Lihan himot

0

JUHA RUUSUVUORI.Katselin tapani mukaan televisiouutisia. Siellä kerrottiin, että lihan hinnan nousu iskee pahiten pienituloisiin ihmisiin. Tämä ei ollut mikään yllätys, mutta samalla ajattelin, että lihan hinnankorotukset tuntuvat eniten lihansyöjien lompakossa.

Äkkiä muistin, etten ollut syönyt punaista lihaa kahdeksaan vuoteen. Syynä sen lopettamiseen ei ollut vihertiedostus, vaan markkinoilla tarjottavan lihan huono laatu. Olin kyllästynyt pihveihin, jotka maistuivat pahvilta, jos niitä ei ryvettänyt väkevässä marinadissa.

Lihansyönnin lisääntyminen on ollut huimaa Suomessa. Kun minä olin pikkupoika (ja siitähän on aikaa), ei kokolihaa nähty ruokapöydässä kuin etupäässä sunnuntaisin karjalanpaistin muodossa. Muuten jatkettiin jauhelihaa kaiken maailman korppujauhoilla ja syötiin kaikkea muuta. Jopa Puolassa syötiin tuolloin enemmän lihaa kuin Suomessa.

Vielä vanhempina aikoina saimme lihaa lähinnä syksyisin teurastuksen jälkeen. Suomen kansa kaatoi metsää, rakenteli pirttejä ja raivasi maata herneen ja kalan antamin voimin. Niistä sai valkuaisaineita riittämiin.

Muualla maailmassa on syöty erilaisia papuja ja hyvin on pärjätty. Myös Suomessa viljeltiin aiemmin runsaasti härkäpapua. Japanissa soijan ja merenelävien proteiinit korvasivat lähes kaiken lihan. Siellä ei aiemmin ollutkaan sydän- ja verisuonitauteja.

Lihan syömistä pidetään jostakin syystä miehekkäänä, ja se näkyy usein punaisesta ja turpeasta naamataulusta. Japanissa pelätyt samurait olivat kasvissyöjiä, eikä se vähentänyt heidän taistelukuntoaan. Hakama eli housuhame päällä viuhdottiin miekalla ja rähinän jälkeen nassutettiin soijatahnaa ja kurkkua.

Nyttemmin olen ymmärtänyt, ettei ylenmääräinen punaisen lihan jäytäminen ole hyväksi ympäristölle. Lehmä mutustelee hirmuisen määrän hyvää ruohoa ennen valmistumistaan grillialttarille. Lisäksi sillä on ilmavaivoja.

Erilaisten lihankorvikkeiden kuten kasvismakkaroiden laadun kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Kaikenlaiset papu- ja kauravalmisteet muistuttavat koostumukseltaan lihaa, jos sellaista suutuntumaa kaipaa. Jos kuitenkin ihminen vaatii lihaa, on riistaa saatavilla tässä metsäisessä maassa. Totuuden nimessä minun on sanottava, että lihan himon kasvaessa voimakkaaksi sujautan grilliini kanaa tai kanamakkaraa.

Tottumusten muuttaminen on tietenkin vaikeaa. Mutta hyvä kimmoke muutoksiin on aina raha. Kahdeksan vuoden aikana olen lihansyönnin vähentämisellä tienannut niin paljon, että voin välillä huoleti herkutella kotimaisella villikalalla.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.