Aamu on valjennut jo tunteja sitten, mutta Naarilan leirikeskuksessa ei näy ristin sielua. Sanontaa ei tosin tässä tapauksessa pidä ymmärtää kirjaimellisesti, sillä Naarilassa ei tällä hetkellä muita olekaan kuin ”ristin sieluja” – onhan siellä parhaillaan käynnissä kesän viides rippileiri.
Isoset odottelevat nurmikentän laidalla, että leiriläiset malttaisivat kerääntyä aamun aktivointihetkeä varten.
– Nyt koronan jälkeen huomaa, että monilla nuorilla on rytmi hukassa. Alkaa olla turnausväsymystä ilmassa, leirin kanttori Kaisa Suutela-Kuisma sanoo.
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, ja Suomen lippu liehuu salossa. Lopulta esiin kömpii reilun kolmenkymmenen nuoren joukko, joka alkaa valmistautua leikkimieliseen kisailuun.
Nuoret jaetaan kahteen joukkueeseen, ja kummankin joukkueen jäsenet asettuvat omiksi jonoikseen. Jonon ensimmäinen potkaisee pallon ilmaan ja lähtee juosten kiertämään omaa joukkuettaan. Toinen joukkue ottaa pallon kiinni ja vierittää sen jokaisen jäsenensä jalkojen välistä.
Kannustushuudot voimistuvat kierros kierrokselta, ja yhdeltä leiriläiseltä katkeaa kynsikin kesken mittelön.
– Tämä on sellainen ryhmä, joka lämpiää pienelle kilpailulle, Suutela-Kuisma virnistää.
Kahden koronakesän jälkeen leiritunnelma on vapautunut. Korona on kuitenkin jättänyt jälkeensä pieniä käynnistymisvaikeuksia.
– Isossa ryhmässä oleminen on hitaampaa, leirin nuorisotyönohjaaja Rami Laaksonen sanoo.
Suutela-Kuisman mukaan nuoret ovat kuitenkin aina nuoria.
– Samanlaista iloista meininkiä täällä on kuin aina ennenkin. Jeesus pysyy keskiössä, mutta opetusmetodit ovat vuosien saatossa muuttuneet osallistavammiksi. Esimerkiksi eilen näyttelimme paljon, Suutela-Kuisma kertoo.
Myös sosiaalinen media on tuonut mukanaan uusia ulottuvuuksia.
– Leirillämme on oma Instagram-tili, jota suurin osa leiriläisten vanhemmista seuraa. Niitä on nyt muutaman vuoden ajan ollut. Tämän ajan ilmiö, Suutela-Kuisma kertoo.
Yksi leiriläinen on jo joutunut lähtemään kotiin koronan takia, joten kenties Instagram-tilistä on iloa hänellekin.
Rippileirien rinnalla ovat viime vuosina yleistyneet Prometheus- eli protuleirit, jotka ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia. Jotkut nuoret osallistuvat sekä rippi- että Prometheus-leirille.
Osa Naarilan isosista ei ole koskaan kuullutkaan moisista. Eräs leiriläinen tosin oli saunassa pohtinut, saavatko protuleiriläisetkin konfirmaatiolahjaksi rahaa. Muut olivat sitä mieltä, että eivät. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ollut kenelläkään.
– Rippileiri on Salossa säilyttänyt asemansa. Yli 90 prosenttia nuorista käy edelleen riparin, vaikka valtakunnallisesti suosio onkin hieman laskenut. Täällä se on se juttu, Suutela-Kuisma toteaa.
Rippileirien sisältö on pysynyt jokseenkin muuttumattomana, mutta nuorten valveutuneisuuden myötä esimerkiksi luonnonsuojelu on noussut tärkeäksi teemaksi.
– Protu- ja rippileireillä käsitellään osin samoja aiheita. Riparilla puhutaan Jumalasta, etiikasta, perheestä, luomakunnan varjelemisesta ja kaikenlaisista eettisistä ja ajankohtaisista aiheista, Suutela-Kuisma sanoo.
Kaverukset Amelia Viljamaa ja Saga Valdemarsson pitivät rippileiriä päivänselvänä valintana.
– Totta kai, kun tulen kristitystä perheestä. Tiedän kyllä joitakin kavereita tai niiden kavereita, jotka ovat käyneet protun. Uskon, että sielläkin on hauska tunnelma ja samanlainen leirihenki. Sielläkin pohditaan elämää, Viljamaa sanoo.
Rippileiri on vastannut nuorten odotuksia, joista tärkeimpiin lukeutuivat uiminen ja uudet kaverit.
Aamuherätykset eivät ole olleet Viljamaan ja Valdemarssonin mieleen, mutta positiivisiakin yllätyksiä on tullut vastaan.
– Täällä on paljon rauhallisempia ihmisiä kuin odotin, Valdemarsson sanoo.
– Sain kuulla päivää ennen leirin alkua, että täällä on sup-lauta. Rakastan sup-lautoja! Viljamaa kertoo innoissaan.
Yksi kommellus on tosin ehtinyt jo käydä: toisen sup-laudan mela on mystisesti kadonnut.
– Pojat kuulemma hukuttivat sen! nuoret huudahtavat, mutta kertovat suppailun onnistuvat ilman melaakin.
Vesileikkien lisäksi parasta leirillä on ollut musisointi, eikä muistakaan leikeistä ole ollut pulaa. Nuoret kertovat esimerkiksi pelanneensa pesäpalloa pehmolelukäärmeellä.
Sekä Viljamaa että Valdemarsson suunnittelevat palaavansa Naarilaan ensi kesänä isosen roolissa.
17-vuotias Topias Gustafsson on jo toista kesää putkeen isosena Naarilassa.
– Halusin, että tulevaisuuden leirit olisivat mukavia ja leiriläisillä olisi täällä kivaa. Ja että joku olisi tekemässä siitä kivaa, Gustafsson perustelee päätöstään lähteä isoseksi.
Isoskoulutus piti sisällään muun muassa ensiaputaitojen harjoittelemista, hartausten pitämistä sekä viikonloppuleirejä, joissa totuteltiin leiriolosuhteisiin.
– Koulutus kesti puolitoista vuotta. Se on käsittääkseni yksi valtakunnallisesti pisimpiä koulutuksia.
Gustafssonin mukaan leiriläiset ovat mukavia ja ahkeria, mutta ehkä myös hieman levottomampia kuin viime kesänä.
– Parasta on se, kun pääsee viettämään aikaa nuorten kanssa. Ja tietenkin ruoka, Gustafsson naurahtaa.
Leiriä on jäljellä enää viikonlopun verran, ja maanantaina koko porukka suuntaa Uskelan kirkkoon konfirmaatioharjoitukseen. Runsaan puolen vuoden rippikoulu huipentuu heinäkuun viimeisenä sunnuntaina konfirmaatioon.
Ajan hengen mukaisesti konfirmaatiomessu striimataan, ja sitä voi seurata Salon seurakunnan YouTube-kanavalla.
Protuleiri ei ole rippileirin vastakohta
Prometheus leirin tuki ry:n puheenjohtaja Alma Koivisto muistuttaa, ettei protuleiri ole rippileirin vastakohta, vaan pikemminkin vastine sille. Noin joka kymmenes protuleirille osallistuva käy myös riparin.
– Kaikki ovat tervetulleita. Koska olemme uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia, kaikkia teemoja käsitellään neutraalista näkökulmasta. Valmiita vastauksia ei ole, vaan tärkeintä on keskustella ja päästä sitä kautta pohtimaan eri näkökulmia.
Protun arvoja ovat ilo ja hyvinvointi, yhdenvertaisuus, utelias pohdinta sekä vastuullisuus. Leireillä käsitellään nuorten elämässä ajankohtaisia teemoja, kuten maailmankatsomuksia, ihmissuhteita, seksuaalisuutta, päihteitä, identiteettiä, mediaa ja ympäristöä.
– Monille nuorille leiri on ensimmäinen paikka, jossa he pääsevät pohtimaan näitä asioita ääneen ja sellaisessa ilmapiirissä, jossa heidän ajatuksiaan pidetään arvossa. Voi olla hyvinkin vaikuttava kokemus tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi omana itsenään, Koivisto sanoo.
Protuleiristä puhutaan usein aikuistumisleirinä, mutta termi on Koivistonkin mielestä kieltämättä hieman harhaanjohtava.
– Eihän leiriltä aikuisena poistuta, mutta kyllä sen voi nähdä tietynlaisena astinlautana aikuistumisen prosessiin.
Protuleirien kysyntä on kasvanut, eivätkä kaikki halukkaat mahdu mukaan.
Leirien suosio näkyy etenkin siinä, että ne täyttyvät pikavauhtia. Tämän kesän kaikki suomenkieliset, 8. tai 9. luokan käyneille suunnatut leirit täyttyivät kolmessa päivässä ilmoittautumisen alkamisesta.
Protuleirit pyörivät pitkälti vapaaehtoisten voimin, sillä vain leirikokit ja muutama toimistotyöntekijä saavat palkkaa. Koronapandemia on verottanut vapaaehtoisia, ja etenkin aikuisia ohjaajia tarvittaisiin tällä hetkellä enemmän.
– Leireille on iso kysyntä, mutta tällä hetkellä suurin haaste on löytää aikuisia eli vähintään 20-vuotiaita vetäjiä. Nykymaailman tilanteessa ihmisiä on vaikea saada sitoutettua kesäleirien vetämiseen, vaikka kullakin ohjaajalla on yleensä vain yksi leiri kesässä, Koivisto sanoo.
Suuresta suosiosta huolimatta leirien tunnettuus on edelleen hyvin kaupunkikohtaista.
– Valitettavasti edelleen suurin osa leiriläisistä tulee etelän suurista kaupungeista. Mutta kyllä maallakin saattaa olla joku todella aktiivinen elämänkatsomustiedon opettaja, joka mainostaa leirejä, Koivisto sanoo.
Protuleirejä on järjestetty vuodesta 1989 alkaen. Vuodesta 2005 lähtien leirejä on ollut vuosittain noin 60–70 ja leiriläisiä noin 900–1000.
Varsinais-Suomen alueella on viime vuosina järjestetty lähes kolmasosa kaikista kesän protuleireistä. Tänä kesänä Sauvon Halslahdessa ja Turun Oriniemessä järjestetään yhteensä 13 leiriä.
Vaikka leirejä on Varsinais-Suomessa monta, alle kymmenes leiriläisistä tulee Varsinais-Suomesta ja vain muutama heistä on Salon seudulta.
