Berliinissä syntynyt ja Saksassa varttunut Ingeborg ”Inge” Laine muutti viime vuonna Perniöön, mutta Suomen ja Salon hän tuntee jo yli puolikkaan vuosisadan takaa.
Tuolloin, 1960-luvun puolivälissä, asiat olivat toki monella tapaa toisin. Joulukirkkoon matkattiin hevosella, kaupunkien rakennuskanta oli huomattavan erinäköistä eikä saksan kieltä kuullut juuri missään.
– Meitä saksalaisia oli silloin Salossa tietääkseni kolme, Laine naurahtaa.
Perniöläistynyt Laine saapui aikoinaan Saloon paikallisen perheen kutsumana.
– Pakkaset olivat kovia, ja Itämeri oli tyystin jäässä. Muistan ihastelleeni jäänmurtajia, hän kertoo.
Paikallinen perinneruoka ei miellyttänyt Lainetta ensipuraisulla.
– Muutaman lihapiirakan se vaati ennen kuin ne alkoivat maistua.
Laine matkasi Suomeen joulun alla.
– Muistan edelleen kynttiläloiston, joka valaisi talojen ikkunoita. Ja kun varsinainen juhla koitti, mentiin tietysti saunaan. Se oli saksalaistytölle uutta, Laine mainitsee.
Joulukirkosta on jäänyt mieleen muutakin kuin kulkupelinä toimineet hevoset.
– Piti herätä tosi aikaisin, kuten siinä lastenlaulussa, Laine sanoo ja viittaa Joulukirkkoon -kappaleen Kello löi jo viisi -fraasiin.
– Sankarihaudoilla oli sotilaita tekemässä kunniaa. Kyseessä on erityinen ja mieleenpainuva muisto, hän lisää.
Laine opiskeli jonkin aikaa Helsingin yliopistossa, minkä jälkeen hänen tiensä vei Turkuun.
– Yritin oppia yliopistossa suomea, mutta se oli vaikeaa, koska monet halusivat puhua kanssani saksaa, Laine muistelee.
Hänen kielitaitonsa alkoi toden teolla karttua vasta Turussa.
– Työskentelin eräässä lehtifirmassa ja opin kielen nimenomaan työn kautta, Laine kertoo.
Laine löysi Suomesta puolisonsa, jonka kanssa hän on ollut aviossa vuodesta 1969 lähtien. Samana vuonna syntyi myös salolais-saksalaisen pariskunnan poika.
Perheen elämä asettui kaikesta huolimatta Saksaan. Vakituinen kotiosoite vaihtui Pohjolaan vasta viisi vuosikymmentä myöhemmin.
– Olimme etsineet parin vuoden ajan kesämökkiä Suomesta. Poikamme perheineen asuu nykyään Amerikassa, ja me olemme Jarmon kanssa eläkkeellä, Laine selittää.
– Saksan-kotimmekin oli luonnon keskellä, mutta talvisin satoi niin runsaasti lunta, että tilusten hoitaminen alkoi käydä raskaaksi. Meillä oli myös pieni kaupunkiasunto, mutta tajusimme kaipaavamme luontoon.
Laine kertoo olleensa aina kiintynyt Suomeen ja suomalaisiin. Jo ennen Perniöön muuttamista hän vietti Suomessa vähintään kahdeksan viikkoa vuosittain.
– Ihmiset ovat täällä niin luonnollisia. Saksalaiset taas osaavat olla välillä kovin vaikeita, Laine nauraa.
Sopiva asuinkohde löytyi lopulta tutulta seudulta. Kesämökin sijaan siitä tulikin koti.
– En ole kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia, sillä Suomi on minulle tuttu maa yli 55 vuoden ajalta. Minut on otettu hyvin vastaan, ja kieliasioissakin paikalliset ovat olleet hyvin avuliaita, sujuvasti suomea puhuva Laine kiittelee.
Inge Laine kertoo harrastaneensa taidetta lapsesta saakka. Maalaaminen, muotoilu ja käsityöt palasivat hänen arkipäiväänsä parikymmentä vuotta sitten, kun pariskunnan lapsi otti vetovastuun perheyrityksestä.
– Myimme suomalaisia hirsitaloja saksalaisille. En lopettanut taiteilua missään vaiheessa, mutta jos tekee 18-tuntisia päiviä, ei aikaa jää juuri muulle, Laine päivittelee.
Galleria Levolan Hyvän aika on Laineen ensimmäinen näyttely Suomessa. Saksassa hänen töitään on ollut esillä useissa paikoissa, esimerkiksi Stuttgartin alueella.
– Pidin myös omaa galleriaa, Laine kertoo.
Inspiraationsa hän saa luonnosta ja ylipäätään kaikesta näkemästään.
– Puut, maisemat, linnut, Laine luettelee.
– Suomessa on mieletön valo, eikä vain kesäisin vaan myös talvisin. Se on erilainen mihin Saksassa totuin, hän lisää.
Laine tuskin liioittelee kommentissaan, sillä hänen Saksan-kotinsa sijaitsi Schwarzwaldin, eli Mustametsän alueella.
– Maisemat olivat siellä erilaiset mutta kauniit. Suomen eduksi voi kuitenkin lukea Pohjolan maagisen väriloiston, Laine tunnelmoi.
Laineen teokset eivät rajoitu pelkkään realistiseen maisemakuvaukseen.
– Abstraktin taiteen tekeminen vaatii tietynlaisen mielentilan, mutta se on terapiaa parhaimmillaan, hän kuvailee.
Laine toivoo, että jokainen ajattelisi taiteen edessä itseään ja omia kokemuksiaan.
– Abstraktin taiteen vahvuus piilee siinä, että kokija voi antaa teoksille uudenlaisia merkityksiä ja ulottuvuuksia, hän toteaa.
Laineen seuraava projekti on jo työn alla.
– Olen kerännyt metsästä koivun tuohta ja muuta mielenkiintoista, mitä eteen on sattunut. Teen löydöksistäni luultavasti kollaasin, hän uumoilee.
Inge Laineen Hyvän aika -näyttely Perniössä Galleria Levolassa 4.–27. elokuuta to-su kello 13–17.
