Mustikkasato on tällä hetkellä kukkeimmillaan. Asian ovat panneet merkille myös veljekset Joel ja Juuse Ritala, jotka ovat poimineet kuluvan kesän aikana jo noin 30 litran edestä marjoja.
Veljesten Rauli-isä sanoo, että marjastamisen perimmäinen tarkoitus on yhdessä oleminen.
– Pakkaamme eväät mukaan ja nautimme raikkaasta ulkoilmasta. Jos keli on helteinen, otamme hiukan rauhallisemmin, aikoinaan mummonsa kanssa mustikassa käynyt Rauli Ritala kertoo.
Pojat muistelevat, että tälle kesälle on toistaiseksi kertynyt neljä tai viisi marjastusreissua.
– Pari ämpärillistä on myyty ja ainakin toiset pari vielä kaupataan. Loput menevät omaan käyttöön, Rauli Ritala uskoo.
Ritalat käyvät mustikassa kotinsa lähimaastossa. Sijaintia he eivät halua tarkemmin paljastaa, silloinhan hyvät marjamaastot paljastuisivat muillekin.
– Olen itsekin ehtinyt kerätä jo noin 30 litraa tämän sesongin aikana, marjojen perkauksesta vastaava Rauli Ritala sanoo.
Vaikka Joel ja Juuse Ritala myöntävät, että toisinaan marjastaminen saattaa olla hieman tylsää, taustapiruna toimii oiva motivaattori. Mustikkamyynnistä saatavat tuotot menevät nimittäin uusien frisbeegolfvarusteiden hankitaan.
– Tarvitsemme uusia kiekkoja ja uuden bägin (laukun), veljekset kertovat.
Heillä on jo ennestään 20–25 frisbeegolfkiekkoa.
– Vanhasta bägistä loppuu tila kesken, Joel ja Juuse kertovat.
Rauli-isä osti jälkikasvulleen frisbeegolfkorin pari vuotta sitten. Innostus lajia kohtaan ei syttynyt heti, mutta sittemmin koukuttuminen on tapahtunut.
– Ensin katsotaan videoita, sitten puttaillaan omaan koriin ja myöhemmin siirrytään radalle, Rauli Ritala kertaa poikiensa päiväjärjestystä.
Joel ja Juuse kertovat frisbeegolfaavansa liki päivittäin.
– Pahkavuoren, Märyn ja Perniön radat ovat parhaita, he mainitsevat.
Myös isä myöntää olevansa innostunut lajista.
– En samoissa määrin kuin pojat, mutta nälkä kasvaa syödessä, hän naurahtaa.
– Lähden aina mukaan, kun se on mahdollista. Frisbeegolfaaminenkin on mukavaa yhdessä olemista ja luonnossa liikkumista.
Perheen marjastusreissut tuskin jäävät tältä kesältä vielä tähän.
– Olosuhteiden ja jaksamisen mukaan mennään. Pieni tauko on välillä paikallaan. Sesonki jatkunee ainakin elokuun lopulle saakka, Rauli Ritala uumoilee.
Hän lisää, ettei pakottaminen johda mustikkametsälläkään mihinkään.
– Tätä ei ole tarkoitus tehdä hampaat irvessä. Toisaalta kun työtä tekee itse, oppii arvostamaan siitä saatavaa palkkiota.
SalPassa jalkapalloa harrastavat pojat eivät odota vielä kouluun paluuta.
– Loma saisi jatkua pidempäänkin, he toteavat.
