Muistisairas nainen ehti harhailla Valhojalla Salossa puolitoista vuorokautta ennen kuin hänet löydettiin perjantaina aamulla. Kadonneen tytär on onnellinen, että hänen äitinsä löytyi elossa. Etsinnät tekivät häneen suuren vaikutuksen.
– Yhteisön tarjoama huolenpito saa minut sanattomaksi. Se on niin uskomatonta. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että ihmiset välittävät, Anna-Maria Änäkkälä sanoo.
Eilan katoaminen keskiviikkona illalla yllätti läheiset. Eila on ollut arka liikkumaan, eikä hän ollut poistunut kotipihalta mihinkään puoleen vuoteen. Läheiset uskoivat, ettei 74-vuotias Eila pystyisi kävelemään takapihalta metsään sataa metriä kauemmas ennen kuin hänen pitäisi jo levätä.
Huolestuneet omaiset etsivät Eilaa lähistöltä tuloksetta kaksi ja puoli tuntia. Sen jälkeen Anna-Maria Änäkkälä soitti hätäkeskukseen.
– Poliisi tuli tosi nopeasti ja aloitti etsinnän lähimetsikössä koirien kanssa.
Vielä ennen puoltayötä poliisi soitti Anne Liimataiselle, joka on Salon alueen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun johtaja ja päähälyttäjä. Liimatainen välitti hälytyksen seitsemälle salolaisyhdistykselle, joiden hälytysryhmät ovat valmiudessa maastoetsintöihin.
Ensimmäisenä yönä Eilaa etsi parikymmentä vapepalaista, mutta kaikkiaan heitä oli etsinnöissä mukana lopulta satakunta. Salon lisäksi vapaaehtoisia saapui paikalle ainakin Kaarinasta.
– Osa heistä veti todella pitkää päivää, Liimatainen kertoo.
Anna-Maria Änäkkälä kertoo samaan aikaan saaneensa lukuisia yhteydenottoja.
– Minulle tuli paljon kyselyjä, jossa ihmiset kysyivät, miten he voisivat olla avuksi ja mitä he voisivat tehdä. Se on kaunis ja hieno ajatus, mutta tällaisessa tilanteessa täytyy luottaa siihen, että ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset hoitavat asiaa.
Katoamisen jälkeen keskiviikkona tuli tärkeä havainto, joka auttoi ohjaamaan etsintöjä. Koiranulkoiluttaja oli nähnyt tuntomerkkeihin sopivan naisen kävelevän metsään Vanumammantieltä.
Etsinnät jatkuivat vielä koko torstain ja läpi perjantain vastaisen yön.
Avuksi lensi myös Rajavartiolaitoksen helikopteri, jonka yöllinen kiertely hämmensi osaa alueen asukkaista. Ilmassa kiersi myös kaksi moottorivarjoliitäjää.
Helpottava tieto tuli lopulta perjantaina aamulla. Sivullinen oli löytänyt Eilan makaamasta Kuuselankadun lähistöltä. Kadonnut oli löydettäessä paitsi lopen uupunut myös kuivunut oltuaan juomatta puolitoista vuorokautta.
– Äiti on nyt hyvässä hoidossa sairaalassa. Me emme saa koskaan tietää, mikä ajatus hänelle on tullut ja missä hän on kulkenut. Muistisairaus on sairaus, jota ei voi ennakoida, Anna-Maria Änäkkälä sanoo.
Läheiset ovat päässeet vierailemaan sairaalassa.
Anne Liimatainen tietää, että ihmisten kiinnostus kadonneiden etsintään kasvaa aina, kun todellisia tilanteita tulee. Vapepan hälytysryhmiin pääsee mukaan kuitenkin vasta, kun on saanut tarvittavan koulutuksen.
– Otamme mielellämme uusia vapaaehtoisia. Järjestämme uusille tulijoille alkusyksyllä kurssin, johon kuuluu myös kahdeksan tunnin maastoetsinnän peruskurssi, Liimatainen kertoo.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on yli viidenkymmenen järjestön verkosto, jonka hälytysryhmät auttavat viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa. Mukana on noin 11 000 vapaaehtoista yli tuhannessa hälytysryhmässä.
Vapepan toimintaa ohjaavat Suomen Punainen Risti, Suomen Meripelastusseura sekä Suomen Lentopelastusseura.
