Pohjoisafrikkalainen Tunisia pyrkii parantamaan vehnäomavaraisuuttaan välttääkseen ruokapulan. Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Norsunluurannikolla taas hallitus kehottaa leipureita sekoittamaan patonkitaikinaan hieman paikallista viljelyskasvia maniokkia. Molemmissa maissa yritetään vastata ruokakriisin uhkaan, joka on kasvanut Ukrainan sodan myötä.
Elintarvikkeiden hinnat ympäri maailmaa ovat jo nousseet sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa. Ukraina on yksi maailman suurimmista vehnän ja monien muiden viljojen viejistä, mutta Venäjän sota-alukset sekä Ukrainan asettamat miinat Mustallamerellä ovat estäneet toimitukset.
Ukraina pyrkii miinoilla torjumaan Venäjän mahdollista maihinnousua. Myös Venäjän on kerrottu miinoittaneen alueen vesiä.
Hiljattain julkaistun YK-raportin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttamassa historiallisen suuren ruokakriisin. Erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa monet maat ovat riippuvaisia Ukrainan viljasta.
Tunisian valtio on asettanut tavoitteeksi, että viimeistään vuoden 2023 sadonkorjuuaikaan maan tulisi olla omavarainen durumvehnän suhteen. Tavoite on merkittävä, sillä tunisialaiset syövät keskimäärin 17 kiloa pastaa vuodessa – enemmän pastaa henkeä kohti kuluu vain Italiassa.
Leipäviljan tuontia pidetään kuitenkin edelleen välttämättömänä. Viime vuonna Tunisia toi lähes kaksi kolmasosaa viljasta ulkomailta, pääosin Mustanmeren alueelta.
Tunisia on kärsinyt kuivuudesta useina vuosina. Myös poliittinen epätasapaino vaikeuttaa osaltaan viljelijöiden elämää: vuoden 2011 arabikevään vallankumousliikkeen jälkeen hallitus on vaihtunut jo kymmenkunta kertaa.
Ikäkulut puimurit aiheuttavat hävikkiä
Yksi esimerkki Tunisian maatalouden ongelmista on 65-vuotiaan viljelijän Mondher Mathalin ikäkulu leikkuupuimuri. Rämisevä maatalouskone on vuodelta 1976, ja Mathali pelkää sen kohtaavan loppunsa millä hetkellä hyvänsä. Varaosia on vaikea löytää, mutta käytettynäkin hankittu uudempi leikkuupuimuri on pienviljelijälle kallis.
Mathali arvioi jopa kolmasosan sadosta joutuvan hukkaan huonokuntoisen leikkuupuimurin vuoksi.
– Haluaisin hankkia uuden leikkuupuimurin, mutta se on mahdollista vain jos saan valtion tukea, hän sanoo.
Maatalousministeriön kansliapäällikkö Faten Khamassi myöntää ongelman vakavuuden. Hänen mukaansa valtiovalta suunnittelee rahoitusta viljelijöiden yhteenliittymille, jotta nämä voivat hankkia maatalouskoneita yhteiskäyttöön.
– Tunisiassa on noin 3 000 leikkuupuimuria, joista noin 80 prosenttia on vanhoja ja hyvin epätaloudellisia. Tämä aiheuttaa huomattavaa hävikkiä, sanoo Khamassi.
Maatalousministeriö ilmoitti kesäkuussa suunnitelmasta sallia ulkomaisten sijoittajien omistaa Tunisiassa toimivia maatalousyrityksiä. Aiemmin on vaadittu vähintään kolmasosan kotimaista omistusta.
Uudistus houkuttelisi ministeriön mukaan investointeja ja loisi työpaikkoja. Arvostelijoiden mukaan se pikemminkin heikentäisi Tunisian maataloutta: maatalous suuntautuisi entistä enemmän vientiin, ja paikallisille markkinoille tähtäävien pienviljelijöiden asema heikkenisi.
Kotimaista maniokkia patonkitaikinaan
Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Norsunluurannikolla hallitus on määrännyt suositulle patongille hintakaton ja luvannut leipomoille tukiaisia, jotta hintakattoa kyetään noudattamaan. Samalla leipomoita on kehotettu korvaamaan pieni osa patonkitaikinan vehnästä kotimaisesta maniokista saatavalla jauholla.
Maniokkijuures eli kassava on Norsunluurannikon toiseksi merkittävin viljelyskasvi heti jamssin jälkeen. Maniokkia tuotetaan maassa noin 6,4 miljoonaa tonnia vuosittain. Sen sijaan vehnä on kokonaan tuontitavaraa.
Maniokki sisältää runsaasti kuitua ja tärkkelystä, mutta vähemmän proteiinia ja hivenaineita kuin vehnä. Norsunluurannikon kuluttajajärjestö on asettunut tukemaan maniokilla jatkettua patonkia. Muutos kuitenkin jakaa mielipiteitä.
– Kaikki markkinoilla on käynyt kalliimmaksi. On hyvä, jos voimme syödä maniokkijauhoa sisältävää leipää. Ihmiset ovat halukkaita syömään paikallista ruokaa, arvioi Honorine Kouamee, ruokakauppias maan pääkaupungin Abidjanin Blockhausin kaupunginosassa.
Kouamee itse käyttää pannukakuissaan vehnäjauhoa, johon on lisätty kookosjauhoa.
Leipuri Rene Diby suhtautuu asiaan epäilevämmin.
– Monille maniokkijauhosta tehty leipä tuo mieleen huonolaatuisen leivän, hän sanoo.
Dibyn mielestä maniokilla täydennetty vehnäleipä tarvitsee tuekseen valistuskampanjan, jos sen halutaan maistuvan kuluttajille.
Kohtuullisella ruuan hinnalla halutaan ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Vuonna 2008 Norsunluurannikolla syntyi mellakoita, kun riisin, maidon ja lihan hinnat nousivat rajusti.
STT
Kuvat:
