Halikon liikuntahallin pihalla on niin kirkasta, että silmiä siristää.
Sisällä hallissa on niin pimeää, että olen kompastua ensimmäiseen rappuseen – hallin kaiuttimista soiva pianoteos peittää onneksi kolinan. Tankotanssin SM-kisojen finaalipäivä on juuri alkanut.
Keskisuuren rokkibändin vetävälle lavalle on pystytetty kaksi kromitolppaa.
Kuumuudesta ja kosteudesta johtuen tolpat on kuivattava jokaisen suorituksen jälkeen. Tehtävä ei ole helppo, sillä tanko on nelisen metriä pitkä. Siivousryhmä aloittaakin kuivauksen kiipeämällä tolppaa pitkin katon rajaan.
Lavan edessä parhailla paikoilla on rivi tuomareita, heidän takanaan on jostain syystä viiden metrin turvaväli ennen yleisöä, jota muuten on jo ennen yhtätoista saapunut paikalle toistasataa.
Yli 40-vuotiaiden naisten finaalin viimeinen osallistuja, jämsäläinen Tea Savio ottaa ylivoimaisen voiton.
– Kaikki lähti kaverin polttareista. Kokeilin siellä lajia ensimmäisen kerran, Savio kertoo yleisölle haastattelupisteellä.
Savio vastasi monen muun osallistujan tavoin esityksensä koreografiasta itse.
– Kun itse tekee, niin säästää, Savio linjasi.
2010-luvun trendilaji tankotanssi ei ole sataprosenttisesti naisten laji. SM-viikolla oli yksi miesosallistuja, 45-vuotias vaasalainen Sami Huhtakallio, joka on myös lajin maailmanmestari.
– En oikein ymmärrä, miksi lajissa ei ole enempää miehiä. Kyllähän tämä nyt voimalajina miehillekin sopisi. Eikä notkeudesta ole haittaa, Huhtakallio naurahti.
Somerolainen Adeliina Frankberg oli naisten finaalin viides. Voiton vei moninkertainen maailmanmestari Oona Kivelä.
”Glooria, glooria!”
Mustaoranssissa pelannut espoolainen krikettijoukkue Shaurya juhlii alanurmella Ten10 softball-kriketin Suomen mestaruutta ja hävinnyt joukkue, vantaalainen Arctic Wolves, poistuu nurmelta leuat rinnassa.
(Jos tarkkoja ollaan, Shauryan joukkue tuskin huusi ”glooria”, mutta siltä se nyt sattui kuulostamaan.)
Krikettiliiton puheenjohtaja Andrew Armitage piti Salon SM-viikkoa onnistuneena kokonaisuutena, vaikka Suomen parhaat pelaajat valmistautuivatkin samaan aikaan historialliseen MM-karsintaan.
– Pelin taso on sinänsä sekundäärinen asia. Tämä oli hieno tapahtuma. Pelaajat eivät varmasti ole tottuneet kameroihin kentän laidalla, jokainen pelaaja käy taatusti katsomassa pelin jälkilähetyksenä, Armitage naurahti.
Myös Urheilupuiston olosuhteet saivat kiitosta, vaikka nurmi on edelleen kaukana priimasta.
– Ensimmäistä kertaa lyöntipaikka oli luonnonnurmella. Siitä pitää antaa suuri kiitos Salon kaupungin kentänhoitajalle Gustafssonin Tapsalle , joka teki loistavaa työtä, Armitage lähetti terveisensä.
Siinä missä kriketti oli tapahtumien keskipisteessä Urheilupuistossa, tankotanssi oli yksi niistä SM-viikon harvoista lajeista, joka jäi sijainniltaan pahasti paitsioon. SM-viikon keskus Urheilupuisto on viiden kilometrin päässä Halikon liikuntahallista.
Mutta se mitä sijainnissa hävitään, se näkyvyydessä voitetaan: tankotanssin, kuten käytännössä jokaisen SM-viikon lajin, tärkein syy päästä osaksi monilajitapahtumaa oli ja on Ylen tarjoama ruutuaika.
Kun esittelimme Salkkarissa kaikki SM-viikon 28 lajia touko-kesäkuussa, lähes jokaisen lajin edustaja sanoi samaa: Yle on SM-viikon osallistumisen tärkein motivaattori. Se motivoi lajiliittoja ja ennen kaikkea puhtaasta rakkaudesta lajiin urheilevia amatöörejä, jotka saivat oman ikimuistoisen hetkensä valtakunnan verkossa.
Eikä näkyvyys rajoitu vain lineaariseen televisioon: Yle Areenan puolella lajilähetyksiä oli sunnuntai-iltana katsottu kymmeniätuhansia kertoja.
Olisi kuitenkin hupsua väittää, että muutaman tunnin ruutuaika pelastaisi yhtäkään pientä lajia tai tekisi ainoastakaan lajista valtakunnallista hittiä. SM-viikon pääideana onkin tuoda pikkulajeja ihmisten tietoisuuteen tai muistuttaa, että tällaisessakin lajissa Suomessa edelleen tai jo kilpaillaan.
Ylelle SM-viikko on taas kuin taivaanlahja, jolla se täyttää urheilun osalta lakisääteisen tehtävänsä. Yle-laissa sanotaan, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä” sekä ”ottaa ohjelmistossa huomioon tasa-arvonäkökohdat” ja vielä lisäksi ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön moninaisuutta”.
Salon SM-viikko nimenomaan tuotti, loi ja säilytti kotimaista moninaista urheilukulttuuria ja otti myös huomioon tasa-arvon.
Myös yhtälön kolmas osapuoli – Salon kaupunki – kuuluu SM-viikon voittajiin.
Suomen edelleen paras Urheilupuisto oli kuin tehty SM-viikkoa varten. Kokonaisuuden täydensivät Kavilannummen Moottorikeskus sekä lähialueiden paikallista pioneerityötä tekevät toimijat, kuten Sanna Järvelän SJ-talli valjakkoajossa tai maastojousiammuntarataa Perniössä pyörittävä Ascella, vaikka suorituspaikat olivatkin tankotanssin tavoin poissa ytimestä.
Olisi silti turhan romanttista väittää, että SM-viikko olisi näkynyt merkittävästi Salon katukuvassa. Kahden koronakesän jälkeen Suomi on täynnä erilaisia tapahtumia ja juhlia, eikä väkeä yksinkertaisesti riitä joka paikkaan.
Urheilupuistossa ja tekonurmen viereen pystytetyllä tapahtumatorilla olikin yllättävän hiljaista. Sunnuntain krikettifinaalissa oli enemmän pelaajia kuin katsojia, eikä viereisellä kentällä pelattu lippupallokaan tai tekonurmella käyty agilitykilpailu kerännyt kuin kourallisen kiinnostuneita.
Toki poikkeuksiakin oli: järjestäjiltä oli äärimmäisen fiksu teko sijoittaa avauspäivän leuanveto ja kahvakuula iltatoritorstaille. Myös muun muassa frisbeen pituusheitto ja padel vetivät hyvän määrän väkeä Urheilupuistoon.
Vaikka salolaiset eivät itse lähteneet liikkeelle, SM-viikko toi silti Salolle valtavasti positiivista julkisuutta. Varsinkin neljättä päivää Ylen lähetyksissä nähdyt ilmakuvat Urheilupuistosta, keskustasta ja Halikonlahdelta olivat parasta mahdollista kaupunkibrändityötä.
SM-viikko jätti väkisinkin myös ison kasan euroja paikkakunnalle – pitihän 3 500 urheilijan, satojen taustahenkilöiden tai Ylen massiivisen tapahtumatiimin syödä, juoda ja nukkua.
SM-viikko olikin viimevuotisen lentopallon Power Cupin ohella hyvä esimerkki siitä, että Salon kaupungin tulee aktiivisesti hakea tai tukea valtakunnallisia suurtapahtumia.
Urheilupuistossa on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia kuin päättävien elinten mielikuvituksessa ideoita.
