Ryytimaan kitkennässä saa ajatella rauhassa kuin retriitissä

0
Kasvimaata kitkiessä saa mietiskellä rauhassa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kylvökset saivat keväällä etumatkaa, mutta nopeasti versovat rikkakasvit tavoittavat ne lopulta ja uhkaavat tukahduttaa heikompansa alleen. On pakko ruveta pitämään hyötykasvien puolta ja aloitettava kitkentä, vaikkei yhtään huvittaisi. Urakka näyttää jälleen loputtomalta, mutta ei sentään toivottomalta.

Tämänkin homman voi halutessaan ajatella ilon kautta. Syvä kyykkyasento, toistuva jaloilleen nousu sekä kaikenlainen taivuttelu ja kurkottelu ovat iän kankeuttamalle laiskurille vain hyväksi. Työn tuloksen näkee heti aloitettuaan, ja mikä oikeastaan parasta – kasvimaan kitkentä ei houkuttele sen paremmin yleisöä kuin apujoukkoakaan, siellä saa olla rauhassa kuin retriitissä. Varmuuden vuoksi kannattaa vielä unohtaa puhelin sisätiloihin.

Yksinkertainen hidas työ on hyvä tilaisuus kaikenlaiseen ajatteluun. Voi ratkoa arkisia pulmia, suunnitella tulevaa tai miettiä syntyjä syviä, esimerkiksi elämän ja kuoleman sattumanvaraisuutta, kun itsevaltaisesti, joskin rajatusti saa päättää eri kasvien oikeudesta elää.

Harventamisen tarve hoituu kätevästi kitkemisen rinnalla, ja siitä tulee helposti mieleen ahne voiton maksimointi – liikaa porukkaa tuottamaan tulosta, joka toiselle lähtöpassit vaan. Sattumaa ja hyvää sekä huonoa tuuria porkkanoiden elämässä, jonka tarkoitus on minun ruokapöytäni ja hyvinvointini.

Kasvirivistöjä peratessa voi myös mietiskellä monia sotia historiasta tähän päivään ja suoda ajatuksen rintamilla kaatuneille sekä henkiin jääneille. Kasvimaalla oivaltaa, kuinka sama ihmismaailman kaltainen kilpailu vallitsee sielläkin, reippaat ja vahvat menestyvät. Heikkojen ja viallisten taimien kanssa tulee tenkkapoo ja apu on rajallista. Kaikkea ei voi ihminen hallita, harhaluulostaan huolimatta.

Ajatusten virrassa ajelehtiessa työ edistyy aivan huomaamatta, ja kun se yhtäkkiä tulee valmiiksi, on saatu monta uutta ideaa, ratkaistu muutama arkinen asia sekä löydetty taas hetkeksi oma paikka maailman muurahaiskeossa. Mieli on seesteinen ja kevyt, lisäksi kroppa kiittää hyvästä pitkäkestoisesta jumpasta.

Puhdasta ja hyvältä näyttävää kasvitarhaa kannattaa heti katsella nautinnolla, sillä näkymä on varmuudella yhtä ohimenevä kuin vastasiivottu koti. Rikkaruohot versovat omaa tahtiaan yhä uudelleen, ja kitkemisen pakko tulee taas kuin siivouspäivä.

Kasvien varttumista seuratessa tuntee kiitollisuutta siitä, että omistaa palasen maata, jota voi käyttää hyödyksi ja omaksi ilokseen kuten sopivaksi katsoo. Oman syötävän kasvattaminen, kömpelö yrityskin, antaa ripauksen elämänhallinnan illuusiota tässä nykypäivän monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa.

Ryytimaan reunalla -sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.