Raivaus- ja moottorisaha olivat helsinkiläisen Erkki Mikolan ostoslistalla ensimmäiseksi isomman hankinnan jälkeen. Hän osti itselleen viime elokuussa lähes 14 hehtaarin metsätilan Halikosta, jossa käy nyt itse muun muassa raivaamassa.
– Ensin epäröin, onko minusta enää metsässä kulkijaksi, myöntää eläkeiässä oleva mies.
Epäröinti näyttää olleen turhaa, sillä hän on heti käärinyt hihat ja ryhtynyt hoitamaan tilaa itse. Samalla ajoreitti Helsingistä Halikkoon on tullut tutuksi. Se on juuri sen pituinen matka, joka mahtuu hänen suunnitelmiinsa: metsätila piti löytyä eteläisestä Suomesta.
– Tämä oli kolmas kohde, hän selittää.
Kun Mikola haki metsätilaa, kysyntä oli huipussaan. Ensimmäinen lähempänä ollut kohde ehti mennäkin toiselle ostajalle.
Salossa metsätilakauppoja tehtäisiin edelleen selvästi enemmän, mitä on tarjontaa. Salon seudulla kiinteistönvälittäjänä toimiva Rauno Hakala Länsi-Suomen metsätilat Oy:stä sanoo kysynnän olevan kiihkeää, mutta myytävästä on pulaa.
– Nyt on yksi metsätila myynnissä ja useampia valmisteilla, hän kertoi kesäkuun lopulla.
Kysyntä ei Hakalan arvion mukaan ole laantunut alkuvuonna, vaan päinvastoin. Sen sijaan Maanmittauslaitoksen tilastoissa pelkästään metsää sisältävät yli kahden hehtaarin tilakaupat notkahtivat koko maassa verrattuna vastaavaan ajankohtaan vuosi sitten.
Metsätilakaupoissa viime vuosi oli Maanmittauslaitoksen mukaan ennätyksellinen. Tämä näkyy myös Varsinais-Suomea koskevissa tilastoissa: viime vuonna tehtiin yli 190 metsäkauppaa, kun edeltävänä vuonna luku oli 149 ja sitä edeltävänä 185.
Viiden vuoden aikajanalla metsäkauppojen lukumäärä on noussut Varsinais-Suomessa 116:sta vähitellen ylöspäin
Myytävien kohteiden keskipinta-alat ovat olleet yli kymmenen hehtaaria, viime vuonna 14,5 hehtaaria.
Salossa ja Somerolla näkyy myös metsäkauppojen määrän kasvu viiden vuoden aikajanalla. Salossa tehtiin viime vuonna 51 metsäkauppaa ja Somerolla 17.
Kasvu on kuntatasolla huimaa, sillä Salossa tehtiin viisi vuotta aiemmin 21 metsäkauppaa ja Somerolla 11.
Varsinais-Suomen ja kuntakohtaisten metsäkauppatilastoihin on tässä otettu huomioon kaikki yli kahden hehtaarin yksinomaan metsämaata sisältävä kiinteistöt.
Hakala sanoo, että kova kysyntä metsätiloja kohtaan heijastuu vastaavasti myytävien kohteiden hintoihin. Maanmittauslaitos tilastoi myös toteutuneiden hintojen keskiarvot ja mediaanihinnat, mutta Hakalan mukaan metsäkaupoissa hinta ei kerro koko totuutta.
Hintaan vaikuttaa nimittäin puuston arvo, joka vaihtelee laidasta laitaan sen mukaan, missä vaiheessa kasvu on. Itse metsäkokonaisuuskin voi vaihdella alueittain.
Viime aikoina puun hinta on vain vahvistunut, mikä heijastuu kohteen arvoon.
Maanmittauslaitoksen johtavan asiantuntijan Esa Ärölän mukaan metsähehtaarin keskihinta oli alkuvuonna 3 500 euroa, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona viime vuonna.
Hinnat jatkoivat tilastojen mukaan nousua, vaikka alkuvuosi oli aiempaa hiljaisempi koko maassa. Kalleinta metsähehtaari oli Uudellamaalla, noin 6 700 euroa hehtaarilta. Kovin kauaksi tästä ei jääty Varsinais-Suomessa, noin 6 200. Mittarina näissä luvuissa on ollut mediaani, keskiarvot ovat muutaman sata euroa tästä yli.
Salon seudulta metsätiloja ostavat ovat Hakalan mukaan monenikäisiä. Heidän motiivinsakin vaihtelevat laidasta laitaan.
Taustalla voi olla jopa harrastus, vaikka metsä ostettaisiinkin talouskäyttöön.
– Yksi merkittävä on metsästys, toivotaan, että päästään paikalliseen seuraan, Hakala sanoo.
Jopa metsien hiilinielu kiinnostaa ostajaa.
– Ostajat ovat olleet sekä yksityisiä että yrityksiä.
Hakala sanoo, että vastaavasti metsää on ostettu myös suojeltavaksi. Tällöin asialla voi olla yksityinen ihminen tai esimerkiksi säätiö.
Salon seudun metsäkaupoissa metsärahastot eivät ole Hakalan mukaan ainakaan vielä isossa roolissa.
– Rahastot hakevat isoja kohteita, ja täällä niitä ei yleensä ole, hän selittää.
Maanmittauslaitoksen mukaan rahastojen osuus metsätilojen hankintaan käytetystä rahamäärästä oli viime vuonna noin 42 prosenttia. Rahastojen osuus tehdyistä kaupoista oli kuitenkin suurin, kun tarkastellaan edustavia pelkästään metsää sisältäviä yli kymmenen hehtaarin tilojen kauppoja ostajaryhmittäin.
Kaikkien metsätilojen lukumääräisesti suurin ostajaryhmä ovat kuitenkin yksityiset ihmiset, joiden ostamat tilat ovat keskimäärin selvästi pienempiä kuin rahastojen hankkimat tilat.
Jutussa esiintyneen Rauno Hakalan edustama Länsi-Suomen metsätilat Oy:n osakkaita ovat Länsi-Suomen alueen metsänhoitoyhdistykset.
Toiveena talousmetsä ja virkistyskäyttö
Talousmetsän ja virkistyskäytön yhdistelmä olivat helsinkiläisen Erkki Mikolan kiikarissa, kun hän haki itselleen omaa metsää. Sellainen löytyi Halikosta viime vuoden puolella.
– Haluan kokeilla, voiko taloudellisen puolen ja luonnonsuojelun yhdistää, hän kertoo motiiveistaan.
Muutakin taustaa insinööritaustan omaavalla eläkeläisellä on. Hänen isänsä Peitsa Mikola oli metsätieteiden puolella professori, mutta toimi myös 1900-luvulla eläneen kasvitieteilijän, kirjailijan ja luonnonsuojelijan Reino Kalliolan metsätalousasiantuntijana.
– Lapsena tulivat tutuiksi muutkin metsäalan tutkijat ja opettajat.
– Isäni lanseerasi myös metsien moninaiskäyttötermin, Mikola kertoo.
Mikola kertoo myös, että isänsä ja veljensä kanssa hänen tuli tehtyä metsätöitä vesurilla, pokasahalla ja kirveellä 1950 ja -60 lukujen vaihteesta alkaen. Veli teki myös työuransa metsäpuolella, jossa hän oli metsäpuiden taimijalostuksen asiantuntija.
Hän itse epäröi ensin, ostaisiko vielä eläkeiässä omaa metsää, mutta halusi tilan, josta voisi itse päättää. Hän ryhtyikin heti käytännön töihin, sillä ostetulla alueella odotti noin neljän hehtaarin avohakkuualue uudistamista.
– Merkkasin ensin taimet, jotka kasvoivat alueella luontaisesti, hän näyttää aukon reunalla.
Sinne johtaa polku, jota pitkin Mikola kuljetti itse 4 500 puun taimea kottikärryillä. Loppumatkan, pari metriä, hän kantoi taimilaatikot aukon reunalle. Melkein kaikki hän istutti itse.
– Lapset ovat auttaneet, hän selittää.
Muutakin hän on ehtinyt jo tehdä tilalla. Raivaussaha on tässä työssä ollut tarpeellinen hankinta.
Vaikka Mikola aikoo vaalia metsäänsä talousmetsänä, hän ei noudata yhden puulajin metsää. Niinpä hakkuuaukollekin on istutettu sekä kuusta että mäntyä.
– Toinen puulaji suojaa toista, hän selittää.
Tilakokonaisuuteen kuuluu myös 1950-luvulla palanut talo, josta muistuttavat kivijalka ja kellarin jäänne sekä vanhan pihapiirin kasvit. Kellaria on aiemmin käytetty peurajahdissa kyttäyspaikkana.
Nyttemmin kyttäystapaa ei alueella ole enää käytetty, mutta metsästykseen paikallinen seura on aluetta käyttänyt ja saa käyttää edelleen.
– Olin viime syksynä hirvikeitollakin, Mikola lisää.
Metsätila tarjoaa Mikolalle harrastuksena muutakin kuin metsänhoitoa. Hän tarkkailee luontoa ja pysäyttää jutuntekomatkalla jykevän haavan vierelle.
– Tuolla oli käpytikalla poikaset, hän näyttää koloa.
Poikaset ovat keskikesän taittuessa jo maailmalla.
Luontoarvoja metsästä löytyy noin puolen hehtaarin alueelta, jonka hän rauhoittaa metsänhoitotöiltä.
– Se on vanhinta metsää, mitä tältä alueelta löytää, hän sanoo.
Mikola on viihtynyt metsätilalla käydessään myös yön yli. Teltassa ja makuupussissa hän on yöpynyt jopa talvella, jolloin teltassa on ollut lämmönlähteenä kamiina.
