Yleinen urheilemisen taso on 20 viimeisen vuoden aikana epäilemättä noussut monessa lajissa. Urheilumuotojen evoluutio ja esimerkiksi teknologia kehittyvät koko ajan, eikä käytettävissä oleva rahakaan ole useassa tapauksessa ongelma.
Kun mennään senteillä ja sekunneilla mitattavissa oleviin asioihin ja pilkotaan ne vielä pienempään osiin, voidaan löytää esimerkkejä jopa tason laskemisesta. Näin on tapahtunut eurooppalaisessa yleisurheilussa kenttälajien osalta.
EM-kilpailut järjestettiin viimeksi Münchenissä vuonna 2002. Kisojen tulostason vertaaminen keskenään ei tuo parasta mahdollista lopputulosta, kun tulokset esimerkiksi ja etenkin kestävyysjuoksuissa luonnollisesti vaihtelevat jo erilaisten taktiikkojen vuoksi. Lisäksi edellisistä kisoista eivät puuttuneet venäläiset ja valkovenäläiset, nyt puuttuivat.
Parempaa vertailua saa, kun vertaa vuosien 2002 ja 2022 yleistä tulossatoa toisiinsa. Venäläisillä ja valkovenäläisillä on tilastotuloksia tältäkin vuodelta. Toki meneillään olevaa ulkoratakautta on vielä jonkin verran jäljellä, mutta tilastoihin ei ole luvassa enää juurikaan muutoksia.
Trendi on täysin selvä. Kun katsoo kunkin yleisurheilulajin Euroopan tilastoja, on kymmenennellä sijalla olevan kauden paras tulos kenttälajeissa vuonna 2022 lähes järjestään huonompi kuin vuonna 2002.
Yhteensä kuudestatoista miesten ja naisten kenttälajista vain viidessä on tänä vuonna ollut parempi kymmenennen urheilijan tilastonoteeraus. Näistä viidestäkin kaksi ovat naisten seiväshyppy ja moukarinheitto, jotka olivat vielä 20 vuotta sitten aivan lapsenkengissä.
Syitä tulostason laskuun voi miettiä monelta kantilta. Kenttälajit eivät lukeudu millään muotoa yleisurheilun mediaseksikkäimpiin vaihtoehtoihin. Itä-Euroopan dopingtapauksia tuli tuolloin 20 vuotta sitten julki varsin paljon esimerkiksi ja etenkin miesten moukarinheitossa.
Ovat tilanteeseen johtaneet syyt mitä tahansa, on tätäkin puolta syytä korostaa. Kuudestatoista lajinsa kausitilastossa 19 parhaan joukossa olevasta suomalaisesta 15 on kenttälajien urheilijoita ja Saga Vanninenkin seitsenottelija, jonka kokonaisuudesta neljä seitsemäsosaa tapahtuu juoksuradan ulkopuolella.
Onhan se omalla tavallaan kunnioitettavaa, että täältä pyritään nousemaan lähemmäs kansainvälistä tasoa esimerkiksi 400 metrin juoksussa. Silti näyttää päivänselvältä, että Suomen kannattaa edelleen panostaa kenttälajeihin.
Juoksuissa on nimittäin jopa Euroopan tasolla menty eteenpäin. Kaikissa kymmenessä miesten juoksulajissa tilastot näyttävät paremmilta nyt kuin vuonna 2002. Myös naisissa kehitys on ollut lähes yhtä vastaansanomaton, kun kahdeksassa kymmenestä tilastotulos on 20 vuoden takaista edellä.
