Salolaislähtöinen Sami Sjöberg (s. 1970) on mielenkiintoinen ihminen. Historian opettajaksi Tampereen yliopistosta valmistunut Sjöberg on tätä nykyä erityisopettajana Parolan yhteiskoulussa Hattulassa. Rumpuja hän on soittanut 40 vuotta muun muassa jälleen aktivoituneessa salolaisbändi Lahjattomissa. Runokirjoja on ilmestynyt kolme, joista tuorein Aika ojentaa näyt kuluvana vuonna.
– Lukemaan opin jo pienenä, sillä uteliaana poikana minua kiinnosti monet asiat. Lasten sarjakuvasankarit täyttivät nuoren pojan pään seikkaluillaan. Olen aina ollut myös kilpailuhenkinen, Sjöberg naurahtaa.
Hän muistelee kouluvuosiaan Pajulan alakoulussa, jossa hänen opettajallaan Helena Ahasella oli tapana kellottaa ääneen lukemista.
– Rakastin tuollaista touhua. Olin aika eläväinen luonne kouluvuosina. Suuvärkki kävi koko ajan!
Yläkouluaikaan Sami Sjöberg innostui tehtailemaan usein musiikkiin liittyviä esitelmiä kavereille pientä korvausta vastaan. Näsäviisas nokkeluus ajoin tällöin näppärän koululaisen myös toisinaan jälki-istuntoihin ja puhutteluihin. Kaikki ei mennyt opettajillekaan lävitse.
Tarinat vetivät aikuisemmalla iällä yhä puoleensa ja historian opiskelu oli tätä taustaa vasten luonnollinen valinta. Äidinkieli ja sen opettaminen ei kiinnostanut, sillä Sami Sjöberg huomasi ahdistuvansa erityisesti pilkku- ja kielioppisäännöistä.
– Nykyään ympyrä on sulkeutunut, kun testaan itse työssäni muiden lukemis- ja kirjoittamistaitoja, Sjöberg summaa.
– Suomen kielen monimerkityksellisyys, semantiikka, on hämmästyttävän rikasta.
Sjöberg kokee kirjoittamisen terapeuttiseksi. Runot puhdistavat mielen työstressistä.
– Pienet ilkikuriset oivallukset auttavat usein jaksamaan uudella tavalla. Eri kirjoitusmetodeja kannattaa kokeilla tietoisesti, hän painottaa.
Sjöberg lukee päivittäin paljon ja pitää näin ajatuskanavansa auki. Uusien tekstien tekeminen on hänelle jatkuva prosessi, jossa innovatiivinen tila korostuu.
– Matka on kasvanut päämäärää tärkeämmäksi. Arkeni täyttyy usein pohdinnoista ja ympäristön luovasta tarkkailusta.
Lyriikka on Sami Sjöbergille kirjallisuuden lajeista kaikkein kiehtovin. Se on myös subjektiivisin ja samalla säännöistä vapaa kirjoittajan temmellyskenttä, joka mahdollistaa uuden ja modernin luomisen.
– Sillä on myös pitkät historialliset perinteet.
Sjöberg kertoo pyrkivänsä kehittämään mieltään ja selkeyttämään arkea ja ajatuksia.
– Asioihin hurahtaminen auttaa jaksamaan.
Hänelle riittää ”himaläjä”, jonka nojatuolista käsin pyöritellä sanoja. Jollekin toiselle vastaavan ilon antaa sadan kilometrin viikoittainen lenkkeily, joka nostaa Himalajalle. Joku toinen ajaa halki Suomen bongatakseen himalajanhernekertun.
Lahjattomat-yhtyeen laulukieli on suomi. Bändissä Sami Sjöberg on muusikko, ei tekstien tekijä. Laulutekstit kappaleisiin tekee yhtyeen solisti Kai Tulonen.
Runokirjoista ensimmäinen Sula musta tuli julkaistiin vuonna 2020 ja Tippukiviä vuonna 2021. Sami Sjöberg on kirjoittanut ne nimimerkillä P Merivuori. Se tuntui alusta asti luontevalta.
– Oma identiteetti kuoriutuu napakammin auki alter egon kustannuksella. Samalla kaksikko tukee toinen toistaan, Sjöberg sanoo.
Siinä missä Sami Sjöberg häärii Lempäälän maaseudulla, P Merivuori pohtii pilvilinnoissaan elämän suuria ja pieniä suuntaviivoja. Merivuori voimaannuttaa usein Sjöbergiä ja toisinpäin.
Sjöberg on aktiivinen kirjoittaja. Kolme teosta kolmeen vuoteen, joskin Sula musta tuli sisältää tekstejä pidemmältä ajalta; jopa runsaan parin vuosikymmenen takaa. Aika ojentaa näyt on kokoelmista henkilökohtaisin, sen teksteissä käsitellään muun muassa noin vuoden takaista eroprosessia.
– Tulevaisuudessa saatan kirjoittaa myös novelleja. Tosin aika on usein kortilla, ei etenemistään voi tarkkaan suunnitella.
Musiikki on enemmän tai vähemmän mukana kaikissa P Merivuoren teoksissa. Kahdessa tuoreimmassa jokainen runokokoelman luku alkaa jonkin bändin biisilyriikoilla, joka on osa yhden laulun tekstikokonaisuutta. Tekstit johdattavat lukijan erilaisiin tunnelmiin. Aika ojentaa näyt sisältää tekstipätkät muun muassa King Crimsonilta, Pink Floydilta, Jethro Tullilta, Moody Bluesilta ja Kansasilta.
Musiikkia paljon seurannut Sami Sjöberg on mielikuvissaan muokannut itselleen P Merivuoren mukaisen bändin. Se olisi boheemi septetti. Juuri Suomessa vieraillut David Coverdale laulaisi John Fruscianten hoitaessa kitaran, Charles Mingus pystybasson ja Neil Peart rummut. Mukana olisivat vielä tunnelmaa tekemässä pianisti Thelonius Monk, urkuri Cory Henry ja bandoneónisti Astor Piazzolla. Oma tärkeä roolinsa olisi keikkabussin kuljettajalla Tom Waitsilla ja roudarina häärivällä Lemmy Kilmisterillä!
– Tosin keikoille lähdöstä ja keikkasetin pystyttämisestä ei taitaisi tulla mitään, Sjöberg pohtii.
Valve
Yö juoksuhiekkaan rakennettu
Nukkumatti kukkarossa
Uni köyhyyttä täynnä
Verestävin silmin
lampaat laskettu kuiviin
Kokoelmasta Aika ojentaa näyt (2022).
Perintötekijä
Äiti hellin sormin,
mahoon maahan sykkivät silmut
Versoista sankka kukinto
Isä lempeällä kouralla,
karuun mantuun jämptit pytingit
Sopista elon suojasatama
Totta vie,
isosti puhkuen poikakin,
herkällä kädellä
sopukoiden nuppuihin
pilvilinnoja
Kokoelmasta Tippukiviä (2021).
