Aavepuu tai kummituspuu! Tänä kesänä moni tuomi on saanut uuden lisänimen pitkästä aikaa, kun tuomenkehrääjäkoin toukat ovat kalunneet puita ja pensaita putipuhtaiksi ja verhonneet harmaaseen seitiin.
– Sosiaalisessa mediassa on taas ollut ilmoituksia aavepuista ympäri Suomea, tietää hyönteistutkija Reima Leinonen ely-keskuksesta.
Toistuva ilmiö tarkoittaa, että tuomet kokevat saman kohtalon keskimäärin kymmenen vuoden välein, joskus yksittäinen puu tai pensas jopa perättäisinä vuosina.
– Tuomi ei yleensä kuole, vaan kasvattaa uudet lehdet vielä samana kesänä, Leinonen sanoo.
Tuomenkehrääjäkoin kannanvaihtelut eivät ole mitenkään poikkeuksellisia hyönteismaailmassa.
– Kaikilla hyönteisillä on kannanvaihteluja, Leinonen muistuttaa.
Huipun saavuttanut kanta romahtaa ja alkaa vähitellen kasvaa kohti uutta huippua. Tuomenkehrääjäkoin tuhoja alkaa näkyä yhä enemmän tuomissa, kunnes huipputiheä kanta näkyy aivan tyhjiksi syötyinä tuomina.
Kaikki tuomet eivät joudu huippuvuosinakaan syöntilistalle, mutta usein näkee lähekkäin syötyjä tuomia. Lehdettömät puut ja pensaat erottuvat parhaillaan hyvin vihreästä ympäristöstä.
Mikä sitten saa tuomenkehrääjäkoin isoksi kasvaneen kannan romahtamaan?
– Luonnonolosuhteet, loiset, Leinonen sanoo.
Hän sanoo loispistiäisten iskevän jo toukkavaiheisiin, mutta epäilee, että myös virukset voivat harventaa tiheää kantaa.
Leinonen sanoo, että tuomenkehrääjäkoit kelpaavat myös linnuille.
Kehrääjäkoin toukat elävät tuomeen kutomansa seitin turvissa. Ne syövät tuomen lehtiä yleensä alkukesän, ja keskellä kesää tuomi alkaa jo kasvattaa uusia lehtiä.
Toukat ovat vaaleita ja mustatäpläisiä.
– Toukat syövät muutaman viikon, koteloituvat ja noin kuukauden kuluttua tuomenkehrääjäkoit lentävät, Leinonen selittää.
Tuomenkehrääjäkoi on aikuisena perhosena melko pieni ja vaalea sekä mustapilkkuinen. Aikuiset munivat tuomiin vielä ennen talvea.
Myös ritariperhosten kesä
Koko alkukesän luonnossa on saattanut nähdä myös tavallista enemmän näyttäviä ritariperhosia.
– Nyt on ritariperhosten kesä, hyönteistutkija ja myös Suomen perhostutkijain seuran jäsen Reima Leinonen sanoo.
Ritariperhosille olosuhteet ovat Leinosen mukaan olleet talvella hyvät.
– Ritariperhonen talvehtii yleensä suoputken juurella, Leinonen sanoo.
Hän sanoo suoputken olevan toukkien pääasiallinen ravintokasvi. Toukille kelpaavat myös esimerkiksi karhunputket ja jopa tilli.
Kannan huippuvuodet sattuvat tälläkin hyönteisellä kymmenen vuoden molemmin puolin. Nyt perhosia onkin nähty ympäri Suomea.
Ritariperhosia nähdään yleensä pitkin kesää, sillä toisen sukupolven yksilöt lentävät heinäkuulta elokuun lopulle saakka.
Kookas ritariperhonen siivessä olevine kannuksineen kuuluu Suomen näyttävimpiin päiväperhosiin.
– Siipiväli voi olla lähes kymmensenttinen, Leinonen kertoo.
Kohti keskieurooppalaista lajistoa
Miten pitkät kuumat kesät vaikuttavat perhosiin?
– Me menemme kohti keskieurooppalaista lajistoa, hyönteistutkija Reima Leinonen sanoo.
Tämä tarkoittaa, että Suomeen tulee enemmän lajeja ja niiden keskinäinen yksilömäärä jakautuu nykyistä tasaisemmin.
Hän sanoo, että keskieurooppalaista lajistoa tulee meille koko ajan, mikä näkyy hyvin yöperhosseurannassa.
– Uusia lajeja on löytynyt 30 vuoden aikana yli 300, Leinonen sanoo.
Hän lisää, että joukossa on myös lajeja, joita on etsitty.
– Arviolta 60–70 on kuitenkin selkeästi eteläisiä lajeja, Leinonen sanoo.
