Kaksivuotias Kyösti Kinnunen sai kokea sunnuntaina ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa Kiikala-päivä.
Hänelle se merkitsi ainakin puujalkojen kokeilemista, mutta ehdottomaksi kohokohdaksi nousi silti traktori. Kun Kyösti kerran pääsi Matti Vainion omistaman vuoden 1956 Zetor 25A:n rattiin, hänen oli pakko päästä sinne kohta uudestaan.
– Hänet on suorastaan vaikea saada sieltä pois, nauroi äiti Elina Aarnio.
Kiikala-päivässä viihtyi myös koko muu perhe, joka oli lähtenyt reissuun kolmen sukupolven voimin. Kyöstin isovanhemmat, kaarinalaiset Leena ja Harri Aarnio, ovat Kiikalassa pitkän linjan mökkiläisiä. Leena Aarnion vanhemmat olivat Kiikalasta, ja Härjänvatsassa sijaitseva mökki on niitä peruja.
– Härjänvatsa on maailman paras uimapaikka. Olen käynyt siellä uimassa yli 50 vuotta, Leena Aarnio hymyilee.
– Olemme kaarinalaisia, mutta vapaa-aikaa vietämme Salon alueella. Täällä eivät tapahtumat lopu. Kesä on täydellinen, kun lomailee täällä. Yhtenä päivänä käymme Somerniemen torilla, yhtenä Salon iltatorilla ja melkein joka kesä olemme käyneet myös Kiikala-päivässä.
Salon seudulla perhettä kiehtovat myös hienot luontokohteet.
– Aina kun tulemme mökille, menen juoksemaan Hyyppäränharjulle, kertoo Heidi Aarnio.
Kiikala-päivä aloitti Salon Kesä yhdessä 2022 -tapahtumakiertueen. Kiertueen jokaisessa tapahtumassa ovat tänä vuonna mukana muun muassa sanataiteilijat Katihanna Heikkinen ja Satu Pasio, jotka tekevät tapahtumissa korvarunoja ja runomuotokuvia.
– Korvarunoissa pyrimme vangitsemaan paikallista tunnelmaa runoihin. Korvaruno syntyy ympäröivistä tilanteista, paikan ja tilan hengestä, Heikkinen kertoo.
Kylätapahtumien aikana syntyneitä paikallisrunoja julkaistaan tapahtumien jälkeen Sanojen Salo -Facebook-sivuilla. Siellä julkaistaan myös tapahtumakävijöistä tehtyjä runomuotokuvia, jos muotokuvan kohteet vain antavat julkaisemiseen luvan.
Kiikala-päivässä ensimmäiseksi runomuotokuvan kohteeksi lähti Kruusilassa asuva Olavi Jantunen. Satu Pasio kynäili hänestä runomuotokuvan, jonka Jantunen sai mukaansa.
– En ollut koskaan ennen kuullutkaan runomuotokuvasta. Lopputulos oli koskettava, sykähdyttävä suorastaan, Jantunen hämmästeli.
Muotokuvan ”mallina” hän sai käydä istumaan ja jutustella hieman sanataiteilijan kanssa. Muutaman minuutin kuluessa teos oli valmis.
– Hänestä oli helppo tehdä runomuotokuva. Hän oli rohkea ja avoin, varmasti oma itsensä, Satu Pasio kuvailee.
– Muotokuva on minun näköiseni. Ajattelin kehystää sen, ja antaa huomenna vaimolleni syntymäpäivälahjaksi, Jantunen paljastaa.
Kiikala-päivää vietettiin Kiikalan kotiseutumuseolla nyt kahden vuoden koronatauon jälkeen. Tapahtumaa koordinoivan Kiikala-Seuran puheenjohtaja Hannu Vuoristo oli iloisesti yllättynyt päivän kävijämäärästä.
– Väkeä on melkein yhtä paljon kuin ennen koronaa, varmasti noin 400–500 henkeä, hän arvioi.
Tunnelma tapahtumassa oli rento ja hyväntuulinen.
– Täällä on aina hyvä tunnelma. Ihmiset tulevat tänne tapaamaan tuttujaan, kun nykyään kyläily on harvinaisempaa. Täällä entiset ja nykyiset kiikalalaiset kohtaavat, Vuoristo kuvailee.
Kiikala-päivän ohjelmassa oli kirkonmenot, Salon Harmonikkakerhon senioriryhmän soittoa, Hassujen Haahkojen esitys, sirkusta, Ikivireät-kuoron laulua sekä Kiikalan kotiseutumuseon esittelyä.
Tänä vuonna museossa on perusnäyttelyn lisäksi Kiikala-Seuran toteuttama pienoisnäyttely, joka kertoo isojaon vaikutuksista Kiikalassa. Museo on avoinna elokuun loppuun saakka sunnuntaisin klo 12–15.
Puheenvuoro tapahtumassa oli itseoikeutetusti myös Kiikalan maskotilla Naurisäijällä. Naurisäijän valtakauden pituus on sama kuin presidentillä eli kuusi vuotta. Antti Virtanen saa käyttää Naurisäijän rohdinpukua Kiikala-päivässä vielä kahden vuoden ajan.
– Tässä ei kuitenkaan voi tulla toista kautta, kuten Niinistöllä tuli, hän virnistää.
Virtanen luonnehtii Naurisäijän roolia kylän vanhimman rooliksi, jossa tehtävänä on katsoa vähän perään, että kylä pysyy kurissa ja nuhteessa.
– Kyllä ihmiset ovat eläneet aika varovasti parin viime vuoden ajan, hän summaa.
Naurisäijä valittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1988, ja Virtanen on tittelin kuudes kantaja. Alun perin naurisäijä on ollut kiskolaisten kiikalalaisille antama pilkkanimi.
– 1860-luvun nälkävuosina Kisko oli edistyksellinen ja siellä viljeltiin jo perunaa, kun Kiikalassa touhuttiin vielä nauriiden kanssa. Kiskolaiset pilkkasivat kiikalalaisia naurisäijiksi. Eräänä kesänä halla vei Kiskossa perunan, mutta Kiikalassa saatiin nauriit kuoppaan ja syötävää talveksi. Kiskolaiset söivät henkensä pitimiksi koiran, ja kiikalalaiset taas pilkkasivat kiskolaisia koiransyöjiksi, Virtanen kertoo.
– Nauris oli Kiikalassa hengenpelastaja. Se oli kuvattuna myös Kiikalan kunnan vaakunassa, hän muistuttaa.
Kesä yhdessä -kiertue 2022
KYLÄTAPAHTUMIA YMPÄRI SALOA
- Kisko-päivä 9.7. klo 12–15, Kiskolan piha ja kirjasto
- Suomusjärvi-päivä 10.7. klo 11–14, kirjasto ja sen piha-alue
- Trömperi-päivä 10.7. klo 11–15, Trömperin kestikievari
- Särkisalo-päivä 23.7. klo 11–14, Meripirtti
- Yhdistysten iltatori 4.8. klo 16–21, Salon tori
- Laurin markkinat 6.8. klo 9–14 Perniö, markkinatori
- Kuusjoki-päivä 14.8. klo 12–15, kirkonmäki
- Pertunpäivä 21.8. klo 12–15, Inkereen koulu
- Muurlan Wanhanajan markkinat 27.8. klo 11–14, Muurlan Opiston piha
