Salon uusi vapaa-aikajohtaja Antti Mattila on harrastanut aikanaan muun muassa yleisurheilua, koripalloa ja amerikkalaista jalkapalloa.
Urheilutausta näkyy riskistä miehestä sadan metrin päähän. Liikuntaa hän harrastaa edelleen henkisen työn vastapainoksi.
Mattila korostaa kuitenkin, ettei hän ole yksin urheilumies. Hän pitää teatterista, on käynyt jo Rikalanmäen kesäteatterissa ja on menossa katsomaan teatteria Mathildedaliin.
Tuore salolainen on käynyt myös iltatorilla hämmästelemässä, miten Salon keskustaan on mahdollista houkutella tuhansia ihmisiä torstai-iltana. Musiikki kuuluu hänen harrastuksiinsa.
– En ole himopenkkiurheilija, enkä muista tuloksia. Nautin urheilustakin kulttuurillisesti.
Mattilaa ärsyttää silminnähden urheilun ja kulttuurin vastakkainasettelu. Pelkkä johdattelu aihepiiriin nostaa ryppyjä hänen otsalleen.
– Urheilu ja kulttuuri koetaan turhaan vastakkaisina. Minulla on kova halu saada pois näitä siiloja, joihin asioita jaetaan, ja madaltaa aitoja näiden välillä, hän sanoo.
Mattilan sanoo itse ajattelevansa, että urheilu ja kulttuuri tuottavat elämyksiä ja yhteisöllisyyttä.
– Pääasia on, että saadaan ihmiset liikkeelle, kulkemaan ja tuntemaan mielihyvää. Sama pätee niin urheiluun kuin kulttuuriin.
Liikuntatieteiden maisteri Antti Mattila toimi Kotkan liikuntajohtajana 24 vuotta. Lohjalla nuoruutensa viettänyt mies päätyi satamakaupunkiin avioliiton kautta, mutta ei koskaan oikein kotiutunut sinne.
– Salossa kieli ja kulttuuri on tutumpaa. Tunnetila oli heti, että olen täällä enemmän kotonani.
Mattila on eronnut, ja hänen aikuiset tyttärensä ovat jo maailmalla. Mies muutti Saloon yksin, ”vapaana taivaan lintuna”, ja hän pystyy käyttämään kaiken aikansa uuteen pelikenttäänsä tutustumiseen.
Lohjalla asuneelle Salo on tuttu naapurikaupunki. Mattila on käynyt tytärtensä tanssiharrastuksen takia Salohallissa, ja hän on pelannut muinoin koripalloakin Salon Vilpasta vastaan.
– Salo on selviytyjäkaupunki. Nokian jälkeen on ollut tiukkaa, mutta täällä on pääosin selvitty hyvin, hän luonnehtii.
Mattila sanoo tutustuvansa nyt Saloon ja arvioivansa näkemäänsä ”tuorein silmin”. Nähtävää on paljon, sillä kaupunki on laaja ja erilaisia kohteita paljon.
Matkan varrella on tullut jo ajatuksia. Esimerkiksi Perniön Melassuolla Mattila törmäsi tekonurmirulliin, jotka ovat tulleet Eerikkilän urheiluopistolta. Käytetty tekonurmi on tarkoitus asentaa nykyisen nurmen tilalle.
– En tiedä, kuinka järkevää on korvata vanhaa vanhalla. Perniö on etäällä keskustasta ja oma palvelukokonaisuutensa. Se tarvitsee pitkäjänteisen ratkaisun. Miten olisi uusi monitoimikenttä, valaistus ja aita ympärille, ettei kenttää pilata mopoilla revittelemällä? Se olisi pysyvä ratkaisu, joka palvelisi aluetta ainakin 10–15 vuotta, Mattila pohtii.
Hän muistelee, että Kotka on rakentanut vastaavia lähiliikuntapaikkoja jo 14. Niillä aktivoidaan laajasti alueen ihmisiä liikkumaan.
– Ei ajatella pelkästään, paljonko joukkueita siellä pelaa ja missä sarjassa, vaan paljonko ihmisiä asuu 4–5 kilometrin säteellä. Lähiliikuntapaikat ja monitoimikentät lisäävät asuinalueiden viihtyisyyttä ja monipuolisuutta.
Mattilalle mieleinen sanonta on, ettei köyhän kannata ostaa halvinta.
– Salohalli on siitä hyvä esimerkki. Salossa on uskallettu aikanaan tehdä toimiva kokonaisuus, ja siitä on ollut iloa yli 20 vuotta, hän vertaa.
Antti Mattila haluaa oppia tuntemaan paikkojen lisäksi salolaiset kulttuurin ja liikunnan toimijat. Hän haluaa olla yhteydessä myös kaupungin päättäjiin ja muihin toimialoihin.
Kuntalaisille voisi hänen mielestään järjestää säännöllisiä alueellisia ”kritiikkipäiviä”. Ne voisivat poikia uusia ideoita.
– Salossa on hyvät mahdollisuudet vähän kaikkeen Turun ja Helsingin välissä. Täällä on paljon toimintaa, ja se näkyy paikallisesti hyvin. Kun lähdetään Helsinkiin päin, Salo ei näy kovinkaan paljon. Markkinointia olisi varaa lisätä. Ensi kerralla, kun menen sinne päin, vien Salo vapaalla -esitteitä esimerkiksi kauppakeskus Triplaan.
Mattilan mielestä Salossa voisi järjestää urheilun superlauantain kaltaisia tapahtumia nykyistä useammin – ja miksei myös kulttuurin puolella?
– Malli on hyvä: tarjotaan ihmisille lisää mahdollisuuksia kokeilla eri lajeja matalalla kynnyksellä.
Mattilaa huvittavat kysymykset iästä ja eläkesuunnitelmista. Silti on kysyttävä, miten hyvässä virassa ollut mies innostuu vaihtamaan työpaikkaa eläkeiän kynnyksellä.
– Olen ollut pitkän aikaa Kotkassa, ja silloin väkisin tulee urauduttua. Mielestäni uuden työntekijän etsikkoaikaa on muutama vuosi. Silloin kaikkea katsoo tuorein silmin, ja ihmisellä on eniten annettavaa.
Antti Mattila muistuttaa, että Sauli Niinistö pystyy hoitamaan loistavasti isoa pestiä iästään huolimatta. Miksi siis muiden pitäisi haikailla aikaa, jolloin ”tehtaan pilli soi”?
– Suoraan sanoen, en tiedä, mitä tekisin eläkkeellä. Ymmärrän, että on hyvä olla tietty eläkeikä, jos on vaikka lentäjä tai palomies. Näissä töissä jaksaa pidempäänkin.
