SM-viikko 21/28: Teetä ja sympatiaa – maailman ”kakkoslajissa” ei hätäillä, 20 minuutin teetauko määriteltiin jo vuonna 1744

0
Suomen maajoukkuepelaajat Amjad Sher (oik.) ja Raaz. Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander

Ihminen, maila ja pallo – pettämättömäksi havaittu ja viihdyttävä yhdistelmä, johon perustuu myös maailman toiseksi suosituimmaksi urheilulajiksi luokiteltu kriketti.

Krikettiäon pelattu 1500-luvulta asti, mutta Suomessa laji tunnetaan lähinnä ainoastaan nimeltä ja suosiostaan joissakin maailmankolkissa.

Maailmalla kriketti nauttiikin sitten aivan erilaista suosiota: krikettiä seuraa tutkimusten mukaan 2,5–3 miljardia ihmistä. Se on noin joka kolmas maapallon nykyasukkaista ja noin 500 kertaa Suomen väkiluku.

Kriketin valtava seuraajajoukko koostuu lähinnä Brittiläisen kansainyhteisön maista, jonka väkimäärä on juurikin tuo 2,5 miljardia. Englannissa laji on kansallisurheilu, johon verrattavassa asemassa se on myös 1,4 miljardin asukkaan Intiassa.

Tosin Intiassa ja sen useassa naapurimaassa kriketistä puhutaan usein uskontona enemmänkin kuin urheilulajina.

Siinä missä lähes jokainen intialais-, pakistanillais- tai bangladeshilaispoika on pelannut kaduilla sekä puistoissa lajia sekä haaveillut tulevansa isona seuraavaksi Sachin Tendulkariksi tai Virat Kohliksi, viehättää laji valtavasti myös kotikatsomoissa.

Vuoden 2011 MM-finaalia Intia–Sri Lanka seurasi televisiosta 600 miljoonaa katsojaa. Määrä on esimerkiksi isompi kuin jalkapallon MM-finaalissa ja viisi kertaa suurempi kuin amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlissa.

Mutta miksi näin?

Yksinkertaisuus on kaunista: toinen joukkue lyö ja toinen ottaa palloa kiinni. Yhtäläisyyksiä kansallispeliimme pesäpalloon löytyy kriketin perusasioista todella paljon.

Yleisimmät lajiin enemmän tutustumattomien ajatukset lajista liittyvät teen juontiin, todella pitkiin pelitapahtumiin sekä herrasmiesmäiseen pukeutumiseen: kaikki pointit myös pitävät erittäin hyvin paikkansa!

Pelin perusmuodossa, Test cricketissä, pelataan viiden päivän mittaisia otteluita päivittäisine tee- ja lounastaukoineen sekä pukeudutaan valkoisiin peliasuihin villaliiveineen.

Test cricketin lisäksi suosittuja pelimuotoja ovat yhden päivän ottelu sekä T20 -pelimuoto. Test cricketissä sisäpelivuorojen määrä on rajoittamaton, kun taas yhden päivän pelissä se on rajoitettu 50:een vuoropariin. T20- pelimuodossa sisäpelivuorojen määrä on nimensä mukaisesti 20.

Vuoroparien lisäksi pelien kestoa rajoittaa ”palot”, jotka on rajattu perinteitä kunnioittaen kaikissa pelimuodoissa samaan: kymmeneen.

Kriketin perusidea on lyövän joukkueen osalta tehdä juoksuja porttien välillä juosten tai palloa kentän rajojen ulkopuolelle lyöden. Kiinniottavan joukkueen tavoitteena on ottaa koppeja tai polttaa lyöjä heittämällä syöttö lyöjän takana olevaan porttiin.

Tämä siis hyvinkin yksinkertaistettuna.

Kun vuoroparit loppuvat tai kymmenen paloa on saatu aikaiseksi enemmän juoksuja tehnyt joukkue voittaa.

Krikettikenttä on ovaalinmuotoinen ja kentällä on 11-jäseniset joukkueet. Kentän keskellä on 20 metriä pitkä syöttökaista, jonka molemmissa päissä on pesä. Syöttäjä syöttää pallon pompun kautta vastakkaisella pesällä olevalle lyöjälle.

Vaikka kaikki pelimuodot näyttävät nopeasti katsottuna samanlaisilta, juuri pelimuodon kestolla on saatu määriteltyä sisäpelin (lyömisen) aggressiivisuus.

Test cricketissä ei koskaan kiirehditä, kun taas T20-pelimuodossa lyöminen on paljon rohkeampaa. Näin tästä ”pikapelistä” on tullut televisiossa hyvin suosittu pelimuoto ympäri maailman.

Kriketin eri pelimuodoissa ratkotaan tietysti maailmanmestaruudet, mutta perinteikkäin taisto voitosta käydään test-muodossa Australian ja Englannin välillä.

The Ashes (tuhkat) -nimellä tunnettu viiden test-ottelun sarja pelataan joka toinen vuosi maiden kesken. Sitä on pelattu vuodesta 1882 asti.

Nimensä sarja sai sen ensimmäisestä kohtaamisesta. Englantilaislehdistö pettyi maamiestensä tappioon kotikentällä ja totesi maan kriketin kuolleen ja tullen tuhkatuksi. The Ashes -voittopokaali on edelleen tuhkauurna, jonka kerrotaan sisältävän avauspelissä käytetyn pelipallon tuhkan.

Syöttö on kriketissä(kin) avainasemassa. Kuvassa mallia näyttää Suomen maajoukkueen Raaz Mohammed. Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander

Entä ne tee- ja lounastauot?

Test-otteluissa peliaika on noin kuusi tuntia päivässä, joka jaetaan kolmeen osaan tee- sekä lounastauoilla. Teetauko kestää 20 ja lounastauko 40 minuuttia. Näin on määritelty kriketin ”perustuslaissa” Laws of Cricketissä vuonna 1744.

Salon SM-viikolla krikettiä pelataan Urheilupuiston alanurmella.

Lauantaina 2.7. pelataan naisten softball-kriketin näytösturnaus (finaali klo 16) ja sunnuntaina 3.7. miesten T10 softball-turnaus (finaali kello 15), jossa ratkotaan myös lajin SM-mitalit.

Salon Seudun Sanomat esittelee kaikki SM-viikon lajit ennen 30.6.–3.7. järjestettävää tapahtumaa.

Urheilullinen pakopaikkani

Urheilun seuraaminen on työtäni ja siltä se alkaa kaikkien vuosien jälkeen yhä useammin myös tuntua.

Ajatukset juoksevat erinäisiä lajeja katsoessa hyvin usein siihen, mitä tästä lajista otetaan ”mukaan”. Urheilua kun tulee seurattavaksi kaikkialta.

Onneksi on kriketti, urheilullinen pakopaikkani.

Voin katsoa krikettiä ilman minkäänlaista taka-ajatusta työstä: nauttia uuden oppimisesta ja vain seurata rauhallisen pelin lipumista tunnista toiseen. Ihan vaikka vaan tuossa taustalla.

Etenkin test-ottelut ovat rauhan tyyssija kaiken yhä nopeutuvan urheilutarjonnan keskellä: viisi päivää, aamusta iltaan, tee- ja lounastauot, urheilun ”Salkkarit”.

Voit missata neljä tuntia ja silti olet hetkessä taas mukana pelin ytimessä. Tavallaan tämä on hiihdon 50 kilometrin väliaikalähtöä tai Jukolan viestiä. Draaman kaaren kasvu on hidasta, joskus jopa olematonta.

Muistan hyvin, kun noin kymmenisen vuotta sitten katsoin krikettituloksia. 420–9 vs. 218. Mitä ihmettä?

Mutta siitä se lähti, tutustuminen perinteikkääseen, täysin tuntemattomaan lajiin palanen kerrallaan.

Totta kai olen päätynyt lajin emämaan Englannin kannattajaksi. Ei siksi, että he olisivat parhaita – ei todellakaan.

Vaan siksi, että he aiheuttavat eniten tunteita häviämällä lähes käsittämättömillä tavoilla. Ihan kuin heidän toisenkin suurlajin maajoukkuekin.

Odotukset ovat aina toteutumaa suuremmat.

Kirjoittaja: Toni Flink
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments