SM-viikko 17/28: Salosta Helsinkiin seitsemässä tunnissa – juosten

0
Henri Ansio voitti viime vuonna ensimmäistä kertaa Paavo Nurmi Marathonin. Kerran aiemmin hän alitti kolmen tunnin rajan työntämällä koko matkan lastenrattaita.

Paimiossa syntynyt ja Salon seudulla kuukausittain säännöllisesti vieraileva Henri Ansio juoksi vuonna 2016 sata kilometriä loppuaikaan 6.46,16. Se on edelleen voimassa oleva Suomen ennätys.

Pilkotaanpa tuo lopputulos pienempiin osiin. Jokainen kilometri taittui hieman yli neljässä minuutissa, eli meille kaikille rakkaassa Cooperin testissä saavutettu matka olisi ollut lähes 3 000 metriä.

Ansio oli SE:n juostessaan 31-vuotias. Kyseisen ikäluokan edustajille yli 2 700 metrin juoksemista 12 minuutissa pidetään erinomaisena tuloksena, ellei kyseessä ole ammattiurheilija.

Ansio pinkoi siis tuon miltei 3 000 metrin matkan yli 30 kertaa peräkkäin mainitulla keskivauhdilla. Hän on todennut neljän minuutin kilometrivauhdin olevan maratonin mittaisella matkallakin lähinnä hölkkää.

Käytännössä Suomen ennätysjuoksussa olisi siis ehtinyt alle seitsemässä tunnissa Salosta Turkuun ja takaisin. Ja Salosta Helsinkiin. Toki ajat eivät koskaan ole täysin vertailukelpoisia keskenään erilaisten rataprofiilien myötä.

SM-viikon perjantaina (1.7.) Ansio on osallistumassa sadan kilometrin ultrajuoksuun Salon Urheilupuistossa ja sen ympäristössä.

– Salosta lähden hakemaan hyvän ajan sijaan mahdollisimman hyvää sijoitusta ensimmäistä kertaa järjestettävässä sadan kilometrin SM-kisassa. Onhan minulla ollut pitkään kiinnostus alittaa sadalla kilometrillä 6.40, mikä tarkoittaisi sitä neljän minuutin kilometrivauhtia. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole ajankohtaista, Ansio kertoo.

Kello 9 alkavassa kilpailussa kierretään Andi Mwegeranon mukaan nimettyä, hieman yli kuuden kilometrin mittaista suhteellisen tasaista Andin lenkkiä 16 kertaa.

– Tuo noin kuuden kilometrin lenkki on varsin hyvä siinä, että maisema vaihtuu kuitenkin säännöllisesti. Tein harjoitusmielessä kuuden tunnin kilpailun juoksuradalla. Siinä tuli hieman yli 80 kilometriä, mutta kieltämättä oli hieman puuduttavaa juosta samaa 400 metriä ympäri koko ajan, Ansio sanoo.

Suomen ennätyksen parantaminen ei tällä hetkellä ole Ansiolle realismia. Syynä ovat parin viime vuoden akillesvaivat molemmissa jaloissa sekä tämän kevään ja alkukesän riesa eli takareisi.

Ikä ei melko hiljattain 37-vuotiaalle täyttäneelle henkilölle olisi este ennätysparannuksiin. Ansio aloitti tavoitteellisemman juoksuharjoittelun ”vasta” noin kolmekymppisenä.

– Mottona on, että kun tulee ikää lisää, niin aina voi pidentää juostavia matkoja, hymähtää mies, jonka repertuaariin on totuttu kuuluvan kaikki ratajuoksun 1 500 metristä maanteiden sataan kilometriin.

Tulosten perusteella tähän mieheen tuntuisi sopivan luonnehdinta ”mitä pidempi matka, sitä parempi menestys”. Yksi suurimmista saavutuksista oli seitsemäs sija Comrades Marathon -ultrakilpailussa Etelä-Afrikassa.

Ansio oli parhaana eurooppalaisena seitsemäs tapahtumassa, johon osallistui 25 000 juoksijaa. Tuolloin noin kolme vuotta sitten hän totesi olevansa elämänsä parhaassa kunnossa.

Toki sadasta kilometristäkin voi vielä harpata ylöspäin. Tomi Ronkainen teki noin kuukausi sitten 24 tunnin juoksun Suomen ennätyksen. Hän keräsi vuorokauden aikana 260,160 kilometriä maailmanennätyksen ollessa lähes 310 kilometriä.

– Toistaiseksi oma ylärajani on ollut sata kilometriä. Toki esimerkiksi sadan mailin mittaiset polkujuoksu-ultrat ovat olleet ajatuksissa. Itse asiassa sata kilometriä taitaa olla suhteellisesti paras matkani, jos ajattelee menestyksen kannalta, Ansio miettii.

Harjoitusmäärät nousivat nopeasti niin, että muutama vuosi sitten luku oli noin 7 000 kilometriä vuodessa. Pilkotaan taas: vuorokaudessa juoksua kertyi siis keskimäärin puolimaratonin verran.

Nyttemmin harjoitusmuodot ovat osin muuttuneet. Syinä ovat olleet ensisijaisesti jalkavaivat ja joiltain osin myös koronapandemia.

Diplomi-insinööri, Vantaalla asuva Ansio on juossut työmatkansa.

– Etätöiden myötä työmatka on ollut lähinnä sängystä olohuoneeseen. Vien kuitenkin lasta päiväkotiin, mikä osaltaan lisää motivaatiota lähteä lenkille, hän naurahtaa.

– Sinällään määriä ei olisi järkevää lisätä tuosta seitsemästätuhannesta. Ei ainakaan minulla, kun teen kuitenkin täysiä siviilityöpäiviä. Juoksu on kuitenkin ollut minulle aina vain vakava harrastus, hän lisää.

Salossa tietynlainen ympyrä on sulkeutumassa. Edellisestä sadan kilometrin kilpailuista on Ansiolla aikaa muutama vuosi, ja viimeisimmästä Suomessa juossusta satasesta vielä merkittävästi enemmän. Tuolloinkin edettiin nykyisen Salon teillä.

– Se viimeisin Suomen kisa oli itse asiassa Perniön Suomi-juoksu vuonna 2014. Sitä edeltävänä vuonna oli itselläni ensimmäinen satanen myös Perniössä. Se on jäänyt mieleen henkisesti rankkana kokemuksena. Jalatkin olivat viikon verran sen jälkeen aivan rikki, Ansio muistelee.

Salon Seudun Sanomat esittelee kaikki SM-viikon lajit ennen 30.6.–3.7. järjestettävää tapahtumaa.