Ryytimaan sokeriherneet saavat kepit, perunanvarret puolestaan multauksen

0
Herneet tarvitsevat tuen, jonka voi laatia kepeistä tai vaakasuoraan pingotetuista langoista.

Kesäkuussa kasvuvauhti on huipussaan päivän ollessa pisimmillään. Varret venyvät aivan silmissä ja on aika laittaa herneille kepit sekä mullata perunat. Herneet rentovartisina kasveina eivät kannattele itse itseään, vaan ottavat kärhillään tukea sieltä mistä saavat, tarjotuista kepeistä tai muista kasveista.

Ydinherneen sijasta kasvatan puutarhan klassikkoa, sokerihernettä, jota ei toripöydillä juuri näy myynnissä. Sen viljely on ydinhernettä mukavampaa, sillä se ei ole ollenkaan niin kylmänarka kuin muut palkokasvit, ja sen voi siksi huoletta kylvää heti keväällä. Lisäksi siinä on ydinhernettä enemmän syötävää, koska sen voi syödä palkoineen päivineen. Näin ei palkojätteestäkään tarvitse juuri huolehtia.

Sokeriherneitä on useita lajikkeita: korkeita ja matalia, pieni- ja suuripalkoisia sekä kauniskukkaisia isoäidin aikaisia komistuksia. Herneen tosiystävä saa pidennettyä satokautta valitsemalla aikaisen lajikkeen rinnalle toisen, hieman myöhemmin valmistuvan sortin.

Kun on kyllikseen popsinut tuoreita palkoja, on aika valmistaa kesäkeittoa, johon juuri sokeriherneet tuovat sen vanhanajan ilmeen. Palkoja voi myös wokata ja valmistaa lisäkkeeksi. Klassikkoruoka apposet valmistuu sokeriherneistä siinä missä ydinherneistäkin. Herneenpalot keitetään suolavedessä pehmeiksi ja syödään voisulalla valeltuna sormin. Sokeriherneenpalkoja voi myös pakastaa pikaisen ryöppäyksen jälkeen.

Perunanistutuskuokka on oiva peli myös multaukseen.

Herneiden hoidon jälkeen huomion saa perunapenkki, jossa varret huutavat lisää multaa juurelleen. Perunoiden multaus tarkoittaa sitä, että vakojen välistä kuopaistaan lisää maata varsien tyvelle ja ympärille, jotta kehittyvät mukulat pysyisivät paremmin mullan pimennossa, eikä valo pääsisi niitä viherryttämään ja siten pilaamaan. Työ sujuu parhaiten istutuskuokalla tai metallisella peltoharavalla. Samalla rikkaruohot saavat kyytiä, joskin isot rikkakasvit on syytä kitkeä ensin pois.

Multauksen jälkeen jäädään malttamattomana odottamaan kukintaa, jonka jälkeen voi aloittaa perunoilla herkuttelun. Kuohkeasta maasta voi ensimmäiset perunat ovelasti ”varastaa” eli käsikopelolla tunnustellen napata suurimpia mukuloita. Pienemmät voivat näin jatkaa kasvuaan, kun varsia ei kiskota pois. Varhaisperuna on parasta, kun sen saa suoraan mullasta kattilaan, sillä se on oikeasti vielä keskenkasvuista eikä vielä kestä pitkää varastointia.

Ryytimaan reunalla -sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.