Yleisin mielikuva Saharasta lienee aava, silmän kantamattomiin yltävä hiekkadyyni. Somerolaistaustainen Päivi Arvonen todistaa valokuvillaan, että Pohjois-Afrikassa sijaitseva aavikko on paljon muutakin.
– Vain viidesosa Saharasta on hiekkadyyniä. Alueella on paljon myös kiveä ja kalliota, hän kertoo.
Arvosen Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely aukeaa tänään Härkälän kartanossa. Näyttelyn otokset on taltioitu pääosin vuonna 2014, jolloin Arvonen pääsi mukaan Kamal Expedition -tutkimusmatkalle Egyptin Läntiselle aavikolle.
Kuvissa nähdään paitsi dyynejä myös esimerkiksi esihistoriallisia luolamaalauksia ja luonnon muovaamia taideteoksia.
– Aavikosta muodostui monsuunisateiden myötä vehreää savannia, jossa asui savannieläimiä ja metsästäjä-keräilijöitä. Kalliotaidetta tehtiin tuolloin, ja vanhimpien teosten arvioidaan olevan jopa 10 000 vuoden ikäisiä, Arvonen valottaa.
Huomiota herättävät myös hiekan ja kalkkikiven koostamat asetelmat.
– Ne ovat kuin ihmisen tekemiä patsaita, Arvonen ihastelee.
Maininnan ansaitsee myös kuivuneessa joenuomassa vuodesta toiseen selvinnyt akaasia.
– Tietyissä Saharan osissa saattaa kulua vuosikymmeniä ilman sadetta. Akaasialla on käynyt siis hyvä tuuri, Arvonen sanoo.
– Alueella oleilleet beduiinit ovat uskoneet puussa elävän henkiä, hän lisää.
Arvonen kutsuttiin Kamal Expedition -matkalle ainoana pohjoismaalaisena valokuvaajana.
– Reissu kesti kaksi viikkoa, ja ajomatkaa kertyi 2 000 kilometriä, hän muistelee.
Matka alkoi Kairosta, josta lento vei Farafran keitaalle. Sieltä ryhmä jatkoi autoilla lähelle Libyan ja Sudanin rajaa ja lopulta takaisin Kairoon.
– Automme juuttuivat varsin useinkin hiekkaan, mutta sen isompia vastoinkäymisiä ei sattunut, Arvonen kertoo.
– Kukaan ei sairastunut, mitä nyt joku poltti itsensä auringossa, hän jatkaa.
Majoittuminen tapahtui teltoissa. Vesivarastoja täydennettiin vain kerran kiertueen aikana.
– Meillä oli satelliittipuhelimet mukana hätätilanteiden varalta. Egyptin armeijan helikopterit olivat valmiudessa, mikäli jotain suurempaa olisi sattunut.
Vaeltajien turvana oli saksalainen lääkäri, jolle ei lopulta ammattinsa näkökulmasta ollut käyttöä.
Arvonen tietää, ettei Egyptissä ole juurikaan akkreditoituneita pohjoismaisia saati suomalaisia journalisteja.
– Kyseessä oli varsin merkittävä tutkimusretki, jota Egyptin turistiministeriökin sponsoroi, Kairon ulkomaalaisten toimittajien yhdistyksen puheenjohtajana yhä tänäkin päivänä toimiva Arvonen toteaa.
Helsingissä syntynyt mutta Somerolla ja Salossa koulunsa käynyt Arvonen on matkustellut täysi-ikäistymisestään lähtien. Erityisen paljon aikaa hän on viettänyt Egyptissä ja muualla Lähi-idässä.
– Maailmanuskonnot ovat aina kiinnostaneet minua, uskontotieteilijäksi kouluttautunut Arvonen kertoo.
– On ollut kiehtovaa opiskella islamia sisältäpäin ja toisaalta nähdä, miten kahden uskontokunnan yhteisolo sujuu, hän lisää ja viittaa islamin ohella koptilaisuuteen.
Hänelle tarjoutui vuonna 2004 mahdollisuus viiden kuukauden opiskelujaksoon Kairossa. Lopulta tuo periodi venyi 12 vuoden pituiseksi.
– Juttuideat ja kuvaaminen veivät mennessään, journalistina, valokuvaajana ja viestintäyrittäjänä työskentelevä Arvonen muistelee.
Egyptin vuoden 2011 vallankumous on yhä tuoreena hänen mielessään.
– Sen todistaminen aitiopaikalta oli ikimuistoista, Arvonen tiivistää.
Hän luopui Egyptin-kodistaan vuonna 2016 ja on sen jälkeen ollut kirjoilla vain Suomessa.
– Olen viettänyt Egyptissä eripituisia jaksoja myös vuoden 2016 jälkeen, ja tulen viettämään jatkossakin. Minulla on siellä edelleen työkuvioita, Arvonen korostaa.
Korona-aika oli monelle matkailufanaatikolle suoranaista painajaista. Arvonen kertoo, ettei ole matkustellut pandemian keskellä lainkaan. Kyseessä oli kuitenkin viruksesta riippumaton päätös.
– Välillä tuntuu hyvältä olla paikallaan, hän tiivistää tuntonsa.
Reissutauko päättyy hänen osaltaan näillä näkymin joulukuussa.
– Lähden silloin Keniaan. Tiedossa on myös visiittejä Egyptiin.
Arvonen aikoo suunnata tulevaisuudessa myös Oseaniaan.
– Uusi-Seelanti teki minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Harva kolkka vetää vertoja Suomen luonnolle, mutta Uusi-Seelanti tekee niin.
Päivi Arvosen Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely Härkälän kartanossa 30.6.–12.8. Kartano avoinna ke-pe klo 13–15.
