Perttelin Romsilassa kasvanut Marko Korpela, 23, laulaa tänä vuonna Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa. Hän on ikäänsä nähden poikkeuksellisessa asemassa.
– Useimmat matalaäänisimmät bassolaulajat ovat vähintään keski-ikäisiä, sillä ääni madaltuu ja syvenee iän myötä. Paras ikä bassolaulajalle onkin siinä 40–50-ikävuoden tienoilla.
Korpela aloittaa syksyllä opinnot Sibelius-Akatemian klassisen laulun linjalla. Keväällä hän valmistui Helsingin Konservatoriosta.
– Yritin jo lukion päätteeksi Sibelius-Akatemiaan, mutta jälkikäteen ajateltuna konservatorio tuli hyvään saumaan. Sain siellä kannustavaa opetusta Mika Nikanderilta, ja uravalintani vahvistui.
Korpela liittyi Leticia-poikakuoroon alakoulussa, mutta yläkoulussa kiinnostus laulamiseen syveni. Tuolloin päättyi 5-vuotiaana aloitettu haitarinsoitto.
– Haitarinsoitosta ei koskaan tullut minulle sellaista intoa kuin laulusta. En ole ikävöinyt sen soittamista.
Korpelan isoisä on harrastemuusikko, ja isä kuluttaa paljon musiikkia. Into tarttui lapsiinkin, sillä kolmihenkisen sisarusparven jäsenistä jokainen alkoi soittaa haitaria.
– Haitarinsoittoon löytyi silloin paljon opettajia Perttelin lähiseuduilta. Vanhemmat kuskasivat ja kannustivat harrastuksen jatkamiseen.
Korpela harrasti tuolloin Anna Schukovin opissa Salossa. Vaikka oopperalaulajalle ei auennut uraa haitaristina, hänen pikkusiskonsa päätyi opiskelemaan haitarinsoittoa Tampereen konservatoriolle.
Korpelan tutut suosittelivat, että hienoääninen nuori hakisi musiikkiopistoon.
– Siitä se oikeastaan lähti, ja lukioikäisenä päätin lopullisesti ammatillisen suuntautumiseni.
Korpelalla on muitakin lahjoja, jotka suuntautuvat esiintymislavoille. Hän tekee freelancerina ääni- ja valotöitä teatteriesityksiin, musiikkiyhtyeiden keikoille ja kirkkoihin.
– Punnitsin lukiossa, hakeudunko teknikoksi vai laulajaksi. Totesin, että teknikon hommia voi tehdä vanhempanakin, mutta laulajan ura on aloitettava nyt.
Klassisen laulun opiskelijat suuntautuvat oopperalauluun tai pianon säestämään lied-lauluun. Korpela nauttii enemmän oopperalaulusta.
– Viihdyn lavalla. Musiikin sisälle pääsee aivan eri tavalla, kun astuu roolihahmon kenkiin.
Korpela korostaakin tulkinnan osuutta laulajan työssä.
– Laulajan on tiedettävä, mistä hän laulaa. Siksi osa työajasta menee alkukielisten oopperateosten kääntämisessä.
Yhtenä ammatillisena kehityksen kohteena muusikko näkeekin kielten opiskelun.
– Suurin osa teoksista on saksan tai italian kielisiä. Myös kansainvälistä uraa ajatellen pitäisi opiskella fonetiikkaa ja ääntämistä.
Kansainvälinen sooloura on Korpelan suurin haave.
– Tahtoisin päästä laulamaan esimerkiksi Itävaltaan tai Amerikan Metropolitaniin. Paikalla ei ole niin väliä, kunhan pääsisin ulkomaille.
Suurkaupungit eivät kuitenkaan asuinpaikkoina ole Korpelan sydäntä lähinnä. Hän haikailee usein kotikonnuilleen Perttelin maaseudulle.
– Savonlinnassa ilahduttaa järvinäkymä parvekkeeltani, mutta etenkin Helsingissä iskee kova kaipuu maaseudulle.
Vaikkei Korpela ole enää kahteen vuoteen asunut Perttelissä, paikkakunnalla on keskeinen asema oopperalaulajan elämässä.
– Sanon aina mieluummin olevani kotoisin Perttelistä kuin Salosta. Olen nauttinut elämästäni keskellä maaseutua.
Laulaja on lippukunnanjohtaja Perttelin Piketeissä ja puheenjohtaja Salon partiolaisissa.
– Aloitin partion 7-vuotiaana, ja edelleen viihdyn luonnonläheisessä harrastuksessa.
Perttelistä löytyy myös työpaikka, jossa Korpela työskenteli vielä viime vuoden kesällä.
– Olin töissä Kurjen Mansikkatilalla 10 vuotta. Pääsin tekemään monipuolisesti töitä niin poimijana kuin työnjohdossakin.
Ensisijaisesti Korpela olisi halunnut työskennellä jo aiemmin muusikkona, mutta korona vei oman alan työmahdollisuudet kahtena viimeisenä vuotena.
– Siksikin olen todella kiitollinen, että saan työskennellä tänä kesänä oopperajuhlissa.
Marko Korpelan koulunkäynti alkoi Perttelin Inkereen koulusta, josta hän siirtyi Moision koulun viestintälinjalle. Sieltä matka vei Salon lukion musiikkipuolelle, Helsingin Konservatorioon ja ensi syksynä unelmapaikkaan Sibelius-Akatemian laulumusiikin linjalle.
Oopperalaulajan päivärytmi
Savonlinnan Oopperajuhlien kuoroon kuuluu 80 henkilöä. Esitykset alkavat kello 19, ja sitä ennen laulajat maskeerataan. Kuorolaulajan työpäivä jakaantuu aamuharjoituksiin ja iltaesityksiin.
– Meneehän tässä toki koko kesä, mutta onneksi meillä on koossa hyvänhenkinen porukka.
Päivästä riippuen laulajat harjoittelevat 3,5 tuntia kerrallaan. Rytmi eroaa merkittävästi soittajien treeneistä.
– Laulu on todella erilaista kuin vaikkapa pianon- tai viulunsoitto. Tuntikaupalla ei voi harjoitella.
Korpelan mukaan laulajalla tulisikin ihanteellisessa tapauksessa olla yksi kokonaan hiljainen päivä viikossa.
– Siihen en ole kuitenkaan pystynyt, enkä ehkä hirveästi yrittänytkään, hän naurahtaa.
Laulaja toivoo olevansa ensi vuonnakin mukana oopperajuhlilla.
– Kokeneiden laulajien keskellä on ollut todella opettavaista. Emme kilpaile keskenämme, vaan vedämme yhtä köyttä.
