneen jääkauden myllerryksessä. Nykyisin näkyvissä oleva, pyöristyneistä kivistä muodostunut suuri lohkaremeri on vaikuttava näky. Luonnonsuojelualeen ympäröimällä mäellä on myös suuria siirtolohkareita.
Varikattilanmäellä sijaitsee upean pirunpellon lisäksi myös ryssänuunina tunnettu muinaisjäännös. Ryssänuuni on vanha kivistä ladottu uuni, jota on käytetty ruuan paistamiseen ja kalan kuivaamiseen. Uuni on rakennettu luultavasti 1700-luvun alkupuolella. Varikattilanmäeltä avautuvat myös kauniit maisemat Lehmijärven suuntaan.
Pirunpeltoon voi tutustua myös Varikattilankierros-nimistä reittiä pitkin, joka on hieman yli kolme kilometriä pitkä luontopolku. Reitti alkaa Lehmirannan lomakeskuksen parkkipaikalta.
Hikinen taival yli korkeiden kukkuloiden ja pölyisten hiekkateiden saa ansaitsemansa huipennuksen, kun reitti saapuu kauniin Lehmijärven rantaan – kuinka houkuttelevalta voivatkaan sen kirkkaat vedet näyttää. Eikä aikaakaan, kun keho jo virkistyy järven raikkaan veden syleilyssä.
Lehmijärven uimarannalla on kaksi laituria sekä matala, lapsille sopiva hiekkaranta. Alueen saunat lämpiävät kesäisin aukioloaikojen mukaan.

Perillä odotta Lehmijärven uimaranta. Kuva: Tuomo Kesäläinen.

RETKEILYREITTI Lehmijärvelle on pituutensa ja korkeuserojensa vuoksi melko vaativa. Se soveltuu hyväkuntoisille henkilöille, joilla on jo jonkin verran patikointi- tai maastopyöräilykokemusta.
Reitti on merkattu kohtalaisen hyvin, mutta paikoin merkinnät ovat hieman harvassa tai epäselviä, mikä luo retkeen turhaa epävarmuutta. Myös risteyksiä on todella paljon, ja vaikka ne on pääasiassa merkattu selkeästi, vaatii oikealla tiellä pysyminen jatkuvaa tarkkavaisuutta.
Reittimerkkeinä toimivat puiden ja tolppien punaiset maalitäplät. Risteyskohdissa viittoina ovat puiset retkeilijän ja maastopyöräilijän kuvilla varustetut opasteet.
Reitin pituuden lisäksi kannattaa huomioida sen luonne. Koska reitti on janareitti, ovat sen aloitus- ja lopetuspaikat eri osoitteissa. Matkaa Urheilupuistosta järvelle ja takaisin kertyy GPS:n mukaan kaikkiaan 26 kilometriä.
Lehmijärveltä matkaa on mahdollista jatkaa myös kohti Teijon kansallispuistoa ja Kirjakkalan ruukkikylää.
Kulku-urien voimakas vaihtelu asvaltoiduilta pyöräteiltä sorateille ja metsäautoteiltä pienille metsäpoluille tekevät reitistä hieman sekavan, poluilla pysymisen tarkka seuraaminen on paikoin puuduttavaa ja parhaita nähtävyyksiä joutuu hieman etsimään. Silti matka Lehmijärvelle on ehdottomasti hieno ja kulkemisen arvoinen elämys.

Teksti: Tuomo Kesäläinen

 

Juttu on julkaistu alun perin Salon Seudun Sanomien Suvilehdessä. Lue koko lehti ilmaiseksi täältä