Kaikki alkoi Eino Leinosta.
Näin kiteyttää kiskolainen pitkän linjan runonlausuja Eila Mamia, jonka yhtäjaksoinen esittäjän ura on jatkunut jo liki 35 vuoden ajan.
Lyriikan lisäksi yhtäältä proosaa ja draamaa kirjoittaneen Leinon syntymästä tuli kuluneeksi 120 vuotta vuonna 1998. Tuolloin koettiin myös ensimmäinen Eino Leinon päivän runomatinea Kiskon kivimakasiinissa.
– Se oli maaginen ilta. Paikalle saapui arviolta 160 kuulijaa, vaikka kivimakasiinissa tuskin saisi olla yli sataa henkilöä samanaikaisesti. Porukkaa oli kahdessa kerroksessa, ja lisätuoleja rahdattiin ties mistä, Mamia muistelee.
– Siitä se todellinen innostus lähti.
Runomatineoiden historia päättyi vuoteen 2008. Tuolloin Mamia suunnitteli esiintymislavoilta vetäytymistä, mutta päätös ei pitänyt.
”Nyt runot ovat asia, josta en pääse, enkä edes halua päästä eroon, vaikka esitysten takia on välillä itkettykin” , Mamia kertoi 60-vuotishaastattelussaan vuonna 2009 (SSS 18.1.2009).
Mamia allekirjoittaa lausahduksensa vielä tänäkin päivänä. Hänen aviomiehensä on joutunut vastikään hoitokotiin, ja pariskunnalla on takana yhteistä taivalta 54 vuoden ajalta.
– Pakko saada välillä muuta ajateltavaa. Runot ovat hyvä pakokeino, Mamia huokaisee.
– Runot saavat uusia merkityksiä, kun elämäntilanteet muuttuvat. Pienet yksityiskohdat, jotka sopivat omaan elämään, jäävät mieleen, hän jatkaa.
Mamian perhe muutti Pohjanmaalta Rekijoelle Eilan ollessa 4-vuotias. Isossa sisarusparvessa aika ei käynyt pitkäksi.
– Isäni kirjoitti meille kaikille loruja ja äitini lausui meille runoja omilta lapsuus- ja kouluajoiltaan, Mamia kertoo.
Hänen kiinnostuksensa runoja kohtaan heräsi jo kouluaikoina, osittain perheensä ansiosta.
– En suinkaan ollut meistä ainut, joka mieltyi lyriikkaan. Olemme olleet kaikki joskus kuorotoiminnassa mukana, ja siskoni lausuu runoja vielä tänäkin päivänä, Mamia toteaa.
Mamian runoharrastus uudelleenaktivoitui hänen jälkikasvunsa vartuttua.
– Runoa ei voi lausua tuosta vaan, hän kiteyttää.
– Runojen etsiminen ja niiden sisäistäminen vie aikaa. Toisaalta lausuntatilaisuudessa runo on esitettävä siten, että se iskee kuulijoiden tajuntaan yhdellä kerralla.
Mamia on itsekin kirjoittanut jonkin verran runoja.
– En vain ole niihin juuri koskaan tyytyväinen. Oman tuotannon esittämisen kohdalla rima on huomattavasti korkeammalla, hän ajattelee.
Mamian sykkivästä runosuonesta saavat nykyisin nauttia myös hänen lastenlapsensa.
– Kun tytöt toistavat sanoja, jotka tunnistan jostain runosta, saatan ruveta lausumaan kyseistä riimiä. Tyttöjen huomatessa sen he huudahtavat, ”mummi, ei taas!”
Mamia on esiintynyt vuosien varrella lukuisissa paikoissa lukuisten muusikoiden kanssa. Tutuksi ovat tulleet niin seurakuntatalot, vanhustenkodit, taidemuseot kuin muutkin kulttuuripyhätöt.
Nykyisin Mamia tunnetaan kenties parhaiten yhteistyöstään Janne Kuusisen ja Aki Toivoniemen kanssa. Eri sukupolvia edustava kolmikko on esiintynyt yhdessä vuodesta 2013 lähtien.
Edellä mainittu trio ei kuitenkaan löytänyt toisiaan Eino Leinon vaan kirjailija-runoilija Saima Harmajan kautta.
– Tuolloin tuli kuluneeksi sata vuotta Harmajan syntymästä. Soitin Jannelle, koska halusin hänet mukaan suunnittelemaani Harmaja-projektiin. Janne taas osasi vinkata Akista, jonka hän tiesi tehneen sävellyksiä Harmajan töistä.
Mamia tiedusteli Toivoniemeltä, josko hänen sävellyksiään olisi mahdollista käyttää projektissa.
– Aki kuitenkin halusi itse mukaan, ja tietysti se sopi minulle, Mamia kertoo.
Kolmikon yhteistyö on jatkunut sittemmin katkeamattomana. Musiikin täyteiset lausuntaillat syntyvät Mamian lyyrisestä ulosannista sekä Kuusisen ja Toivoniemen musisoinnista.
– Minä valitsen runot, joihin Janne ja Aki tekevät sävellykset. Minä taasen viimeistelen paketin esityskuntoon, Mamia paljastaa.
– Välillä sisällöistä taistellaan, mutta aina päästään yhteisymmärrykseen, hän naurahtaa.
Eino Leinon ja Saima Harmajan lisäksi runoilloissa on esitetty esimerkiksi Tommy Tabermannin, Unto Kupiaisen ja Helvi Juvosen lyriikoita.
– Kuluvana kesänä pidimme kolme esitystä, jotka kuvasivat ihmisen elämänkaaren kehdosta hautaan, Mamia kertoo.
Esitysten saama palaute on ollut pääosin myönteistä. Toki joukkoon mahtuu toisinaan myös muutamia soraääniä.
– Viimeisimmässä kattauksessa oli mukana Aila Meriluodon Ensi silmäyksellä. Kyseinen runo on äärimmäisen eroottinen, ja minua suoraan sanoen jännitti lausua se yleisön edessä.
– Kukaan ei kuitenkaan kauhistunut seksirunosta. Erotiikka kuuluu elämään, Mamia naurahtaa.
Mamia on kiitollinen siitä, että hän on saanut tehdä yhteistyötä ammattitaitoisten muusikoiden kanssa koko uransa ajan. Kumppanuudessa Kuusisen ja Toivoniemen kanssa on kuitenkin yksi erityinen plussa.
– Me pystymme harjoittelemaan yhdessä. Se merkitsee todella paljon, että kuulee musiikin etukäteen.
Toki paljon muitakin hyötypuolia on.
– Sekä Janne että Aki ovat ensinnäkin taitavia muusikoita. Toisekseen he tuovat esityksiin oman ikäistään yleisöä.
Mamialla on muutamia suhteellisen tiukkojakin perusperiaatteita esitystä suunnitellessaan.
– Pyrimme Jannen ja Akin kanssa aina siihen, että ohjelmamme on erilainen edelliseen kertaan nähden. Erilaisuus ja erilaiset sanomat ovat rikkaus.
– Esitys ei myöskään saa olla liian pitkä. Jos ihmiset alkavat vilkuilla kellojaan, on tilaisuus venähtänyt liikaa.
Vaikka Mamia on nähnyt monenlaisia esiintymispaikkoja ja yleisöjä, eräistä tapahtumista hän pidättäytyy.
– Poliittisiin tilaisuuksiin en halua osallistua.
”Kisko on asuinpaikkana hyvä. Kulttuuritoiminta on edelleen suhteellisen vireää, mutta palveluja on ajettu huolestuttavissa määrin alas.”
Mamia on asuttanut nykyistä Toijan-kotiaan 1980-luvun puolivälistä lähtien. Kiskossa hän asui toki jo aikaisemmin.
– Kisko on asuinpaikkana hyvä. Kulttuuritoiminta on edelleen suhteellisen vireää, mutta palveluja on ajettu huolestuttavissa määrin alas. Pankkiautomaatin menettäminen ei välttämättä kuulosta niin kamalalta, mutta kyllä se täällä tuntui, Mamia ajattelee.
Salon Seudun Sanomat kertoi heinäkuisessa jutussaan Kiskon terveysaseman tulevaisuuden huolettavan paikallisia. Mamia allekirjoittaa jutun näkemykset.
– Täällä on paljon ikäihmisiä, jotka käyttävät terveysaseman palveluja, hän kiteyttää.
Erästä paikallista instituutiota hän puolustaa vielä sinnikkäämmin.
– Koulu ei saa loppua, Mamia lausuu.
