Yrjö Liipolan taidemuseossa Koskella on esillä retrospektiivinen läpileikkaus arvostetun ja poikkeuksellisen lahjakkaan taiteilijan teoksista jopa viiden vuosikymmenen ajalta. Koskella syntyneen, polioon sairastuneen, ja sittemmin suullaan maalanneen Anja Hämäläisen (os. Numminen) (1936–2020) muistonäyttely johdattaa kävijät luontomaisemien äärelle. Suomalainen luonto ja maisemat olivat taiteilijalle aina erityisen rakkaita.
– Ehkä se johtuu siitä, että olen maalaistyttö, kiteytti Hämäläinen Salon Seudun Sanomien haastattelussa (24.12.2012).
Samassa haastattelussa taitelija kertoi taiteellisen työn ytimen tiivistyvän Aaro Hellaakosken Maalari-runossa.
– Kokonaisen päivän elin maisemaa, janoavin silmin koskettelin puita, kukkulaa, illansuussa vasta kuvan tehden: koivunlehden, hän siteerasi.
– Taitelija maalaa paljon myös mielikuvissaan, suunnittelee ja katselee. Se mikä näkyy muille, on se pieni koivunlehti, analysoi Hämäläinen.
Muistonäyttelyssä on esillä yli kuusikymmentä öljy- ja akvarelliteosta, jotka ovat syntyneet taiteilijalta pensseli suussaan maalaten. Näin hän ei kuitenkaan elämäänsä suunnitellut.
Hämäläinen oli juuri täyttänyt 18 vuotta, ja opiskeli Salossa karjanhoitajaksi. Karjanhoitajaa hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä kohtalo päätti toisin. Vuonna 1954 Hämäläinen sairastui polioon ja halvaantui. Käsien toimintakyky ei koskaan palautunut, mutta jokin ammatti oli keksittävä. Käpylän kuntoutussairaalan lääkäri ehdotti maalausvälineisiin tarttumista, ja niinpä suulla maalaamisesta tuli vuosien saatossa Hämäläisen elämäntyö.
– Kun kerran kokeilin maalaamista, minusta tuntui, että minulle oli annettu lahja, jota minun tuli kehittää, totesi Hämäläinen taiteilijaesittelytekstissään.
Ajatus muistonäyttelyn järjestämisestä tuli Yrjö Liipolan taidemuseolta, sekä Hämäläisen sisarentyttäreltä, Satu Vuoriselta, joka yhdessä tätiensä ja serkkujensa kanssa suunnitteli näyttelyn ja keräsi aineiston yhteen.
– Täyttäessään 80 vuotta tätini järjesti juhlat, jossa esillä oli hänen taulujaan. Juhlien jälkeen tätini sanoi, että kaikki jotka haluavat, voivat valita itselleen muistoksi oman taulun. Nyt näitä tauluja on koottu yhteen, kertoo Vuorinen.
Hämäläisen töitä on nähty useissa eri näyttelyissä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja teoksia on julkaistu kaikissa maanosissa kalenterien ja korttien muodossa. Muistonäyttelyssä on myös esillä kalentereita, kortteja, sekä kansainvälisten näyttelyiden näyttelyluetteloita.
Erityisen tärkeää roolia Hämäläisen elämässä näytteli Kansainvälinen Suulla ja jalalla maalavien taiteilijoiden yhdistys (VDMFK), jonka stipendiaatiksi Hämäläinen pääsi 60-luvun puolivälissä. Vuonna 1981 hän sai yhdistyksen täysjäsenyyden, joka mahdollisti taiteilijalle taloudellisesti itsenäisen elämän. Suomessa yhdistyksen toiminnasta ja jakelusta vastaa SJK Kustannus Oy.
Vuorinen pääsi matkustamaan avustajan ja kummitytön roolissa tätinsä matkassa ympäri maailmaa yhdistyksen taitelijatapaamisiin, näyttelyihin ja kokouksiin.
– Tässä ovat näyttelyluettelot Sydneyn, Shanghain, Wienin, Lissabonin ja Barcelonan näyttelyistä. Vielä vuosi ennen tätini kuolemaa, 2019, lähdimme yhdessä viimeiselle ulkomaan näyttelylle Rio de Janeiroon, kertoo Vuorinen.
Hämäläisen oma tyyli ja laadukas jälki näkyvät teoksissa kautta linjan. Hänen alkutuotantona syntyneet, pikkutarkasti tehdyt herkät kukka- ja luontoaiheiset maalaukset eivät juuri eroa myöhemmin syntyneelle taiteelle.
– Taiteilijana tätini oli vaatimaton perfektionisti. Maalaaminen oli hidasta ja raskasta, erityisesti niska oli kovassa rasituksessa, mutta maalausten lopputulos hämmästyttävän tarkkaa, kertoo Vuorinen.
Hämäläinen hahmotteli teoksensa ensin lyijykynällä. Tekniikoissa hän suosi pääosin öljy- ja akvarellivärejä, mutta myös peitevärejä.
Näyttelyssä olevissa maalauksissa näkyvät taiteilijalle rakkaat kotimaisemat, kuten Satopään talvinen tie ja Kosken kellotapuli ja vanha vilja-aitta, mutta myös paloja Lapin luonnosta, jonne hän teki matkoja edesmenneen aviomiehensä Paavo Hämäläisen kanssa. 1980-luvun puolivälissä pariskunta muutti Koskelta Saloon. Paavo oli sotainvaliditeetistaan huolimatta myös taitelija ja valokuvaaja. Taitelijaparin elämästä tehty dokumenttielokuva Älä ole katkera elämälle voitti useita palkintoja maailmalla.
Muistonäyttelyssä tiivistyykin hyvin se, mitä Hämäläisen omaiset ovat halunneet näyttelystä nostaa esille.
– Tätini inspiroi meitä sitkeydellään. Hän ei ollut katkera elämälle. Päinvastoin, hän näki kaikessa kaunetta ja toi iloa ympärilleen, sanoo Vuorinen.
Anja Hämäläisen muistonäyttely Yrjö Liipolan taidemuseossa, (Museotie 1, Koski Tl), 7.8. saakka ti–la klo 10–16 ja su klo 12–17.
