Suomen Kulttuurirahasto myönsi helmikuussa Saloon ja lähiseuduille yhteensä 163 000 euroa apurahoja kahdeksalle hakijalle.
Salolaisten apurahamyöntöjen kirjavuus on silmiinpistävää. Vaihtelevuus ei ilmene niinkään euromääristä, vaan aiheista. Geospatiaaliset visualistointitekniikat, taideteokset ja kansainväliset yritysjärjestelyt ovat vain esimerkkejä monenkirjavalta listalta.
– Kulttuurirahasto myöntää sekä tieteille että taiteille apurahoja. En usko, että läheskään kaikki tietävät asiasta, kertoo 26 000 euron avustuksen saanut salolainen Eila Kopra.
Kulttuurirahaston apurahat onkin jaettu laajasti eri tieteenaloille. Geospatiaalisista visualisointitekniikoista myös 26 000 euron apurahan saanut perniöläinen Meeli Roose uskoo oman tutkimuksensa poikkitieteellisyyden olleen yksi määräysperuste.
– Monialaisuuden hyödyt on tunnistettu. Saamme valtavasti irti, kun autamme toisia ymmärtämään omaa osaamisaluettamme ja tuomme erilaiset näkökulmat esiin, Roose toteaa.
Suurimman summan, 31 000 euroa, sai taiteilijakaksikko Jaakko Pesonen ja Aleksi Holkko.
Mediataiteilija, arkkitehti Pesosen mukaan myöntö ei ollut itsestäänselvyys.
– Vaikka Kulttuurirahastolla on tarkat kriteerit ja vuosittaiset teemat, tuurillakin on osuutensa lopputuloksiin. Valtavan hyviä hakijoita joudutaan hylkäämään, koska rahoitusta ei ole riittävästi.
Pesosen ja Holkon yhteistyö on kuitenkin Pesosen mielestä ollut poikkeuksellisen hedelmällistä. Holkko on näyttelijä, jonka kanssa Pesonen on tehnyt erilaisia taideprojekteja. Nyt fokuksessa on videosarjan tekeminen.
– Työstämme videoteosta tositapahtumiin perustuvista itseaiheutettuista kuolemista. Teoksessa käsitellään kolmen homomiehen eri aikakausina tapahtuneita kuolemia suoraan ja häpeilemättä.
Kaksikon apuraha kustantaa Pesosen työskentelystä kahdeksan kuukautta kokoaikaista työtä ja Holkon työstä kuusi kuukautta. He työskentelevät sekä yksin että yhdessä.
– Konsepti, käsikirjoitus ja kuvaukset tehdään yhdessä, jälkituotannon hoidan enimmäkseen itse.
Koneen Säätiö rahoitti aiemmin Pesosen ja Holkon kokeellista teosta ”Homo Homo Sapiens”, joka oli osana Helsingin Juhlaviikonloppua 2020. Työryhmässä oli mukana filosofi Kai Alhanen ja taidehistorioitsija Donna Roberts.
Pesonen ei tiedä vielä, missä parhaillaan rakentuvan videosarjan lopulta voi nähdä. Hiljattain salolaistuneella mediataiteilijalla on kuitenkin toive sijainnista.
– Tahtoisin päästä esittämään sitä jossakin Salon seudulla.
Maantieteilijä Meeli Roosen ja kauppatieteilijä Eila Kopran avustusrahat riittävät vuoden kokoaikaiseen työskentelyyn.
Roosen mukaan summalla ei silti eletä hulppeasti. Hän tiesi tohtoriopinnot aloittaessaan, etteivät apurahat riitä ylläpitämään totuttua elintasoa. Opinto-oikeutta hakiessaan hän laati rahoitussuunnitelman, jossa tulovaihtoehtona oli henkilökohtainen apuraha.
– Tiesin tulotason laskemisesta palkkatuloihin verrattuna. Onneksi tämä on kuitenkin väliaikaista, ja pääomaa kertyy osaamisen ja ammattitaidon kehittymiseen.
Roose työstää kielitieteilijöiden, arkeologien, biologien ja geneetikkojen kanssa yhdessä paikkatietojärjestelmää, tarkemmin geospatiaalisia visualisointitekniikoita interaktiivisen URHIA (Uralic Historical Atlas) kartta-alustan muodossa.
– Geospatiaalinen tarkoittaa tiivistetysti mitä tahansa kohdetta, jonka voi merkitä kartalle. Piste on sidottu sijaintiin ja sitä kautta suhteessa ympäröivään maailmaan.
Turun Yliopiston monitieteinen BEDLAN työryhmä tarkastelee uralilaisten kielten puhuma-alueiden kontakteja ja yhteyttä luonnon- ja kulttuuriympäristöön sekä liikkumisen muutoksiin. He hyödyntävät paikkatietoaineistoja muinaisesta DNA:sta, arkeologisista löydöistä ja ympäristöstä.
– Ympäristötiedot liittyvät ihmisten asutuksen sopivuuteen, kuten esimerkiksi ilmastoon ja maiseman ominaisuuksiin. Ne tarkoittavat lämpötiloja, vesistön läheisyyttä ja vuoristoja.
Roosen mukaan apurahahakemuksen tekeminen oli kahden viikon kokoaikaisen työn takana.
Pahimmassa tapauksessa hakijan työ valuu hukkaan, eikä apurahaa tulekaan.
– Tutkijoilla on kalentereissaan koko ajan uusia apurahahakemuksia ja niiden aikatauluja. Rahojen hakeminen on merkittävä projekti, jota mietitään yhteistyössä oman väitöskirjaohjaajan kanssa.
Kauppatieteilijä Eila Kopralle apurahamyöntö oli helpotus. Perhearjen pyörittäminen onnistuu helpommin, kun pystyy ajoittamaan työskentelyään vapaasti.
– Teen usein väitöskirjaani esimerkiksi aamulla muutaman tunnin. Sitten leikin lapseni kanssa pari tuntia, ja jatkan taas työskentelyä.
Kopra tutkii kansainvälisiä yritysjärjestelyitä lainsäädännön murrosvaiheessa. Hänellä on aiheesta käytännön kokemusta.
– Työskentelin pitkään Yhdysvalloissa henkilöstöjohtajana. Kun kuulin Suomen osakeyhtiölain muutoksesta, tartuin aiheeseen heti.
Osakeyhtiölain muutoksen tavoitteena on panna täytäntöön EU-direktiivi, joka koskee rajat ylittäviä yritysjärjestelyitä.
– Uskon, että lakimuutoksilla tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksiin, kilpailukykyyn ja kansainvälistymiseen.
Hän toivoo tutkimusaiheensa hyödyttävän kaikkia suomalaisia yrityksiä.
– Tartuin osakeyhtiölain muutokseen taloudellisessakin mielessä. Toivon, että tätä voitaisiin soveltaa laajemminkin.
Salon seudulle tulleet apurahat jakautuivat melko tasaisesti sekä taiteen että tieteen edistäjille.
Suomusjärvellä asuva kuvanveistäjä Annu Mikkilä sai apurahan puolen vuoden kokoaikaiseen työskentelyyn, yhteensä 13 000 euroa.
– Työskentelyn lisäksi rahojen pitäisi riittää materiaalihankintoihinkin.
Kuvataiteilijaksi sekä metalliartesaaniksi kouluttautunut Mikkilä tekee metalli- ja keramiikkateoksia. Tällä hetkellä hän työstää veistoksien lisäksi videoteosta, joka on Mikkilälle uusi aluevaltaus.
– Olen kirjoittanut pieniä runomaisia tekstejä, joita käytän teosten pohjana.
Ajatus videoiden tekemiseen lähti liikkeelle Mikkilän sairastumisesta. Hänelle diagnosoitiin vuosi sitten POTS, joka aiheuttaa muun muassa väsymystä, huimausta ja sydämentykytyksiä.
– Perinteisen veistotaiteen tekeminen on minulle raskasta, joten videon tekeminen ja tietokoneella työskentely on tälle hyvä vastapaino.
Mikkilä tutkii luonnon vaikutusta paranemiseen ja vaikean elämänvaiheen hyväksymiseen.
Kulttuurirahaston myönnytys on suurin yksittäinen apuraha, jonka Mikkilä on tähän mennessä saanut.
– Se mahdollistaa kokopäiväisen työskentelyni. Olen siitä todella kiitollinen.
Kulttuurirahaston apurahan saajat raportoivat vuoden kuluttua projektista, millä tavoin rahat käytettiin. Kokonaistuki kulttuurille on Suomen Kulttuurirahaston toimintavuoden aikana noin 60 miljoonaa euroa.
