Sydänturvallisuuden taso on Salossa huolestuttava, kertoo loppukeväästä julkaistu Sydänturvallinen Suomi -verkkopalvelu. Puutteita on sydäniskurien määrässä, sydäniskurien sijoittelussa riskialueluokkiin nähden sekä ensiapukoulutusten määrässä.
Halikon vapaaehtoisen palokunnan koulutuspäällikkö Aleksi Peuralan mukaan sydäniskureita eli defibrillaattoreita ei voida sijoittaa Salon alueelle samalla tavalla kuin tiheästi asutuille alueille.
– Salo on pinta-alaltaan laaja, ja siksi meillä ei ole yhtä selkeitä paikkoja iskureille.
Tilastojen selittäjänä ja toisaalta kehityskohteena onkin se, että Salossa on paljon haja-asutusalueita. Tällä hetkellä defibrillaattoreita on Salon keskustan tuntumassa reilut 30 kappaletta. Verkkopalvelun mukaan iskureita tulisi kuitenkin olla erityisesti niillä alueilla, joille ensihoidon saapuminen kestää kauemmin.
Tyks Akuutin ensihoidon kenttäjohtaja Ilkka Sutisen mukaan defibrillaattoreita tulisi olla ”vähän joka nurkalla”.
– Sen pitäisi olla heti käden ulottuvilla, kun sydänpotilas osuu kohdalle. Defibrillaattori opastaa käyttäjäänsä, joten laitetta ei tarvitse pelätä.
Defibrillaattori auttaa sähköisiin rytmihäiriöihin ja neuvoo myös paineluelvytyksessä. Karttaa rekisteröidyistä iskureista ylläpitää Suomen Sydänliitto ry:n defi.fi -palvelu. Iskurin rekisteröinti perustuu vapaaehtoisuuteen, ja se on laitteen haltijan vastuulla.
Peuralan mukaan Saloon rekisteröityjen laitteiden määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Hän muistuttaa, etteivät Sydänturvallisen Suomen tilastot kerro kaikkea sydänturvallisuuden tilanteesta.
Indeksiin ei huomioida ensihoitoyksiköitä tai pelastustoimen ensivasteyksiköitä. Näin ollen 112-auttamisketjun saatavuus ja sen levittäytyminen jää huomioimatta.
Myös Sydänliiton asiantuntija Mari Blek-Vehkaluoto korostaa tilastojen kuvaavan sydänturvallisuutta maallikkoelvytyksen näkökulmasta.
– Suomi on harvaan asuttu maa, ja siksi maallikot ovat keskeisimmässä roolissa sydänpysähdyksen sattuessa kohdalle.
Sutinenkin painottaa maallikkoelvytyksen merkitystä kriittisessä tilanteessa.
– Hätätilanteessa sekunnit ratkaisevat, ja maallikkoelvytyksestä on aina apua.
Sutinen on huomannut muutosta ihmisten toimintamalleissa, kun he kohtaavat potilaan.
– Nykyään useat soittavat hätäpuhelun, mutta eivät mene potilaan lähelle. Ihmiset pelkäävät tekevänsä jotakin väärin, mikä on usein turha huolenaihe.
Sutinen kannustaa selvittämään potilaan tajunnan tason ja mahdollisen elottomuuden. Jos potilas ei reagoi eikä hengitä, tulisi avata hengitystiet ja aloittaa elvytys hätäkeskuksen tuella. Sydänpotilasta uskaltaa myös kääntää.
– Ihmiset eivät mene liikuttelusta rikki, Sutinen naurahtaa.
Paikallista sydänturvallisuutta voisi kehittää Blek-Vehkaluodon mukaan usein eri tavoin. Hän esimerkiksi ohjaa asettamaan defibrillaattorit ulkotiloihin.
– Silloin ne ovat kaikkien saatavilla kaikkina kellonaikoina.
Ensiapukoulutusten mittari ei toistaiseksi vaikuta yleisen sydänturvallisuuden tasoon, koska koulutusten raportointia kehitetään vielä. Blek-Vehkaluoto korostaa kuntien osuutta oman alueen sydänturvallisuuden lisäämisessä.
– Kunnilla on mahdollisuus toimia aktiivisina sydänturvallisuuden viestijöinä ja asian omistajina niin kuntalaisten kuin paikallisten yritysten ja yhteisöjen suhteen.
Salon Seudun Sanomien tekemän gallupin mukaan usealla salolaisella ei ole tietoa sydäniskurien sijaintipaikoista tai defibrillaattorien karttapalvelusta.
Plazan kauppakeskusjohtaja Riikka Tuomaisen mielestä Salon alueella voitaisiin miettiä laajempaa yhteistyötä sydänturvallisuuden kehittämiseksi.
– Liikekeskukset ovat pitkien matkojen päässä toisistaan. Meillä voisi olla jokin kaupungin yhteinen verkosto, jotta iskureiden sijaintipaikat olisivat selkeitä.
Iskuri saatiin kauppakeskus Plazan alakertaan viime vuonna. Vuonna 2020 liikekeskuksessa työt aloittanut Tuomainen pitää iskurin läheistä sijaintia ensiarvoisen tärkeänä.
– Kiinnitin heti huomiota siihen, ettei iskuria ole ennestään kauppakeskuksessa. Sydänturvallisuus koskettaa meitä kaikkia jossakin vaiheessa elämää.
Kauppakeskus Plazassa järjestettiin loppuvuodesta 2021 koulutus, jossa koko henkilökunta pääsi harjoittamaan ensiaputaitojaan. Tuomainen aikoo tehdä ensiapukoulutuksista säännöllisiä.
– Tiedostamme, että palvelualoilla henkilöstön vaihtuvuus on suurta. He ovat kuitenkin yleensä ensimmäisiä, jotka sattuvat hätätilanteissa paikalle. Siksi heidän säännöllinen kouluttamisensa on tärkeää.
Yksittäiset yrittäjät ja muut toimijat pystyvät vaikuttamaan Sydänturvallisen Suomen tilastojen yhteen ongelmakohtaan, joka on ensiapukoulutusten puutteellinen määrä. Salon alueella Suomen Punaisen Ristin ensiapukoulutuksia mitattiin olleen 0,9 tuhatta asukasta kohden.
Sutisen mielestä työpaikoilla järjestettävät ensiapukoulutukset kasvattavat parhaiten tietoa toimintatavoista. Samalla sydäniskurien käyttö voisi lisääntyä.
– Tällä hetkellä defibrillaattorien käyttö on Suomessa olematonta. Se on harmillista, koska laitteen käyttö auttaisi hätätilanteessa tuntuvasti.
Myös Tuomainen korostaa säännöllisyyden merkitystä ensiaputaitojen harjoittelussa.
– Jos ensiaputaitoihin saataisiin rutiinia, se helpottaisi käytännön toimia ja lisäisi oma-aloitteisuutta.
Ensihoidossa käytettävän Utstein -tilaston mukaan vuonna 2018 Salon seudulla oli noin 50 elvytystehtävää. Potilaista noin puolet sai maallikkoelvytystä. Defibrillaattorin käyttö oli ja on edelleen vähäistä koko Suomen alueella.
Salon Seudun Sanomat teki gallup-kyselyn 15 henkilölle kauppakeskus Plazassa. Plazan henkilökunnalla oli vahva tietämys defibrillaattorin sijainnista ja käytöstä. Muilla kauppakeskuksessa asioivilla korostui tietämättömyys etenkin defibrillaattorien sijaintipaikoista. Useampi vastaaja toivoi ensiapukoulutusten lisäämistä työpaikoilla ja kouluissa.
