Kiikalasta kohti korkeuksia – katso kuvat ja videot harrastelentokoneen kyydistä

0

Se alkoi simulaattorista.

Miika Asunta oli lomautettuna töistä neljä kuukautta vuonna 2007. Aktiivisen persoonan piti keksiä itselleen uusi harrastus, jottei aika kävisi pitkäksi.

– ­­Minulla oli kotona tietokonesimulaattori, jolla pääsin kokeilemaan virtuaalisesti lentämistä. Jokin siinä iski.

Pian Asunta kuuli, että Malmin Ilmailukerholla oli oma simulaattori. Aidon Cessna 152-koneen runko ja kolme isoa monitoria. Hän päätti mennä kokeilemaan.

– ­Ilmailukerhon kaveri löi minulle lentäjän tarkistuslistan käteen ja sanoi että näin se oikeakin lentäminen käy, alat vain tehdä. Olin myyty.

Miika Asunnan lentohaalareissa on Malmin Ilmailukerhon tunnus. Hän toivoo pääsevänsä vielä takaisin Malmille, vaikka Kiikalan lentokenttä onkin harrastukseen sopiva. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Asunta kävi kysäisemässä lennonopettajalta, miten lentäjäkoulutukseen pääsisi mukaan. Hän aloitti luokkahuonemuotoisella kurssilla.

– Koko seuraava talvi kului teoria- ja lentotuntien parissa.

Juhannuksena 2008 Asunnalla oli lupakirja taskussaan. Vuoden 2009 talvena hän suoritti yölentokelpuutuksen.

Ennen lentoon lähtöä kirjataan tarkasti nousu- ja laskeutumisajat paperille. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Pienlentokoneen puikkoihin pääsee kahta reittiä.

Ensimmäinen mahdollinen lupakirja on nimeltään LAPL(A), joka tarkoittaa keveiden lento-alusten lupakirjaa. Toinen vaihtoehto on PPL(A), joka on yksityislentäjän perinteinen lupakirja.

Asunta hankki itselleen PPL(A)-lupakirjan, kuten Malmin Ilmailukerhon toinenkin jäsen, Esko Tirronen.

Lentokoneiden huolto on tarkkaan valvottua. Esko Tirronen pyyhkii vesipisaroita pois tuulilasista ennen lähtöä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Tirronen kiinnostui lentokoneista jo lapsena.

– ­Asuimme Malmin lentokentän lähellä. Katselin aina kiinnostuneena kentältä nousevia koneita.

Tirronen harrasti lennokkeja ja haki armeijaikäisenä ilmavoimiin lentäjäksi. Kun pääsy ei auennut, opiskelu ja perheen perustaminen veivät pitkäksi aikaa ajatukset pois lentämisestä.

– Syksyllä 2005 keskustelimme aiheesta vaimoni kanssa. Hänen mielestään minun piti toimia, jos vielä halusin harrastaa.

Ennen lähtöä tarkistetaan, että kaikki on kunnossa. Esko Tirronen tutkii laskusiivekkeitä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Palo lentämiseen oli tallella, ja Tirronen hakeutui Patrian lentokouluun heti seuraavana vuonna 2006. Hän sai PPL(A)-lupakirjan taskuunsa sadan teoria- ja 45 lentotunnin jälkeen. Sitä seurasi yölentokelpuutuksen hankinta.

Sittemmin hankintalistalle nousi mittarilentokelpuutus, jota kumpikaan lentäjäkaksikosta ei ole kuitenkaan suorittanut. Mittarilentokelpuutus tarkoittaa lentämistä pelkästään lentokoneen mittareiden avulla, jolloin lentäjä ohjaa vailla ulkoisia näköhavaintoja.

Käytännössä mittarilentokelpuutuksella voi lentää vaikeammissa sääolosuhteissa ja pilvien seassa. Sekä Tirronen että Asunta totesivat lopulta, ettei mittarilentokelpuutusta tulisi juurikaan hyödynnettyä.

– Meillä ei ole konevalikoimaa huonoihin keleihin. Yksimoottorisilla koneilla ei voi lentää jäätäviin olosuhteisiin, eli tosiasiallisten lentopäivien lisääntyminen olisi varmaankin olematonta, Asunta pohtii.

Jokainen laskeutuminen on lentäjien mukaan erilainen. Kuva: SSS/Santeri Iltanen
Ennen laskeutumista kannattaa tarkistaa, onko kiitotie vapaa. Tarkistus tehdään lentämällä kentän ympäri. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Samaisesta syystä Tirronen jätti kelpuutuksen kesken teoriatuntien jälkeen.

Mittarilentokelpuutuksen hankkiminen on myös huomattava kustannuserä.

– ­Laskin, että yli 20 000 euron kelpuutuksen suorittamisen sijaan voisin käyttää varoja ennemmin tavanomaiseen lentämiseen.

Miika Asunta tutkii tarkkaan ilmailusäätä ennen lentoon lähtöä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen
Lentokoneen mittarivarustukseen kuuluu esimerkiksi korkeusmittari, nopeusmittari ja magneettikompassi. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Lentämiseen liittyykin yksi oletus. Lentäminen on kallista.

– Lupakirjat maksavat eniten. Kevytlentolupakirja on edullisin, ja se lähtee 15 000 eurosta, Asunta valottaa.

Yksityislentäjän lupakirja on monikäyttöisempi kuin keveiden lentoalusten lupakirja, ja sen hinta alkaa 20 000 eurosta.

– Lupakirjan saamisen jälkeen harrastuskustannukset riippuvat harrastuksen intensiteetistä. Itselläni menee reilut 2000 euroa vuodessa. Sillä rahalla pääsen kauden aikana lentämään pari kertaa kuukaudessa, Asunta kertoo.

Pienkoneen tuntivuokra lähtee 150 eurosta. Lisäksi lentäjä maksaa ilmailukerhon jäsenyyden, mikäli oma lentokone ei ole hankintalistalla.

Kaksipaikkaista Diamond DV20-konetta tankataan autobensiinillä. Se kuluttaa polttoainetta noin 15 litraa tunnissa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Oman lentokoneen ostaminen ei ole Asunnalle tai Tirroselle vaihtoehto.

– Tämä on kustannussyistä itselle ainoa tapa harrastaa. On myös mukavaa, kun ei ole koneen omistamisen huolia, Asunta sanoo.

Malmin Ilmailukerho omistaa tällä hetkellä kaksi lentokonetta. Koneet ovat nelipaikkainen Diamond DA40 NG ja kaksipaikkainen Diamond DV20. Kaksipaikkaisella Diamond DV20 -koneella lennetään paljon koululentoja. Kerholla on neljä opettajaa, joilla kaikilla on ammattilentäjän tausta.

Kaksipaikkainen Diamond DV20 on optimikone koululennoille. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Asunta on ollut keväästä saakka muiden Malmin Ilmailukerholaisten tavoin evakossa Kiikalan lentopaikalla. Muutto johtuu Helsingin Malmin lentokentän lakkauttamisesta.

Kerholaiset ovat kuitenkin mieltyneet Kiikalan kenttään.

– Täällä on kaikin puolin erinomaiset puitteet lentoharrastukselle. Harmillisesti vain sijainti on kaukana, Tirronen toteaa.

Kiikalan lentopaikkaa ylläpitää Kiikala-säätiö. Kiitotie päällystettiin ja levennettiin kaksi vuotta sitten. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Espoolaisen Tirrosen ajomatkaan Kiikalaan kuluu lähes puolitoista tuntia. Se on vähentänyt koneen puikoissa vietettyä aikaa.

– Malmilla saattoi lähteä ex tempore -lennolle, jos ulkona oli kaunis ilta. Nyt sellaisia reissuja ei oikein pysty tekemään, kun matkustus paikan päälle vaatii enemmän suunnittelua.

Tirronen ja Asunta käyvät noin kerran viikossa Kiikalan lentokentällä. Asunnan harrastusta helpottaa muusikon työaikojen joustavuus.

– Käyn arkisin päiväsaikaan. Etenkin syksyllä harrastustunnit jäisivät muuten aika pienelle määrälle, sillä täällä ei ole kiitotievalaistusta.

98-polttoaineen tankkausmahdollisuus pumpusta on yksi Kiikalan lentopaikan eduista. Kuva: SSS/Santeri Iltanen
Kiikalan lentopaikalla on kaksi hämmästyttävän tasaista kiitotietä. Kuvassa 500 metriä pitkä sivukiitotie. Pääkiitotie on 930 metriä pitkä. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Asunnan mukaan lentokausi alkaa huhtikuussa ja jatkuu parhaimmillaan lokakuun puoleenväliin saakka.

Kiikalan lentokentän lähiympäristö on valvomatonta ilmatilaa. Siellä voi lentää ilman lentosuunnitelmaa.

– Usein harrastuspäivinä lennämme lähiseutujen lentokentille. Silloin tarvitaan ennakkolupa ja suunnitelma, kertoo Tirronen.

Valvottuun ilmatilaan lennettäessä tarvitaan lentosuunnitelma. Kiikalan sijainti lähellä Turkua mahdollistaa harjoittelun isommalla lentoasemalla ja toiminnan lennonjohdon kanssa.

Esko Tirronen ja Miika Asunta pohtivat vielä mittarilentokelpuutuksen suorittamista. Tuolloin voisi lentää vaikeissa sääolosuhteissa ja pilvien seassa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Toisinaan Malmin Ilmailukerho tekee retkiä ulkomaillekin.

– Yksityislentämisen etu on ehdottomasti siinä, että vaikeakulkuisempiin paikkoihin pääsee nopeasti ja kätevästi lentämällä. Saarenmaalla olimme perillä koneella reilussa tunnissa, Asunta kertoo.

Hienoimmaksi lentokokemuksekseen hän mainitsee ilmailureissun Venetsiaan ja laskeutumisen Lidon nurmikentälle.

Arkipäiväiset sääilmiöt saavat ilmassa uuden merkityksen. Lennon aikana Salo oli peittynyt sadepilven alle. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Harrastelentämiseen liittyy kustannuspuolen lisäksi riskejä. Niitä voidaan kuitenkin ennakoida hyvällä koulutuksella ja seurannalla. Asunnan ja Tirrosen mukaan valvonta toteutuu hyvin Suomessa.

– ­Tarkastuslentoja ja terveystarkastuksia tehdään säännöllisesti. Kerhotoiminta itsessään lisää harrastuksen turvallisuutta, kun kokeneempien lentäjien kanssa keskustellaan ja harrastetaan yhdessä, Tirronen sanoo.

Lentokoulutuksessa painotetaan moottorioppia, meteorologiaa, lentokoneen yleistoimintoja, lennon suunnittelua ja navigointia.

– Emme lähde ollenkaan lentämään ilman hyvää ennakkovalmistelua. Lentämisestä ei koskaan saa tulla rutiinia, Asunta toteaa.

Tarkistuslistalla poistetaan inhimillisen virheen mahdollisuus. Siinä on lueteltu lennon keskeiset toimenpiteet ennen nousua, laskua ja koneen rullatessa. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Ennen lentoa tarkistetaan muun muassa koneen öljyn ja polttoaineen määrä sekä koneen yleiskunto ja huoltotilanne. Ennakkovalmistelua ja toimintaa lennolla määrittelee tarkistuslista, jolla pyritään poistamaan inhimillisen virheen mahdollisuus.

Lentäminen harrastuksena on Suomessa marginaalilaji. Harrastajien määrä vähenee jatkuvasti.

– Kaipaisimme kovasti nuoria harrastajia. Tietysti kustannussyyt vaikuttavat harrastuksen aloittamiseen, Tirronen myöntää.

Diamond DV20-kone on niin kevyt, että sitä voi kääntää vain työntämällä. Liikkeelle rullaaminen on helpompaa, kun koneen nokka osoittaa valmiiksi oikeaan suuntaan. Kuva: SSS/Santeri Iltanen

Lentäjäkaksikon mukaan harrastus tarjoaa loputtomia kehittymiskohteita ja mahdollisuuksia.

– Tästä on helppo jatkaa ammattilentäjäksi. Samalla saa tietää, tuntuuko lentäminen aidosti omalta jutulta.

Asunnalle ja Tirroselle on selvää, ettei heillä ole paluuta harrastuksesta.

– Niin kauan aion jatkaa, kun terveyttä riittää, Tirronen kertoo.

– Vapauden tunne seuraa joka kerta, kun kone irtautuu maasta. Se on todella koukuttavaa, Asunta hymyilee.

Tältä näyttää koneen puikoissa – katso videot

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.

Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.