Kukin tanssityylillään

0

EEVA PETTERSSON. Olin pitkästä aikaa nauttimassa koko perheelle suunnatusta livemusiikkitapahtumasta. Esiintyjä pisteli parastaan, ja Suomen suvinen sää oli kauneimmillaan. Väenpaljouden vuoksi en päässyt eturiviin, vaan seurasin keikkaa taka-alalta.

Paitsi että antauduin musiikin vietäväksi, en voinut mitään sille, että ajatukseni keskittyivät myös edessä olevan ihmislauman tarkkailuun. Yritin paikantaa yleisössä mahdollisesti olevia tuttuja. Seurasin, miten vieressä oleva lapsi nautti jäätelöä ja edessä oleva nainen kaivoi älypuhelintaan ikuistaakseen paloja virkistävästä kulttuuricocktailista.

Esiintyjän energia oli ihailtavaa, mutta ainoa liike, mihin suurin osa yleisöstä lähti mukaan, oli kännykän kaivaminen takataskusta videopätkän kuvaamista varten. Ei lantion heilutusta, käsien taputusta, jalan keinutusta. Ainoastaan pieniä hymähtelyjä ja hymyjä, kesäillan auringossa tuulettumista. Edes hiljaisten koronavuosien jälkeen tanssijalka ei lähtenyt heilumaan.

Koko perheen ilmaistapahtumaan oli kokoontunut kaiken ikäistä väkeä. Kyseinen bändi ei välttämättä ollut kaikille pääkriteeri saapua paikalle. Ehkä livemusiikkiakin tärkeämpää oli päästä tuulettumaan ihmisten ilmoille. Ehkä tanssimista tärkeämpää oli saada kokea kollektiivinen kokemus: yhdessä olemisen ja yhteenkuuluvuuden tunne. Joillekin kokemuksesta teki entistä vahvemman, kun pääsi jakamaan keikalta taltioidun videopätkän omalla sosiaalisen median kanavallaan.

Esiintyjälle olisi varmasti ollut mukavaa saada energisempää vastavuoroisuutta yleisön kanssa, mutta mitä muuta voi odottaa vesiselvältä suomalaisyleisöltä.

Ihmettelin yleisön varautuneisuutta myöhemmin ääneen miehelleni, jolta sain välittömästi kommenttia.

– Mitä siitä sitten? Ei yleisössä kädet suorana seisominen tarkoita, etteikö nauttisi täysin rinnoin.

Niin kai sitten. Hämmentävää.

Juhannuksena hakeuduin livemusiikin luo lavatanssien merkeissä. Nautin bändin musisoinnista seisomalla lavan edessä hillitysti keinuen. Useampi pari tanssikenkiä, kellohameita ja kauluspaitoja viuhahteli takanani bändin soittaessa, ja vauhti sen kun kiihtyi.

Tanssilavan pyörteet imaisivat mukaansa kaiken tasoisia tanssijoita. Tällä kertaa olinkin itse se juro tapaus, joka nautti vain vähäelkeisestä eläytymisestä livemusiikin äärellä. Mutta kautta kukkamekkoni, minä todella nautin!

Onneksi on, mistä nauttia. Salon seutu on kesäaikana pullollaan erilaisia musiikkitapahtumia, joista usea on huomioitu valtakunnallisestikin. Helsingin Sanomat ja Yle raportoivat molemmat vastikään viihdekeskus ja tanssilava Esakallion juhannustunnelmasta. Salon torstaiset iltatorit vetävät vuosittain matkailijoita ja paikallisia Suomen eturiviartistien ääreen.

Myös muut tanssilavat, ravintolat ja runsaslukuiset musiikkitapahtumat tarjoavat mahdollisuuksia lanteiden keikutukseen, kädet ristissä seisomiseen tai jenkkahyppyjen tekemiseen. Kukin nauttikoon omalla tyylillään. Pääasia, että nauttii!

Kirjoittaja on salolainen kulttuurituottaja ja toimittaja.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments