Ronja Heikkiniemen unelmat lentopallokentällä ovat toteutuneet yksi kerrallaan, ensi kaudeksi Salon Viestin kasvatti suuntaa Geneveen – ”Ei me Valtteri Filppulan kanssa saman suuruusluokan palkkaa saada”

0
Näitä Ronja Heikkiniemen tuuletuksia nähtiin viime kevään finaalisarjassa, jossa LP Kangasala taipui Pölkky Kuusamolle niukasti voitoin 3-4. Kuva: Mestaruusliiga/Pertti Flinck

Ronja Heikkiniemellä oli pienenä tyttönä unelmia ja haaveita lentopalloon liittyen. Nyt, 23-vuotiaana, Heikkiniemen unelmat ovat käyneet toteen yksi kerrallaan.

– Ensimmäisenä unelmana oli päästä pelaamaan LP Viestiin, toisena päästä pelaamaan aikuisten arvokisoihin ja kolmantena päästä ulkomaille pelaamaan, Tampereella kesää viettävä Salon Viestin kasvatti luettelee.

Viimeinen unelma toteutuu ensi kaudella, kun viime kaudet LP Kangasalaa edustanut Heikkiniemi solmi sopimuksen Sveitsin liigassa pelaavan Geneve Volleyn kanssa. Edessä on uran ensimmäinen kausi kotimaan kenttien ulkopuolella.

– Vaikka unelma ulkomaista on ollut junnusta asti, vasta joitain vuosia sitten se on tosissaan konkretisoitunut, mitä kaikkea sinne pääsyy vaatii, mihin pitää satsata ja mistä pitää luopua, Heikkiniemi pohtii.

Heikkiniemi oli lentopallolahjakkuus parhaimmasta päästä. Nuori pelaaja teki debyyttinsä Mestaruusliigassa 4. tammikuuta 2014. Heikkiniemi oli täyttänyt vain kuukautta aiemmin 15 vuotta. Häntä seurattiin tarkkaan jo osittain siksi, että isä-Sami pelasi aikoinaan mittavan uran pääsarjatasolla.

Suomalainen lentopalloyhteisö piti oikeastaan vuorenvarmana, että yleispelaaja lähtee ennemmin tai myöhemmin myös ulkomaan kentille.

– Ei se aina ole omasta mielestäni tuntunut itsestään selvältä. Ihmiset ovat varmasti aikoinaan tarkoittaneet ja halunneet hyvää, mutta vauhti oli liian kovaa 17–18-vuotiaana. Nyt olen itse kuskin paikalla ja teen valinnat, Heikkiniemi luonnehtii.

Ronja Heikkiniemi sai LP Viestissä vastuuta nuorena myös eurocupien otteluissa. Tässä hän iskee bulgarialaista VC Maritza Plovdivia vastaan Mestarien liigan 2. kierroksen pelissä lokakuussa 2017. Kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen

Osittain Heikkiniemen lupaavaa uraa ovat jarruttaneet loukkaantumiset, joita on riittänyt varsinkin LP Viestistä lähdön jälkeen, mutta myös Salon vuosina.

– Loukkaantumiset ovat urheilijan ammatin haittapuolia. Tosi paljon niiden ehkäisemiseksi pystyy tekemään, ja onneksi olen saanut kuntoutettua vammoja, Heikkiniemi kertoo.

– Sellaista tilannetta ei välttämättä tule urheilijalle, että saa kaksi ehjää kautta alle. Joskus pitää myös uskaltaa tehdä lähtöpäätös ja luottaa omaan ammattitaitoon.

Geneveen, Sveitsin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Heikkiniemen vei moni eri syy. Muitakin vaihtoehtoja uudeksi seuraksi oli, mutta ”ei järjetöntä määrää”.

– Kokonaisuus vaikutti järkevältä. Agenttini sanoi, että asiat hoituvat, kaupunki kiinnostaa ja valmennus vaikutti ammattitaitoiselta. Keskustelin myös Jody Larssonin kanssa (pelikaveri LP Kangasalan ajoilta) ja kertoi seurasta paljon positiivista. Ylipäänsä on valtava etuoikeus päästä tuollaiseen kaupunkiin pelaamaan.

Geneve Volley sijoittui viime kaudella kahdeksanneksi, mutta Heikkiniemi ei kaihda haasteita, hän ennemmin janoaa niitä.

– Seurassa halutaan nostaa toiminnan tasoa kärjen tasolle. Näen sen mahdollisuutena enkä isona riskinä. Myös Kangasalle siirryin samoista syistä LP Viestin ja Hämeenlinnan jälkeen. LP Kangasala ei ollut satavarma menestyjä vielä silloin, vaan teki nousua terävimpään kärkeen.

Sveitsi tiedetään maana, jossa raha virtaa.

Ulottuvatko nämä frangit myös lentopalloilijalle?

– Valtteri Filppula (jääkiekkoilija) pelaa myös Genevessä, mutta ei me saman suuruusluokan palkkaa saada, Heikkiniemi nauraa.

– Ihan hyvän sopimuksen sain suomalaislentopalloilijana, mutta töihin on mentävä vielä peliuran jälkeenkin.

Heikkiniemi etenee lentopalloilijana kausi kerrallaan, mutta on avoin sille, että urasta ulkomailla tulisi pitempikin.

– Mitään viisivuotissuunnitelmaa en enää suostu tekemään, jo vuosikin on pitkä aika. Jos pelaaminen tuntuu vuoden päästä yhtä siistiltä kuin nyt, jatkan ulkomailla, jos vain saan mahdollisuuden.

Tulevaisuudessa paluuta LP Viestiin Heikkiniemi ei myöskään tyrmää, mutta tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen.

– Salo on itselle rakas kaupunki, se on myös suomalaisen naislentopallon perinteikäs paikka, hän painottaa.

Salon Viestin Ronja Heikkiniemi (vas.), Roosa Heikkiniemi ja Sonja Ahlqvist juhlivat railakkaasti B-tyttöjen Suomen mestaruuden varmistumista Salohallissa huhtikuussa 2014. Kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila

Ronja Heikkiniemi

Syntynyt 3.12.1998.
Pelipaikka: Yleispelaaja.
Pituus: 182 cm.
Kasvattajaseura: Salon Viesti.
228 liigaottelua. Debytoi liigassa 15-vuotiaana tammikuussa 2014 ottelussa HPK–LP Viesti.
Seurat: Mestaruusliigassa: 2014–2018 LP Viesti, 2018–2019 Hämeenlinna, 2019–2022 LP Kangasala. Siirtyy ensi kaudeksi Geneve Volleyhin Sveitsiin.
59 A-maaottelua. Oli Suomen EM-kisajoukkueessa 2021.
Parhaat saavutukset: 2 SM-kultaa, 3 SM-hopeaa, 4 Suomen cupin mestaruutta. Kauden naisläpimurtopelaaja 2017, liigan tähtiseitsikossa 2021.
Muuta: Isä-Sami pelasi lentopallon pääsarjassa 506 ottelua. Ronjan kaksi vuotta nuorempi Roosa-sisko jatkaa ensi kaudella LP Kangasalan paidassa.

Tämä kesä menee palautumiseen

Ronja Heikkiniemen nimeä ei ole löytynyt maajoukkueen listoilta tämän kesän aikana. Yleispelaaja jättää väliin myös elokuun EM-karsintapelit.

– On rankka kokonaisuus pelata ympäri vuoden lentopalloa. Lisäksi myös opiskelen, joten tarvitsin tähän kohtaan palautumismahdollisuuden, Heikkiniemi sanoo.

Heikkiniemi kuului viime syksynä Suomen EM-kisajoukkueeseen.

– Ryhmässä on ollut aina kiva olla mukana. Maajoukkueen ulkopuolelle jääminen oli tämän kesän päätös.

Heikkiniemi opiskelee matematiikkaa ja tilastotiedettä Tampereen yliopistossa.

– Opiskelu ei ole paikkaan sidottu, mutta ensi kaudella lentopalloon laitetaan enemmän paukkuja. Kandivaiheesta puuttuu yhden vuoden opinnot, mutta varmasti pari vuotta vielä menee ennen kuin ne paperit saan.

Heikkiniemi on kuulunut viime vuonna perustetun joukkuelajien pelaajayhdistyksen hallitukseen. Lentopallon edustajana siinä hänen lisäkseen on uransa viime kevääseen päättänyt Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu.

– Vahva halu on olla toiminnassa mukana jatkossakin. Uskon, että toiminta saadaan kunnolla käyntiin ja hommia aikaiseksi syksyllä, kun kaudet alkavat lentiksessä, koriksessa ja salibandyssa.