Kuvia ihmisten kohtaamisesta – keraamikko Tiina Harjola heittäytyi öljyvärien vietäväksi

0
iina Harjolalle näyttelyn merkittävin teos on En tiedä miten paljon sinun kuuluisi tietää (2022). Hän halusi kokeilla, miltä tuntuu tehdä suurta maalausta. – Teki mieli kokeilla myös värejä. Olen ollut aika ruskeasävytteinen, ja tähän tulivat minulle ei-tyypilliset värit. Tämän myötä aloin tykätä pastelleista. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Keraamikkona tunnettu, Kemiönsaaressa asuva Tiina Harjola (s. 1962) esittelee ensimmäistä kertaa öljymaalauksiaan näyttelyssään Minä näen sinut.

Vuodesta 1989 asti keramiikkaa tehnyt Harjola aloitti kaksi vuotta sitten opinnot Taidekoulu Alfa-Artissa, ja hän valmistuu taidemaalariksi vuoden kuluttua.

– Välillä kyllästyttää tehdä aina keramiikkaa. Olen kuitenkin nuoresta asti tehnyt kuvaa erilaisilla tekniikoilla, ja se on jäänyt keramiikan jalkoihin. Aivan uusi aluevaltaus tämä ei siis ole, mutta koskaan ennen en ole maalannut tällaisella intensiteetillä, hän kertoo.

Näyttelyssä nähdään 16 maalausta ja yksi keramiikkainstallaatio. Mukana on muutama teos takavuosilta, mutta suurin osa maalauksista on syntynyt tämän ja viime vuoden aikana.

– Täytin tänä vuonna 60 vuotta ja halusin vihdoinkin koota näyttelyn maalauksistani. Salon Taiteilijaseuran uusi Galleria valmistui tähän keväällä, ja sain varattua näyttelyajan elokuulle. Vähän tuli kiire, mutta mieli teki kuitenkin hiukan juhlistaa ja tehdä jonkinlainen virtsanpylväs. Päätin, että juhlien sijaan pidän näyttelyn, hän hymyilee.

Tiina Harjola: Valoa kohti. 2022. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Tiistaina avautuneessa näyttelyssä teosten lähtökohtana on ihmisyys. Harjola toteaa, että ihminen, ihmisten väliset kohtaamiset sekä yhteys toiseen ihmiseen on kiehtonut häntä aiheena pitkään. Nykypäivän tietoteknisessä maailmassa kasvokkain kohtaamiset vähenevät.

– Olen ajatellut paljon, miten ihmisiä nykyään kohdataan. Tuntuu, että nuorilla ei eläviä kohtaamisia paljon ole. Olen miettinyt, osataanko nykyään katsoa ihmistä, kun hän tulee lähelle, päästäänkö kohtaamisissa pinnan alle.

Harjolan maalauksissa ihmisen kasvot tulevat tunteineen lähelle. Juuri tunteita hän haluaa töillään tuoda esiin, ja tunteella hän on käyttänyt myös värejä.

– Keramiikan tekeminen on hidas prosessi, kun taas maalatessa saa nopeasti näkyville sen, mitä haluaa. Maalatessa on myös ihana leikkiä väreillä. Savi on aina aluksi harmaata, Harjola kuvailee maalaamisen viehätystä.

Harjola miettii teostensa aiheita pitkään ennen työhön ryhtymistä. Hän lukee paljon sekä tarkkailee ja valokuvaa ympäristöään ja käyttää ottamiaan kuvia töidensä pohjana. Teosten ihmishahmoilla voi siis olla etäinen elävä esikuva, mutta työskentelyprosessiin aikana henkilöt muuttuvat yleisiksi kuviksi ihmisistä.

Harjola kulkee korvat auki ja yrittää kuulla sanojen ja hiljaisuuksien tuolle puolen. Tavoittamansa tarinat ja tuntemukset hän pyrkii välittämään teoksissaan.

– Ihminen on nuoresta asti kiinnostanut minua ja olen tykännyt piirtää ihmisiä. Nyt halusin siis maalata ihmisiä, mutta seuraavaksi haluan keskittyä luontoon ja kasviaiheisiin, hän kertoo.

Luontoaiheet ovat Harjolalle ominta kuvastoa. Hänen keramiikkateoksensa saavat yleensä aiheensa ihmisestä ja ihmissuhteista, mutta Harjola kuvaa niitä usein luontoaiheiden kautta.

Tiina Harjola: Epäilys. 2021. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Imatralla syntynyt Tiina Harjola vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa Helsingin seudulla, ja Salon seudulle hän päätyi runsaat 30 vuotta sitten.

Harjola valmistui keraamikoksi 1980-luvun lopulla, ja vuodesta 2000 asti hän on ollut päätoiminen keraamikko. Vuosituhannen vaihteesta lähtien hän on toiminut myös opetustehtävissä, pitänyt keramiikkakursseja sekä toiminut yhteisö- ja kummitaiteilijana eri projektien parissa.

Harjola valmistaa keramiikkaveistoksia ja -reliefejä sekä käyttö- ja lahjakeramiikkaa. Moni salonseutulainen tuntee hänet erityisesti suurista, herkin kukkakuvioin koristelluista keramiikkakupeista.

Vuonna 2000 Harjola rakensi Kiskoon kotipihalleen puupolttoisen keramiikkauunin ja toisen suuremman vuonna 2009. Vuonna 2012 hän muutti ja siirsi työpajansa Teijon Masuunille, missä Keramiikkastudio Oribe toimi seitsemän vuotta. Loppuvuodesta 2019 Harjola muutti nykyiseen kotipaikkaansa Kemiönsaaren Kiilaan.

– Piharakennuksessa on keramiikka-ateljeeni ja sisällä talossa on maalaustyöhuoneeni – tai välillä vähän joka huoneessa, hän naurahtaa.

Vaikka maalaaminen on vienyt Harjolan mennessään, hän ei aio jättää keramiikkaa. Haaveissa on rakentaa puupolttoinen keramiikkauuni vielä Kiilaankin.

– Keramiikka on minulle se työ, josta tulee leipä ja voita leivän päälle, hän toteaa.

 

Tiina Harjola: Minä näen sinut – maalauksia Salon Taiteilijaseuran Galleriassa (Tehdaskatu 18) 28. elokuuta saakka, avoinna ma–to klo 12–17, pe klo 12–15, la klo 10–14. Taiteilija paikalla 28. elokuuta klo 12–16.