Suunnistuksen MM-uudistuksessa mentiin ojasta allikkoon – mutta miksi Ruotsi on aina niin hyvä?

0
Ruotsi hallitsee suvereenisti suunnistusta. Kahden viikon takaisessa Mynämäen Lukkari-Jukolassa voiton vei kolmatta kertaa peräkkäin Stora Tuna. (Kuva: Lehtikuva/Roni Rekomaa)

Jyllannin niemimaalla sijaitsevan Vejlen kujat tarjosivat MM-sprinttiviikon parasta antia.

Henkilökohtaisen kilpailun tiukat reitinvalintatehtävät ja umpikujat saivat monet suosikit ahtaalle. Suomelle päätöskilpailu ei tarjonnut suurta menestystä, mutta kolmen naisen (Venla Harju, Inka Nurminen, Marika Teini) sijoittuminen 12 parhaan joukkoon on kevyt, mutta kunnioittava kumarrus uuden päävalmentajan Thierry Guergioun suuntaan. Miika Kirmulan 11. sija näyttää myös oikeaa suuntaa.

Henkilökohtaisen kilpailun miesten mitalikolmikko kuvaa hyvin sitä, mistä sprintissä on kysymys. Pronssia Belgian Yannick Michiels, jonka voima on juoksussa (5000 m/13.47), hopeaa Ruotsin Gustav Bergman, jota pidetään maailman taitavimpana suunnistajana ja kultaa Norjan Kasper Fosser, joka on sekä nopea että taitava. Naisten kilpailussa brittien panostus sprinttiosaamiseen palkittiin Megan CarterDavisin mestaruudella ja Alice Leaken pronssilla.

Kisojen mahtimaa kuitenkin oli Ruotsi, vaikka henkilökohtaisessa kilpailussa tulikin vain yksi hopea. Mestaruus viestissä ja kolme mitalia knock-outissa kertovat selvää kieltään joukkueen tasosta.

Mutta miksi Ruotsi on niin hyvä?

Yksi huomioitava asia on lajin arvostus. Suunnistusta lajina tuskin aliarvostetaan muuallakaan, mutta esimerkkinä mainittakoon, että Ruotsissa annettiin vuoden urheiluteosta myönnettävä Bragdguld-palkinto jo vuonna 1981 Annichen Kringstadille.

Tove Alexandersson sai sen 2019 voitettuaan kaiken Norjan MM-kisoissa. Länsinaapurissa siis ei tarvitse olla keihäänheittäjä tai hiihtäjä tullakseen huomioiduksi maan parhaana.

Rahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, menestyvä suunnistaja ei Ruotsissakaan rikastu. Huippu-urheilulle myönteinen ilmapiiri kuitenkin johtaa siihen, että heillä on huomattavasti Suomea enemmän hyviä kilpatason suunnistajia, joista jalostuu MM-mitalisteja.

Suomessa lukionuorista muutama kymmenen on valinnut opintojensa oheen mahdollisuuden panostaa suunnistukseen, Ruotsissa heitä on varovaisestikin arvioituna parisataa. Sieltä nousevat Jukola-voittajat ja MM-mitalistit.

Eniten keskustelua sosiaalisessa mediassa herätti knock-out, jolla monien mielestä ei ole juurikaan tekemistä suunnistuksen kanssa. Se, että tämä kilpailumuoto on MM-kisojen ohjelmassa, johtuu Kansainvälisen Suunnistusliiton (IOF) halusta eriyttää maasto- ja sprinttikilpailut eri vuosille ja näin säilyttää MM-kisat jokavuotisena. Kisojen arvokkuus taas vaatii vähintään kolme tapahtumaa ja näin knock-outista tuli MM-laji.

Tanskassa päädyttiin myös siihen, että knock-outin erävaiheessa ei ollut lainkaan hajontaa, vaan suunnistajat juoksivat jonossa ja loppukirissä ratkottiin sijoitukset.

Aiemmin hajonta on toteutettu niin, että kilpailijat saavat ennen lähtöä hetkeksi nähtäväkseen kolme ratavaihtoehtoa ja valitsevat niistä omansa. Saattaa olla, että tämä mahdollisuus jäi pois, jotta kilpailijat eivät näe rataa etukäteen. ”Ojasta allikkoon” -tilanne siis.

Hajonnan puuttumiseen otti kantaa myös Angelniemen Ankkurin Tuomo Mäkelä, joka on paitsi itse menestynyt sprintissä kansainväliselläkin tasolla, myös valmentanut Suomen sprinttimaajoukkuetta.

”Mäksä” kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka reitinvalintavaihtoehtoja oli tarjolla, hyvin harva tarttui niihin. ”Yleensä enemmän hävittävää kuin voitettavaa”, hän kiteytti Twitterissä.

Talven ja kevään kestäneen sprinttisatsauksen jälkeen niin Kirmula kuin muutkin Suomen joukkueen jäsenet kääntävät tähtäimet kohti elokuun maastomatkojen EM-kisoja Viron Rakveressa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sprintti-MM järjestettiin omillaan eli erossa maastomatkojen kisoista. Pesäeroa kannattaa miettiä vielä kertaalleen.

Joka toinen vuosi toteutettava tapahtuma, jossa ohjelmassa olisi kolme maastomatkaa (keski- ja pitkä matka sekä viesti) ja kaksi sprinttikilpailua, voisi olla toimiva paketti.

Tällaisella ratkaisulla otettaisiin kantaa myös ilmastokysymyksiin ja kustannuksiin – ei huono asia sekään.

 

Teksti: Seppo Väli-Klemelä.

Kirjoittaja on suunnistuksen monitoimimies