Analyysi: Samalla kun yleisurheilumaailma siirtää suorituskyvyn rajoja, Suomessa siirretään maalitolppia

0
Ruotsin ja koko maailman yleisurheilun ykkösnimen Armand Duplantisin ja 621 sentin korkeudella olleen riman väliin jäi ilmaa 14,9 senttiä. (Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen)

Yleisurheilun MM-kisojen päätöspäivä Eugenessa sai monen penkkiurheilijan haukkomaan happea ja siirtämään ihmiskunnan suorituskyvyn rajoja.

Jo aiemmin Sydney McLaughlin osoitti kotiyleisönsä edessä, että nainen voi juosta aidatun ratakierroksen jonain kauniina päivänä alle 50 sekunnin.

Päätöspäivänä oli Nigerian Tobi Amusanin vuoro osoittaa, että nainen voi myös jonain kauniina päivänä juosta myös aidatun etusuoran alle 12 sekuntiin. Amusan juoksi 100 metrin aitajuoksun välierissä hämmentävän ME-ajan 12,12 ja finaalissa liian kovaan myötätuuleen (+2,5 m/s) ajan 12,06.

Kisojen päätteeksi entinen ihmelapsi ja nykyinen ihmemies Armand Duplantis taivutti seiväshypyn uudeksi maailmanennätykseksi 621.

Tv-grafiikan mukaan Duplantisin ja riman väliin jäi 14,9 senttiä. Se enteilee sitä, että yhdysvaltalaisruotsalaisen ihmemiehen ME-talkoot jatkuvat sentti sentiltä niin kauan kun terveyttä ja tahtoa riittää.

Talkoot” on muuten harvinaisen dorka sana tähän paikkaan, sillä Duplantis kuittasi ME-tuloksesta 100 000 dollaria palkintorahaa, joka on kuitenkin pikkuraha niiden bonusten päälle, joita hänen yhteistyökumppaninsa, kuten urheiluvaatevalmistaja Puma, energiajuomajätti Red Bull sekä sähköautovalmistaja Polestar maksavat.

22-vuotias Duplantis tienaakin tänä vuonna seitsennumeroisen summan dollareita, eikä vuositienestien ensimmäinen numero ole yksi tai kaksi (tuskin edes kolme). Duplantis onkin ottanut Usain Boltin paikan niin Puman kuin koko yleisurheilumaailman ykkösnimenä.

Samaan aikaan kun yleisurheilumaailman absoluuttinen huippu siirtää ihmiskunnan suorituskyvyn rajoja, suomalainen yleisurheilu siirtää maalitolppia.

MM-kisojen mitalitaulukkoa ei ole Suomessa tuijotettu enää vuosiin, koska Tero Pitkämäen huippu-uran aikana ja varsinkin sen jälkeen kenenkään suomalaisen perustaso ei ole riittänyt lähelläkään MM-mitalia. Eugene ei tehnyt tästä poikkeusta.

Maalitolppia siirrettiinkin ensin pistesijoihin eli sijoituksiin kahdeksan parhaan joukossa. Niitä Suomi sai Eugenessa neljä kappaletta ja sijoittui pistesijavertailussa jaetulle sijalle 40 Ecuadorin ja Uuden-Seelannin kanssa. Sijoitus on Suomen MM-historian neljänneksi heikoin.

Mutta kun pistesijojen vuoksi ei oikein kehtaa edes kahvia keittää, piti Eugenessa siirtää maalitolppia vielä etäämmälle.

SUL:n valmennuspäällikön Tuomo Salosen mielestä Suomen joukkue jäi selvästi plussalle Eugenen MM-kisoissa. (Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen)

SUL:n valmennuspäällikkö Tuomo Salonen kertoi MM-kisojen päätöspäivänä Ylen haastattelussa, että viimeisen 2–3 vuoden aikana Suomen yleisurheilun nousu on ollut ”kollektiivisesti valtavaa”. Perusteena Salonen käytti Suomen MM-joukkueen urheilijoiden sijoituksia 16 parhaan joukossa.

Suomalaisen huippuyleisurheilun muutos siis tiivistettynä: 1990-luvulle asti laskettiin mitaleita, 2000- ja 2010-luvulla pistesijoja ja 2020-luvulla sijoituksia 16 parhaan joukossa!

Todellisuudessa maalitolpat olivat vielä etäämmällä, sillä median päähuomio keskittyi Suomen joukkueen kokoon, joka olikin Eugenessa massiivinen: 36 urheilijaa.

Näiden 36 urheilijan selkään jaksettiinkin puhaltaa myötätuulta niin Yleisradion, SUL:n johtoportaan kuin muuta maailmaa innostuneemman ja lempeämmän kotikatsomon voimin jokaisena kisapäivänä.

Ymmärtäähän sen: ärsyttävän hidastahtiseksi venytettyjä kisoja oli huomattavasti mukavampi seurata, kun suomalaisia riitti melkein jokaiseen lajiin.

Kun osallistumisesta tehtiin menestymistä tärkeämpää, romahti Suomen MM-joukkueen odotusarvo mondon pintaan. Näistä lähtökohdista Suomen joukkueen oli mahdotonta epäonnistua Eugenessa – silmänkääntötemppu oli suorastaan nerokas!

Toinen mielenkiintoinen ilmiö Eugenen MM-kisoissa oli se, että Suomessa niitä pidettiin eräänlaisina EM-esikisoina. Joka mutkassa muistutettiin, kuinka harva eurooppalainen oli suomalaisten edellä ja miten valtavan potentiaalinen näkymä Suomella on muutaman viikon kuluttua Münchenissä alkaviin EM-kisoihin.

Harva kuitenkaan jaksoi (tai uskalsi) muistuttaa, että Euroopan maiden menestys Eugenessa oli ennätyksellisen heikko. Euroopan osuus kaikista mitaleista oli vain 28 prosenttia, kun se vielä viisi vuotta sitten Lontoon MM-kisoissa oli 37 prosenttia.

Esimerkiksi USA:n osuus kaikista mitaleista oli Eugenessa huimat 22,5 prosenttia.

Vielä harvempi jaksoi muistuttaa siitä, että Venäjän valtiollinen dopingskandaali ja maan hyökkäyssota Ukrainaan ovat vaikuttaneet valtavasti lajin voimasuhteisiin.

Ilman Venäjän ja Valko-Venäjän sulkua sekä Ukrainan normaalia pienempää joukkuetta Suomi ei olisi saanut näin massiivista joukkuetta Eugeneen ja menestys olisi jäänyt nyt nähtyä heikommaksi.

EM-kisoissa Venäjän ja Valko-Venäjän sulku näkyy luonnollisesti vieläkin konkreettisemmin: edellisissä EM-kisoissa neljä vuotta sitten Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina voittivat yhteensä 20 mitalia.

Näistä lähtökohdista olisi suorastaan katastrofaalista, jos yli 50 urheilijan voimin Müncheniin matkaava Suomi jäisi toista kertaa peräkkäin ilman EM-mitalia.

Nigerian Tobi Amusanin välierässä juoksema ME-aika 12,12 oli niin uskomaton, että ajanottolaitteiston toimivuus joutui epäilyjen kohteeksi. Finaalissa Amusan laittoi myötätuuleen vielä kuusi sekunnin sadasosaa paremmaksi. (Kuva: Lehtikuva/Getty Images/AFP/Ezra Shaw)

Eugenen MM-kisojen pistetaulukko

1) USA 328
2) Jamaika 110
3) Etiopia 106
4) Kenia 104
5) Iso-Britannia 68
6) Kanada ja Kiina 63
8) Puola 49
9) Australia ja Hollanti 47
14) Ruotsi 32
19) Norja 24
40) Suomi 9
54) Viro 5
Pisteitä sai lajien kahdeksan parasta (8–7–6–5–4–3–2–1)
Yhteensä pisteille pääsi 76 eri maata.
Mitaleita voitti 45 eri maata. Suomi jäi ilman mitalia kolmatta kertaa peräkkäin.

 

Salon Vilppaan Wilma Murto oli Tokion olympialaisten tavoin Suomen joukkueen paras urheilija Eugenen MM-kisoissa.

Suomen sijoitukset pistetaulukossa MM-kisojen historiassa:

2022 Eugene: 40:s
2019 Doha: 51:s
2017 Lontoo: 53:s
2015 Peking: 23:s
2013 Moskova: 27:s
2011 Daegu: ei pistesijoja
2009 Berliini: 31:s
2007 Osaka: 35:s
2005 Helsinki: 20:s
2003 Pariisi: 29:s
2001 Edmonton: 23:s
1999 Sevilla: 31:s
1997 Ateena: 27:s
1995 Göteborg: 13:s
1993 Stuttgart: 14:s
1991 Tokio: 7:s
1987 Rooma: 20:s
1983 Helsinki: 7:s