– Festareilla pitää olla hittipotpureita!
Yksi tunnetuimmista kotimaisen pop-rockin tähdistä esiintyy tänään perjantaina Salo soi -festivaalilla tarjoten yleisölle hittibiisejä toisensa perään.
Haastatteluhetkellä Irina on kuitenkin vielä Helsingissä viettämässä shoppailupäivää tyttärensä kanssa. Suosikkilaulajan elämään kuuluukin sopivassa suhteessa keikkoja ja vapaa-aikaa.
– Vaikka saimme tehdä keikkoja korona-aikaankin aina, kun se oli luvallista, niin onhan tämä ihanan vapauttavaa nyt, kun tietää, että ainakaan ei pitäisi olla näköpiirissä mitään esteitä keikkailla. Minulla on kuitenkin myös vapaita viikonloppuja, ja kesäkuu pidettiin hyvinkin vapaana, Irina kertoo.
Korona-ajan alku meni kiukun ja raivon vallassa. Epätoivoisten tunteiden velloessa Irina harkitsi jopa lastentarhanopettajan sijaisuuksien tekoa, onhan hänellä alan koulutus. Keikkoja kuitenkin riitti, joten alanvaihtoon ei tarvinnut turvautua.
Kuluva keikkavuosi on ollut siinä mielessä erityinen, että keväällä rikkoutui tuhannen keikan rajapyykki.
– Se tuntuu hyvältä. Se on se, mitä silloin ensimmäistä levyä tehdessä toivoin: ettei homma jäisi siihen. Nyt olen saanut jo tehdä useampia levyjä ja paljon keikkoja, Irina iloitsee.
Kaikki alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun Irina lauloi Playa-nimisessä coverbändissä. Hän oli koko Playa-ajan tehnyt soolokappaleita Maki Kolehmaisen kanssa, mutta läpimurtoa ei kuitenkaan ollut tapahtunut.
Irinan silloinen poikaystävä ja nykyinen aviomies Henri Saari työskenteli Apulanta-yhtyeen roudarina ja valomiehenä. Irina oli tutustunut Saareen yhteisen ystävän, luottopuvustajansa Riia Lampisen, kautta. Lampinenkin tunsi Apulannan pojat – olivathan he kaikki heinolalaisia.
– Niin pohjalainen päätyi sitten heinolalaiseen porukkaan, Kauhajoelta kotoisin oleva Irina nauraa.
Lopulta Apulannan laulaja ja lauluntekijä Toni Wirtanen avitti Irinan uran alkuun.
– Olimme menossa, Toni mukaan lukien, ystäviemme häihin, ja siinä matkalla syntyi ajatus tehdä yhdessä musiikkia. Tuo yhden kappaleen kosinta tapahtui siis automatkalla, Irina muistelee.
Juulian totuudet -televisiosarjan nimikkokappale oli menestys, ja Irina ja Wirtanen päättivät jatkaa musiikin tekemistä. Debyyttialbumi Vahva julkaistiin maaliskuussa 2004. Samana vuonna Irina palkittiin Emma-gaalassa vuoden pop-tulokkaaksi ja Vahva vuoden debyyttialbumiksi.
Siitä se sitten lähti.
Vajaaseen pariinkymmeneen vuoteen on mahtunut kaiken kaikkiaan kahdeksan studioalbumia ja kaksi kokoelmalevyä. Lisäksi Irina on esiintynyt Muska Babitzinin roolissa Valkeakosken kesäteatterin Kirka-musikaalissa ja erilaisissa tv-produktioissa, kuten Tähdet tähdet-, Vain elämää– ja Elämäni biisi -viihdeohjelmissa.
Uutta musiikkia on luvassa mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella.
– Toivottavasti tänä vuonna tulee ainakin joku sinkku. Tällä hetkellä meillä on kuusi tai seitsemän kappaletta valmistumassa. Katsotaan, missä vaiheessa ne ovat siinä pisteessä, että niistä voi lähteä valitsemaan ensijulkaisua, Irina sanoo.
Vaikka Irina on sanoittanut osan omista kappaleistaan, tulevalla levyllä kuullaan pitkälti muiden kuin Irinan tekstejä. Välillä vain tuntuu, että ”ei lähde”.
– Osaan velloa melankoliassa, mutta jos kappaleissa haluaa käsitellä jotakin muuta, kuten ystävyysteemaa, niin minua pelottaa, että menee liian korniksi. Sitten pyydän tekstit muilta tai ainakin pallottelen ajatuksia muiden kanssa. Hyvä, ettei aina tarvitse värkätä itsekseen.
Irinaa on pyydetty kirjoittamaan kappaleita myös esimerkiksi Rajattomalle ja Samuli Edelmannille, mutta omissa kappaleissa on ainakin toistaiseksi ollut riittävästi työtä. Toisaalta Vain elämää -ohjelman myötä Irina sai kokea, miltä tuntuu, kun joku muu esittää omia tekstejä.
– Olihan se mahtavaa. Ensimmäinen oma tekstini Hiljaisuus on minulle hyvin rakas kappale. Kun se soi niin hillittömän paljon Samu Haberin versiona, niin nyt tiedän, miltä se tuntuu. Kuin olisi tehnyt jollekin toiselle kappaleen.
Vuodesta 2019 alkaen Irina on ollut mukana Elämäni biisi -musiikkiviihdeohjelmassa, jossa hän esittää muiden artistien kanssa ohjelman vieraiden lempikappaleita. Omien ja muiden tekemien laulujen esittäminen ei hänen mielestään juurikaan poikkea toisistaan.
– Ohjelmassa saattaa olla kappale, josta en alun perin tykkää yhtään. Jossain vaiheessa siitä tulee kuitenkin oma, kun kappaleen sisäistää ja ymmärtää hyvin. Haluan kokea sen tekstin itse, ja silloin siitä tulee oma, Irina kertoo.
Irina on asunut Päijät-Hämeen Heinolassa jo kaksikymmentä vuotta. Muusikon 14- ja 11-vuotiaat lapset ovat syntyneet Heinolassa, ja hänen ystävä- ja tuttavapiirinsäkin on pitkälti siellä, joten näköpiirissä ei ole muuttoa muualle – ainakaan ennen kuin lapset lentävät pesästä.
Suhdettaan Saloon Irina kuvailee neutraaliksi.
– Olemme olleet siellä keikoilla, mutta emme mitenkään älyttömän paljon. Muistaakseni siellä on ihan mukava keskusta-alue. Niin, ja hyvä pizzeria! Yksi orkesterini jäsen seukkaili yhden salolaisen kanssa, niin tuli käytyä.
Pizzerian nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta mahdollista on, että Irina pääsee käymään siellä vielä uudestaan. Golfiin hurahtanut laulaja on nimittäin suunnitellut pelikierrosta Salossa.
– Golfaamaan haluaisin tulla! Pitäisi tulla junioreiden kisoihin ja pelaamaan testikierros. Mieheni ja poikani sekä bändini basisti ja kiipparisti golfaavat myös.
Ennen golfkierrosta on kuitenkin festarikeikan vuoro. Ja niitä Irina toivoo tulevaisuudelta vielä monia, monia lisää.
– Kunhan saisi tehdä työtään hamaan tappiin saakka ja siinä kehittyä.
Salo soi -festivaali Farmoksen tontilla 15.–16.7.2022. Irina esiintyy perjantaina klo 23.15.
