Halikon lukion eteisaulassa odottaa poikkeuksellisen vaikuttava näky: majesteettinen merikotka tuijottaa tulijoita silmiin lasivitriinistä.
Kun kotkan löytänyt lintuharrastaja Ilkka Laiho kuuli linnun kuolleen, hän tiesi heti haluavansa sen täytettynä johonkin nähtäville. Laiho otti ensin yhteyttä Salohalliin, kaupungintaloon ja Salon lukioon, mutta vasta Halikon lukion rehtori Ari Leino tarttui tarjoukseen.
– Tällaisia tarjouksia ei tule usein, joten tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus. Sattui sopivasti myös lukion juhlavuotta ajatellen, sillä elokuussa käynnistyy 50. toimintakautemme, Leino sanoo.
Merikotka saapui lukioon kesäkuun toisella viikolla. Sen matka Saaristomereltä Halikkoon oli pitkä ja kirjaimellisestikin kivinen.
Lokakuussa 2020 Laiho oli kaverinsa Ilkka Juvan kanssa perinteisellä syysretkellä Saaristomerellä.
Knivskärin kohdalla Nötön itäpuolella salolaiskaverukset huomasivat meressä ”ruhon”, jota lokit ja varikset pommittivat. Kun miehet ajoivat lähemmäs, ruho osoittautui räpiköiväksi merikotkaksi, joka ei päässyt siivilleen.
– Lintu oli ihan hätää kärsimässä. Vedin sen veneeseen, ja se huohotti väsyneenä. Laitoimme sen yöksi veneessä olleeseen laatikkoon rauhoittumaan, Laiho muistelee.
Kaverukset nimesivät merikotkan Maunoksi, ja kolmikko vietti yön suunnitellusti Stenskärissä. Seuraavana päivänä matka jatkui Nauvon Pärnäisiin, josta linnun tuli hakemaan Sääksisäätiön merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander.
Maunon rengasmerkinnöistä kävi ilmi, että Högmander oli itse rengastanut sen poikasena 17 vuotta aiemmin lähellä pelastuspaikkaa. Kotkan reviiri oli siis pysynyt samana koko sen elinajan.
Högmander toimitti kotkan Turun eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitolaan, jossa lääkäri ei havainnut siinä mitään sisäisiä tai ulkoisia vammoja. Saksaan lähetetystä verinäytteestäkään ei löytynyt mitään poikkeavaa, kuten viitteitä lyijymyrkytyksestä, joka on merikotkien yleisin yksittäinen kuolinsyy.
Linnun yleiskunto ei hyvästä hoidosta huolimatta kohentunut, joten lääkäri päästi sen kärsimyksistään viisi päivää pelastusoperaation jälkeen.
Oulun ruokaviraston tarkemmissa tutkimuksissa kotkan kloaakista eli viemärisuolesta löytyi suuri virtsakivi. Kotkan voimattomuuteen löytyi muitakin syitä: sillä oli lievä maksatulehdus, kalkkeutuneita pesäkkeitä ja lisääntynyttä kudosta sydänläpissä sekä vain vähän nahanalaista rasvakudosta.
– Keski-ikäisellä linnullakin rupeavat liikkeet jo hidastumaan, Laiho tiivistää.
Ruokaviraston tutkimuksissa kotkan sukupuolikin saatiin varmistettua, ja niin Maunosta tuli Moona.
Sukupuuton partaalta selvinnyt merikotka on Suomessa edelleen rauhoitettu laji.
Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitetun lintulajin hallussapito ja kuljetus on kielletty, mutta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ely) voi myöntää siihen poikkeusluvan. Lupa hallussapitoon annetaan yleensä vain tutkimus- tai opetustarkoituksiin.
Keskusteltuaan Leinon kanssa Laiho haki Varsinais-Suomen ely-keskuksesta lupaa merikotkan täyttämiseen ja pysyvään hallussapitoon Halikon lukiossa. Luvan saaminen kesti melkein vuoden.
Oulun ruokaviraston pakastimessa odotellut Moona-kotka täytettiin Järvenpäässä Studio Naturaliassa.
– Eläinten konservoinnin hinta vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea. Järvenpäässä Moonan täyttö maksoi 750 euroa, Laiho kertoo.
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ja Halikon lukio maksoivat suurimman osan kustannuksista, mutta myös Laiho itse osallistui kotkan kuljetuksesta aiheutuneisiin kuluihin.
”Tällaisia tarjouksia ei tule usein, joten tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus. Sattui sopivasti myös lukion juhlavuotta ajatellen, sillä elokuussa käynnistyy 50. toimintakautemme.”
Vaikka pitkä prosessi tulikin nyt päätökseen, Laihon ja Moona-kotkan tiet eivät vieläkään täysin eroa. Laiho palaa nimittäin syksyllä lukioon kertomaan opiskelijoille Moonan tarinan.
Sitä ennen on kuitenkin päästävä takaisin merelle. Laiho ja Juva purjehtivat kesä-heinäkuussa ainakin pari viikkoa, säästä riippuen ehkä Tukholman saaristossa.
Jo 315 erilaista lintua bongannut Laiho näkee vähintään yhden merikotkan jokaisella veneretkellään.
– Ihan varmasti nähdään niitä tälläkin reissulla, Ahvenanmaan ympäristö on siihen parasta seutua. Nuoret kotkat harjoittelevat nyt lentämistä, Laiho sanoo.
Toivoa sopii, että tällä kertaa vastaan liitelee ainoastaan terveitä petolintuja.
