Kun Ämyrin tanssilavaa rakennettiin vuonna 1952, saarnattiin läheisessä Somerniemen kirkossa synninpesän tulevan alueelle. Nuo puheet laantuivat pian, mutta suosittu lava on vetänyt tanssijoita 70 vuotta keskelle syvää maaseutua kaukaakin.
Perinteisellä kesälavalla katsotaan juhlavuonna luottavaisena myös tulevaisuuteen.
– Seuraavat 70 vuotta ovat tähtäimessä, tansseista kymmenen vuotta vastannut Marko Sirro huomauttaa.
Ämyrin lavan rakensi Somerniemen VPK, joka omistaa lavan edelleen. VPK on myös pyörittänyt lavan toimintaa itse katkeamatta alusta asti. Myös 53-vuotiaalla Sirrolla on pitkä kokemus lavasta.
– Tulin 18-vuotiaana tänne järjestysmieheksi.
Salolainen Anette Ojanen katselee ympärilleen Ämyrin terassilla.
– Tämä on niin minun kotilavani, hän toteaa hymyillen.
Somerniemellä syntynyt ja kasvanut Ojanen otti ensimmäiset tanssiaskeleensa lavalla 20 vuotta sitten yhdeksänvuotiaana.
– Somerniemellä oli lapsille ja nuorille oma tanssikurssi. Kävimme joukolla kokeilemassa innokkaasti opittuja askeleita oikealla lavalla. Tanssimme todella paljon, ja pojat hakivat rohkeasti meitä tyttöjä. Tuossa nurkassa me aina istuimme, Ojanen kertoo osoittaen lavan takanurkkaa.
Muutaman vuoden kuluttua Ojanen kävi Ämyrillä kavereidensa kanssa. Yhteyttä lavaan lähensi se, että hän kuului vuosia Somerniemen VPK:n nuoriso-osastoon ja oli mukana jonkin aikaa myös hälytysosastossa. Kesäisin hän oli lavalla pyörittämässä myös Somerniemen Veikkojen pelihallia, joka loppui muutama vuosi sitten.
Ämyrillä syttynyt tanssikipinä ei ole koskaan sammunut, vaan Anette Ojanen viihtyy lavoilla edelleen. Tanssin parista hän löysi myös avopuolisonsa Turo Rantasen. Pariskunnan tanssikipinästä kertoo paljon se, että Rantanen on Salon Seuratanssiklubin puheenjohtaja ja Ojanen sihteeri.
– Tapasimme tanssilavalla, reilut viisi vuotta yhdessä ollut pari kertoo.
”Kesälavojen Rolls-Royce”. Näin kuvaili suositun Taikakuu-yhtyeen rumpali Samuli Mäkelä Ämyriä bändin tämän kesän keikalla. Sanasta tulee mieleen perinteet, kauneus ja tyylikkyys.
Marko Sirro ja hänen Ämyrin ravintolasta vastaava puolisonsa Irina Ojala-Sirro korostavat, että nykyajan tanssilavalla paikkojen pitää olla tiptop. Korjauksia tehdään joka vuosi.
Ämyri oli alun perin pieni kahdeksankulmainen lava. Ensimmäinen laajennus tehtiin 1970-luvulla, seuraavaksi neliöitä lisättiin 1980- ja 90-luvuilla. Nyt lavalla on 600 neliötä tanssitilaa.
– Ämyrillä on hyvä tanssilattia, se on tärkeää, antaa Turo Rantanen kiitosta.
Tanssilattian jälkeen lavalla tuli terassien vuoro 2000-luvulla. Tällä hetkellä Ämyriltä löytyy noin sadan hengen terassi, lisäksi pihalle saa sata anniskelupaikkaa. Sisäravintolassa on 80 istumapaikkaa.
– Nykyajan lavan täytyy olla viihdekeskus. Keskikesäisin täällä käy on paljon väkeä, joka tulee viettämään tanssin ohessa kaunista kesäiltaa, Sirro toteaa.
”Tanssimisesta tulee niin hyvä fiilis, ja lavalla ihmiset ovat hyvällä tuulella. Tanssiessa unohtaa kaikki arjen murheet ja pääsee ihan omaan maailmaansa. Samalla tapaa uusia ihmisiä ja tulee uusia tuttuja.”
Terasseilta avautuu näkymä mäntymetsään ja Painio-järvelle.
– Ämyri on yksi kauneimpia ja tunnelmallisimpia lavoja, toteaa maisemaa ihaileva Anette Ojanen.
Samaa mieltä tuntuu olevan myös suuri yleisö, sillä Ämyri on ollut vuodesta toiseen kärkipäässä, kun tanssikansa on valinnut Suomen kauneinta tanssilavaa.
Salolaiselle Veera Kujalalle Ämyrin lava on tuttu useampaa kautta.
– Kuusjoella asuvat vanhempani ovat käyneet täällä paljon. Olin joskus lapsena heidän mukanaan. Nyt käyn myös itse täällä tanssimassa, 25-vuotias Kujala kertoo.
Kujalan opetti tanssimaan oma isä. Sen jälkeen hän on hakenut lisäoppia muun muassa Salon Seuratanssiklubin kursseilta. Tänä kesänä lavat veivät Kujalan lopullisesti mennessään.
– Käyn lavoilla jopa neljä kertaa viikossa. Ämyrin lisäksi käyn Someron Esakalliolla, Turun Uittamolla, Tuuloksen Kapakanmäellä ja Riihimäen Riutanharjulla.
Kujala valitsee lavan esiintyjän mukaan.
– Tällä hetkellä suurin suosikkini on Komiat. Esiintyjästä riippuu se, onko lavalla nuorempaa vai vanhempaa väkeä.
Kujala nauttii kesäisten lavojen tunnelmasta.
– Tanssimisesta tulee niin hyvä fiilis, ja lavalla ihmiset ovat hyvällä tuulella. Tanssiessa unohtaa kaikki arjen murheet ja pääsee ihan omaan maailmaansa. Samalla tapaa uusia ihmisiä ja tulee uusia tuttuja.
Rantala pitää Ämyrin miljööstä.
– Täällä hyvää on myös asvaltoitu piha. Kuivilla keleillä voi kävellä pihan poikki tanssikengillä.
Ämyrin tulevaisuus näyttää valoisalta. Normaalina kesänä lavalla käy noin 12 000 tanssijaa. Väkeä on riittänyt myös tänä kesänä koronan jälkimainingeissa. Aina ei ole mennyt yhtä hyvin, joten lavan vetäjiltä on tarvittu sisua, sinnikkyyttä ja uskoa.
Matti Kunnas tuli Ämyrin tanssien vetäjäksi vuonna 1968.
– Moni ihmetteli alussa, miten minä tuollaiseen hommaan ryhdyin. Ämyrin ja koko VPK:n tilanne oli todella heikko ja moni uskoi Ämyrin kaatuvan, Kunnas muistelee.
Vuonna 1968 tehtiin lavan kaikkien aikojen pohjanoteeraus, kun eräisiin tansseihin myytiin vain 38 lippua. Vuonna 1969 palokunnan tilintarkastajat nostivat esille lavan lopettamisen, koska toiminta oli kannattamatonta.
– Olette hulluja, sanoi joku, kun päätimme jatkaa tansseja. VPK:n rahatilanne oli sellainen, että minun piti välillä ottaa rahat ensin omasta pussistani, jotta sain lunastettua verolliset tanssiliput postista, Kunnas muistelee.
Ämyrin kohtalon hetkiä elettiin syksyllä 1970, jolloin vaihtoehtoina oli tanssien lopettaminen tai lavan laajentaminen. VPK:n hallitus valitsi laajennuksen.
– Se oli hyvä päätös. Vuonna 1971 tehdyn laajennuksen myötä aloitettiin säännölliset lauantaitanssit ja väki löysi jälleen Ämyrin, Kunnas toteaa.
Kunnas ehti järjestää oman Ämyri-uransa aikana noin 400 tanssit. Noiden vuosien tanssittajista hän nostaa esille suurimpana tähtenä Reijo Taipaleen.
”Ämyri on yksi kauneimpia ja tunnelmallisimpia lavoja.”
Ämyrin lavan pyörittämisestä vastaa noin 50 vapaaehtoista. Tuotto menee Somerniemen VPK:n hyväksi. Lavan tuotoilla palokunta on ostanut paloautoja ja muuta kalustoa.
Irina Ojala-Sirro kertoo, että Ämyrin taustaa arvostetaan.
– Eräs uusi kävijä totesi juuri ravintolassa käyttävänsä mielellään rahaa, koska tuotto menee hyvää tekevälle yhdistykselle.
Tanssilavojen kuolemasta puhuttiin takavuosina paljon ja varsinkin moni pienempi lava on joutunut laittamaan viime vuosikymmenien aikana lapun luukulle. Anette Ojanen, Turo Rantanen ja Veera Kujala uskovat siihen, että tanssilavakulttuuri elää jatkossakin.
– Uusia tanssijoita tulee aina mukaan ja myös nuoret käyvät lavoilla, he toteavat.
Avioeronsa jälkeen tanssin löytänyt Rantanen kehottaa varsinkin miehiä lavoille ja kursseille.
– Salonkin kursseilla on koko ajan kova pula miehistä, vaikka tanssi on luonteva tapa toisten ihmisten tapaamiseen.
Teppo Suni kuuluu Rantasen kaipaamiin miestanssijoihin. Perttelistä kotoisin oleva Suni löysi lavatanssit alta kaksikymppisenä.
– Setäni pakottivat minut mukaansa lavalle ja ajattelin, että plääh karseaa. Yllättäen pidin heti alusta saakka meiningistä, joten lähdin saman tien kursseille oppimaan tansseja, 27-vuotias Suni kertoo.
Suni kiertää lavoja esiintyjän mukaan ja myös Someron lavat Ämyri ja Esakallio ovat tulleet tutuiksi. Hän kannustaa muitakin rohkeasti lavalle.
– Tanssiminen on älyttömän kivaa ja samalla tapaa muita ihmisiä.
Ämyrin lava
- Ensimmäiset tanssit 22. kesäkuuta 1952.
- Omistaa Somerniemen vapaapalokunta.
- Tanssitilaa 600 neliötä, 100 terassipaikkaa ja 80 ravintolapaikkaa.
- Tanssit lauantaisin ja torstaisin, jolloin on naistentanssit.
- Rauli Badding Somerjoki teki ensimmäisen keikkansa Ämyrillä. Päivä oli 30. heinäkuuta 1965 ja bändi The Five Yes.
Myös Laurilan lavalla juhlavuosi
Marttilassa toimiva Laurilan lava täyttää Ämyrin tavoin tänä kesänä 70 vuotta. Vuonna 1952 valmistuneen lavan omistaa Laurilan pienviljelijäin osasto.
Tänä kesänä lavalla tanssitaan vakinaisesti lauantaisin.
– Osan tansseista järjestämme itse ja osasta vastaavat eläkeläisyhdistykset, Laurilan lavan lavatoimikunnan vetäjä Ilpo Aalto huomauttaa.
Aalto kertoo, että lavalla käy varttuneempaa väkeä.
– Keskimäärin tanssijoita on 260 neliön lattialla 220–250.
Takavuosina lavalla oli suosittuja sunnuntaitansseja. Tansseista vastasi tuolloin ohjelmatoimisto Auraviihde.
