Ruoka-apu uhkaa loppua kesken – Apua hakevien määrä lähti jyrkkään nousuun Salossa. Myös sotaa paenneet ovat hakeneet ruoka-apua.

Salon Vapaaseurakunnassa ruokaa jaetaan jo äärirajoilla. Jaettava uhkaa loppua kesken, kun EU-ruoka-apu on loppunut ja myös ruokahävikki kaupoista on vähentynyt.

Sama tilanne on Salon seurakunnassa.

– Hävikkiruoka on vähentynyt huomattavasti, ja ruokakassin hakijoita olisi enemmän, mitä on antaa, Salon diakoniajohtaja Sirkku Nivala kertoo.

Näin ollen hakijamäärä ei ole voinut kasvaa.

Hän sanoo, että ruokahävikistä koottuja ruokakasseja jaetaan se, mitä vapaaehtoisten rinki saa kaupoista kerättyä.

Salon Vapaaseurakunnassa hakijoiden määrä on kasvanut huimasti viime syksystä samalla, kun seurakunta yrittää saada jaettavaa tarpeeksi.

– Kyllä ihmisten hätä on todella suuri, sanoo seurakunnassa ruoka-avusta vastaava Sirpa Lindström.

Jo viime syksynä hakijamäärät olivat kasvussa, ja määrä nousi noin 80:een. Nyt hakijoita on ollut jopa 120, mikä on yläraja.

– Sen isompaan ei pystytä, Lindström selittää.

Avun hakeminen tapahtuu varaussysteemillä pääasiassa netin kautta. Siitä huolimatta apua tuli edelliskerralla yllättäen hakemaan nelisenkymmentä ukrainalaista.

– Yritimme haalia heille, mitä oli jäänyt jäljelle, Lindström kertoo.

Ukrainalaisia avuntarvitsijoita on myös Salon Helluntaiseurakunnan ruokajonossa.

– Heitä on ollut 80–100, arvioi sormituntumalta ruoka-avusta seurakunnassa vastaava Jari Mustonen.

Avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut viime syksystä muutenkin. Mustonen sanoo, että heillä on vielä ollut jäljellä EU-ruoka-apua, joka kuitenkin on kohta jaettu.

– Veimme sitä myös vastaanottokeskukseen, Mustonen sanoo.

Salon Helluntaiseurakunnassa ruoka-apu on toistaiseksi riittänyt, mutta myös Mustonen sanoo kaupasta saatavan ruokahävikin vähentyneen.

Tätä haetaan vapaaehtoisvoimin Turusta saakka.

Helluntaiseurakunta jakaa ruokaa kaksi kertaa kuukaudessa. Esimerkiksi tänään torstaina on tilaisuus, jossa nykyisin pidetään taas hartaus.

Mustonen sanoo ukrainalaisten osallistuneen myös hartauteen, joka on käännetty venäjäksi.

– Meillä on venäjänkielisiä seurakuntalaisia, hän selittää.

Vapaaseurakunnan on pitänyt jo harventaa jakelukertoja kahdesta kerrasta yhteen kertaan kuukaudessa, sillä tarpeellista määrä ruokahävikkiä ei saada kerättyä salolaiskaupoista.

Lindström selittää, että kun ruokakasseja jaetaan, ne kootaan perheiden koon mukaan. Hän huomasi jo viime syksynä, että avuntarvitsijoiden joukossa on yhä enemmän lapsiperheitä, joista osa on isoja.

– Apua hakee jopa kahdeksan hengen perhe, hän kertoo.

Vapaaseurakunnan ruoka-avun jakelu tapahtuu ViaDia Salo ry:n nimissä.

Koska ruokakassien jakotilaisuuksia on täytynyt harventaa, seurakunta on alkanut järjestää kerran kuukaudessa ruokailuja, joissa on tyypillisesti keittoa tai esimerkiksi kiusausta.

– Jos jää leipää tai soppaa, se jaetaan mukaan, Lindström kertoo.

Adventtiseurakuntakin
tarjoaa pientä ruoka-apua

Salon Adventtiseurakunnassakin toimii pieni ruoka-apuryhmä. Siinä jaetaan vaaleaa leipää ja tilaisuus on pastori Kerttuli Giantzaklidisin mukaan enemmän yhteinen kokoontumishetki.

– Se aloitetaan hartaudella, jossa on joku ajankohtainen alustus.

– Nyt on puhuttu aika paljon sodasta, hän kertoo.

Kokoontujien määrä on vakiintunut noin kymmeneen.

– Pääasia ei ehkä ole se ruoka-apu, vaan sosiaalinen tapahtuma, Giantzaklidis sanoo.

Myös ukrainalaiset ovat löytäneet seurakunnan, mutta ei ruoka-avun vuoksi.

– Ukrainassa on 43 000 adventistia, Giantzaklidis selittää.

Kun ukrainalaisia alkoi ilmestyä seurakuntaan, heille järjestettiin vaatekeräys.

– Olemme käyneet myös luontoretkellä Teijon kansallispuistossa, Giantzaklidis kertoo.

Hätä tulee lähelle auttajia

Salon Vapaaseurakunnan ruoka-avusta vastaava Sirpa Lindström on saanut huomata viime aikoina ihmisten kasvavan hädän.

– Välillä se menee tunteisiin, hän myöntää.

Näin hänelle kävi äskettäin, kun nuori äiti soitti ja kertoi, ettei kotona ole mitään syötävää.

– Olin varannut jo jotakin pikkulapselle ja oli myös margariinirasia.

– Kun hän tuli käymään, hän sanoi, ettei puhelimessa kehdannut sanoa, ettei heillä ole leipärasvaakaan, Lindström kertaa.

Hän sanoo äidin toivoneen lapselleen jotakin, sillä äiti itse olisi tarvinnut gluteenitonta ruokaa.

– Meillä oli gluteenitonta leipää.

Lindström kokosi, mitä löytyi.

– Hän halasi ja itki, Lindström kertaa tapahtunutta vieläkin liikuttuneena.

Autettavia riittäisi, mutta ruoka-apua ei kuitenkaan tahdo enää riittää, vaikka seurakunnan vapaaehtoisporukka kerää hävikkiruokaa monta kertaa viikossa kolmesta salolaiskaupasta. Näiden kanssa on tehty sopimus.

– He kiertävät kolmena päivänä viikossa, Lindström selittää.

Ruokaa keräävät hänen miehensä Olli Lindström, jonka apuna on Markku Suominen.

Ruoka pakataan kylmäsäilytyslaatikoihin. Seurakunnan varastossa tavara odottaa avustusten jakopäivää pakasteissa.